Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Voi tätä tilannetta.

Vierailija
07.02.2008 |

Olisi ihanaa vaihtaa ajatuksia jos joku on edes vähän tämän kaltaisessa tilanteessa.



Olen kolmekymppinen kahden lapsen äiti ja erittäin onnellisesti naimisissa. Elämässä on kaikki asiat loksahtaneet kohdilleen ja olen kaikin puolin tyytyväinen elämääni. On lapset ja upea mies, rakkautta, terveyttä, töitä, oma talo, ystäviä... siis kaikin puolin sellaista elämää, että ei löydy moitteen sijaa.



Mutta tunteitani ja sisntäni sekottaa eräs ihminen. Mies, jonka kanssa olen enemmän kuin ystävä. Olemme tunteneet vuosia, siis jo kauan ennen nykyistä avioliittoa. Välillä emme nähneet yli neljään vuoteen mutta nyt on jälleen tavattu. Ihan vaan käyty kahvilla. Koskaan emme ole tehneet mitään väärää, olemme siis seurustelleet tahoillamme emmekä ole koskaan pettäneet kumppaneitamme. Kerran koetimme seurustella hetken kun kumpikin oli vapaa, mutta siitä ei tullut mitään. Rakkautemme on myrskyisää emmekä vaan sopineet yhteen.



Mutta emme myöskään pääse irti toisistamme. Vaikka olen yrittänytkin välillä, ihan tietoisesti. Vältellyt häntä, poistanut numeron muistista, hukannut hänet elämästäni. Kuitenkin hän aina palaa takaisin. Ja kun aikojen päästä tapaamme, tuntuu kuin välissä ei olisi oltu erossa päivääkään.



Hän on ainoa ihminen joka saa minussa mitään tunteita heräämään oman mieheni lisäksi. En ole koskaan miestäni pettänyt enkä aio koskaan pettää. Perhettäni en aio IKINÄ uhrata enkä miestäni satuttaa.

Mutta en myöskään pääse irti tuosta miehestä. Meidän välillämme on joku sanaton, käsittämättömän vahva side, vetovoima joka ei katoa. Se ei ole edes seksuaalista, emme kaipaa siis sänkyyn keskenämme. Mutta kaipaamme toistemme läsnäoloa niin paljon, että se välillä sattuu aivan sikana.



Asumme noin 300km päässä toisistamme emmekä tapaa kuin ehkä kerran kuussa. Ja hyvä niin. Mutta mielessä hän on aika usein. En koe pettäväni miestäni ajatuksilla, nehän ovat kuitenkin vain ajatuksia. Enkä koskaan kertoisi miehelleni tästä koska tämä on minun ongelmani, ei hänen. En voisi purkaa tätä hänelle vain siksi, että oma oloni kevenisi.



Elääkö kukaan muu tällaisessa tilanteessa? Tämä on niin hullua. En koskaan voinut edes kuvitella että törmään ihmiseen joka vaan kiehtoo niin. Jonka kainaloon haluaa. Mutta jonka takia ei kuitenkaan koskaan tekisi mitään typerää... Huoh.



Kiitos että sain purkaa tunteita ja tuulettaa, tämä teki hyvää. Kiva jos joku jakaa näitä ajatuksia kanssani.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
07.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun saa kerrottua totuuden, niin se helpottaa. Toivottavasti...

Vierailija
2/2 |
07.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hän on aivan yhtä äimänä siitä, miten joku nainen voi vaikuttaa häneen siten kuin minä. Hän on aavistuksen enemmän ihastunut minuun kuin mitä minä häneen mutta on myös tahollaan ihmissuhteessa eikä sitä halua kumpikaan rikkoa.



Tää on niin tätä.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kuusi kaksi