Miksi sinä pidät aitoa kotiäitiä luuserina?

siis... 21 jatkaa. Kaksi yliopistotutkintoa ja jonkin verran työkokemusta. Tällä hetkellä olen kotona kahden lapsen kanssa, kolmas haaveissa. Lapset ovat niin pienen hetken pieniä ja tarvitsevia, ja sitä paitsi nautin tästä. Ja perheemme voi kokonaisuutenakin ehkä paremmin, kun toinen hoitaa kotitontin ja mies voi luoda nyt uraa.

Kasvatuksen lisäksi pitää pitää huoli mm. lapsen perustarpeista, kodin siistiydestä jne. Moniko täällä olevista av-mammoista osaisi kasvattaa täysipainoisesti edes kolmea lasta samanaikaisesti täysjärkisesti, tasapuolisesti sekä periaatteidensa mukaan?

Itselläni on 2 hyvää ammattia, mutta olen ollut nyt 5 vuotta kotona ja näköjään olen vielä ainakin kesään asti. Kuopus on jo 3+.

Mies tekee uraa ja minä hoidan kodin ja lapset ja todella pidän työtäni arvossa, kuten miehenikin. Kun menen takaisin työelämään lapset joutuu tekemään väkisinkin yli 8tunnin tarhapäivää ja muutenkin perhe-elämä kapenee silloin kovasti monessakin suhteessa.



Minulla ei ole kiire töihin. Tämä on ollut meille loistoratkaisu, vaikka rahassa ei ryvetäkään.

Kotiäitiydestä voi tehdä myös haastavaa ja suunnitelmallista ihan kuten työelämästä kodin ulkopuolellakin.

Olen ollut kotiäitinä yli 10v. Minulla on kaksi ammattia(toisessa myös erikoistuminen) työkokemustakin on ennen lapsia.

Tällä hetkellä olen pahin luuseri kun kuopuksenikin on jo koulussa ja olen edelleen kotona! Hyi kauhiaa pummia.

Haluan olla kotona kun lapset tulevat koulusta. Sivussa hoidan dementoitunutta anoppia.

Raha ei tosiaankaan ole kaikille se mikä ratkasee.

Kun anoppi kuolee niin aijon alata kunnon kansalaiseksi ja mennä jälleen töihin

Vierailija:

Nuo " ura kotiäitinä" tapaukset eivät saa minulta arvostusta.

Mites kun monessa muussa maassa on tapana että nainen jää pysyvästi kotiin esikoisen syntyessä, ovatko muiden maiden naiset siis luusereita? Entäs vanhempien sukupolvien naiset jotka jäivät lasten kanssa kotiin, olivatko hekin luusereita?

Palasin elokuussa töihin kolmen ja puolen vuoden jälkeen, ja kulunut syksy on ollut tosi rankka.



Tunnen kokoajan syyllisyyttä siitä että joku muu huolehtii lapsistani, ja päiväkoti ei ole todellakaan mikään autuaaksi tekevä paikka..

Samoin työni " pikkupomona" alaisten ja esimiesten roskasäkkinä on uuvuttavaa, ja kyllä mietin joka päivä realistista vaihtoehtoa tämänhetkiseen..



kotona olisin, mutta talous ei todellakaan anna periksi, sanoivat nämä kaikkitietävät " kotiäidit" mitä tahansa..

Eikö olekin järkevää kaikkien kannalta toisen olla kotona JOS siihen on varaa?

kylla pidan ulkomaillakin sellaisia naisia hieman luusereina jotka ovat pelkastaan kotiaiteja. mieheni on ulkkis ja heidan suvussaan on pari kotiaitia, toisen lapset jo parikymppisia mutta mamma ei ole ikina kaynyt toissa, mies todella macho. mamma polttaa ketjussa kotona ja on masentunut, mielestani koska pyorii paivat kotona tekematta paljon mitaan, siivoaa tietysti. toinen on sitten nuori kotiaiti, taytyy sanoa ettei muualla euroopassa nykyaan monikaan naisista enaa jaa kotiin vaan haluaa tyon ja uran seka lapset.

Aiemmin enemmän, mutta nykyään en, kun itse olen kotona. Kun on omat lapset saanut yli kolmekymppisenä ja on mahis olla nyt kotona, ni miksi en olisi. En todistele kellekään mitään ja kukin tekee tavallaan. Töissäkin ehdin olla kauan enne ku edes mieheni tapasin.



t. 2 tutkintoa minullakin,

pahimmat on ne jotka nostavat palkkaa ja ovat koko ajan jonkun lapsensa kanssa kotona, kun tämä vähän flunssanen.

Mulla on ollut etuoikeus kasvattaa lapsiani pitkään kotona. Olen ollut läsnä ja paikalla aina kun he ovat mua tarvinneet.



Koti on ollut siisti ja kotiruokaa aina tarjolla. Mitään en koe menettäneeni, enkä ole mielestäni uhrautunut. Olisin voinut töihinkin mennä, mutta halusin itse jäädä kotiin.



Suuri kiitos myös miehelleni, jonka ansiosta tämä kaikki on ollut mahdollista, ilman että on ollut puutetta.





No, nykyään olen kyllä töissä. Miehellä on yritys, jonka paperiasiat ja vähän liikkuviain asioita hoidan.

Ex-vaimoni oli urakeskeinen - se on nähty. Kun tutustuin nykyiseen vaimooni niin en yhtään kavahtanut hänen puheitaan ja unelmiaan kotiäitiydestä.

Koska kotiäiti ei ole saavutus sinänsä. Siihen pystyy melkein kuka tahansa.

Vertaus ulkomaille on huono, toki puhun omista oloistamme. En ole muualla asunut, ja olisi tyhmäälähteä viisastelemaan miten toisessa kulttuurissa pitäisi toimia.

Lastenhoito hyvin tehtynä on täyden arvostuksen arvoinen.

Arvostan myös sitä, että ihmisellä on paikkansa työelämässä ja pystyy oman perheensä elättämään.

Perheen perustaminen ilman riittäävää toimeen tuloa sen elättämäiseksi luottaen yhteiskunnan tukiin on minusta hyvin itsekästä toimintaa ja epäilen muutenkin näiden ihmisten kyky kasvattaa vastuuntuntoisia aikuisia.

Minä en myöskään hirveästi pidä vastakkainasettelusta kotiäiti-uraäiti. Kotonaolo voi olla arvokasta ja jossain tilanteissa paras vaihtoehto, mutta en sitä pidä " urana" . Jos rahaa on, niin voihan kotiin jäädä kun lapset ovat isompiakin, mutta pitääkö siihen sitten keräjätä muilta ylistystä valinnasta?

-2

Vierailija:

Nuo " ura kotiäitinä" tapaukset eivät saa minulta arvostusta.

Mites kun monessa muussa maassa on tapana että nainen jää pysyvästi kotiin esikoisen syntyessä, ovatko muiden maiden naiset siis luusereita? Entäs vanhempien sukupolvien naiset jotka jäivät lasten kanssa kotiin, olivatko hekin luusereita?

Ihminen on luuseri silloin kun hän on tyytymätän elämäänsä eikä tee asialle mitään. Jos joku nauttii kotiäitiydestä niin todella hienoa.

Ammatinvalinnalla tai rahalla ei ole mitään tekemistä luuseriuuteen.

Akateeminen koulutus on vielä kesken, mutta piakkoin valmis. ÄO on 147 ja nimenomaan kotiäitiys on minulle sydämen ja järjen ratkaisu. En usko oravanpyöriin, en suorittamiseen enkä rahan perässä juoksemiseen (auttaa tietysti, että isäni on rikas ja joskus perin paljon rahaa, joten ei tarvitse juosta rahan perässä).



Minusta kotiäitiys on kunnioitettava asia, mutta arvostan myös esim. isäni kaltaisia työmyyriä -- ja oikeastaan hyvin monenlaisia elämän valintoja.