43 % lapsista on ainoita lapsia. Miksi ihmeessä?

Haluan vain yhden lapsen, että hän ei joudu jakamaan kaikkea kusipäiden kanssa.



t: yhden veljen sisko

Pienituloisilla useamman lapsen hankkiminen ei onnistu, yhteenkin kuluu niin paljon rahaa. Ja kaikki eivät saa toista lasta yrityksistä huolimatta!

Uutta miestä ei ole löytynyt eikä neitseellistä sikiämistä tapahtunut. Siksi yksi lapsi.

Mutta se ei ole mikään absoluuttinen totuus, jos oma äiti kehuu lastaan. Se voi silti olla lellitty kiukutteleva pentu muiden silmissä.

Vierailija:

Meillä on aivan ihana tytär (& olsuhteiden pakosta hän saattaa jäädä ainokaiseksemme - käymme lapsettomuushoidoissa). Tyttäressämme ei ole piiruakaan jälkeä noista mainitsemistasi huonoista luonteenpiirteistä, mutta otan tosiaan osaa, jos että muunlaista lasta osaa kasvattaa. Ehkä sitten ihan hyvä, että jääkin ainokaiseksi?

me olemme yksilapsinen perhe koska ei haluta lisää, itsekkäistä syistä! (ehkä tämä on periytyvää joten lapsesta tuleekin todella itsekäs). onko sitten erittäin epäitsekästä tehdä lisää lapsia kun maapallo jo nyt pullistelee liikakansoituksen kourissa ?

" Ainoista tulee vain itsekkäitä ja ilkeitä (kokemusta on)."



Ai olet tavannut 43% Suomen lapsista? Vau! Ihan saavutus sinäänsä :D.

Minä olin ainoa lapsi käytännössä, koska synnyin iltatähdeksi. Moni kaverini oli myös ainokainen eikä heissä ollut mielestäni mitään, mikä erottaisi heidät muista lapsista- kyllä niitä itsekkäitä ja ilkeitä oli nimittäin myös monilapsisissa perheissä! Paras ystäväni on kasvanut perheessä, jossa oli hänen lisäkseen 4 muuta lasta. Voi luoja sitä tappelua, nimittelyä, väkinäistä mukaanottamista jne.! Sitä katsellessa pohdin jo lapsena, että onko tuokaan nyt paras mahdollinen kaasvuympäristö muksuille...ja samaa pohdin edelleen. Meillä on vain yksi lapsi eikä mitään kiirettä tehdä toista; tahdomme kasvattaa tästä kunnollisen kansalaisen emmekä joutua " kahden lapsen loukkuun" vain siksi, että kaksi lasta on yleisesti hyväksytympää.



Ps. Yksi lapsi on myös ekologinen valinta, jos verrataan perheeseen, jossa on useampi lapsi.

ennen kuin tulee lisää.



Se hämärtää noita sinun tilastojasi...

vanhempani olivat sitä mieltä että yksi riittää ja mussa on ollu kyllä niille ihan tarpeeksi. itse olisin halunnut että mulla olisi ollut sisaruksia, mutta eipä ollut niin ei voi mitään.



Haluaisin ison perheen. kuusi lasta!

Vierailija:

Ainoista tulee vain itsekkäitä ja ilkeitä (kokemusta on).

Kaikki aina sanovat, että lapsi on todella hyvätapainen: ottaa kaikki huomioon, ei kiusaa (vaikka häntä on yritetty kiusata). Jakaa omastaan toisin kuin monen lapsen perheessä elävät, jotka pitävät omastaan kiinni kynsin ja hampain. Lasta ei ole hemmoteltu, paitsi rakkautta hän on saanut hurjan paljon.

Asiaan voi myös vaikuttaa se, että hän syntyi vasta esikoisen jälkeen, joka taas syntyi vuotta aiemmin kuolleena rv 32.

Ja tämä siis sekä hyvässä että huonossa.

Sisarukset harjoittelevat näitä taitoja joka päivä, opettelevat jakamaan, antamaan ja saamaan. Jatkuvaa muistutusta siitä, että elämässä on otettava myös muut ihmiset huomioon.



Päiväkoti tai ystävyyssuhteet eivät millään korvaa sisarussuhteita.

Vierailija:

Mutta se ei ole mikään absoluuttinen totuus, jos oma äiti kehuu lastaan. Se voi silti olla lellitty kiukutteleva pentu muiden silmissä.

Vierailija:

Meillä on aivan ihana tytär (& olsuhteiden pakosta hän saattaa jäädä ainokaiseksemme - käymme lapsettomuushoidoissa). Tyttäressämme ei ole piiruakaan jälkeä noista mainitsemistasi huonoista luonteenpiirteistä, mutta otan tosiaan osaa, jos että muunlaista lasta osaa kasvattaa. Ehkä sitten ihan hyvä, että jääkin ainokaiseksi?

Aivan varmasti se ei ole absoluuttinen totuus mitä oma äiti lapsestaan sanoo, mutta en ole niin tyhmä perustaakseni mielipidettäni vain omaan " raukkauden sumentamaan näkemykseen" . On nimittäin tuo meidän tyttö pidetty niin aikuisten kuin lastenkin silmissä.

Joitain esimerkkejä mainitakseni:

- Päiväkodin lopettaessa, yksi hoitajista tuli halaamaan MINUA & sanomaan kuinka (quote) " Joihinkin lapsiin sitä niin totaalisesti rakastuu, että ikävä tulee kun tuo teidän tyttö lähtee pois!"

- Iltapäiväkerhon hoitajat: " Heippa! Hyvää kuulunut tänäkin päivänä. *naurua* Ei ole ikinä sinulle mitään juteltavaa, kun tyttö on niin ihanan kiltti! Kun niinhän sitä sanotaan, että sitten vasta on jotain kerrottavaa kun on jotain pahaa tapahtunut..."

jne. jne... Koulussa käytös täysi kymppi, ikinä ei muiden lasten kanssa tappele tms. ja opettaja vanhempainvartissa mainitsi tytön vahvimmaksi luonteenpiirteeksi OIKEUDENMUKAISUUDEN. Lisäksi puhui mukautuvaisuudesta, kiltteydestä ja tottelevaisuudesta....

Niin, että yksi lapsi perheessä ei todellakaan ole yhtä kuin villi ja kuriton penska!

Vierailija:

Ja tämä siis sekä hyvässä että huonossa.

Sisarukset harjoittelevat näitä taitoja joka päivä, opettelevat jakamaan, antamaan ja saamaan. Jatkuvaa muistutusta siitä, että elämässä on otettava myös muut ihmiset huomioon.

Päiväkoti tai ystävyyssuhteet eivät millään korvaa sisarussuhteita.

Minä ainakin tunnen monta monilapsista perhettä, jossa tämä jakamisen opetteleminen ei todellakaan toteudu niin kuin olisi tarkoitus. Päinvastoin - lapset suojelevat omaansa kuin leijonat, laskevat tarkasti saiko kukin varmasti yhtä monta karkkia ja jos sai, niin olivatko ne saadut karkit varmasti täsmälleen yhtä hyviä? Auta armias, jos pikkuveli saisin yhden sydänkarkin enemmän, kun isosisko saikin vain suklaanapin, niin johan syntyy poru... *pyörittelee päätään ja voisin jatkaa esimerkkien antamista vaikka loputtomiin*

Ja tällä en tarkoita sitä, ettäkö yksilapsinen perhe nyt olisi joku parempi elinympäristö lapsille, vaan yksinkertaisesti sitä että toiset vanhemmat nyt vain osaavat paremmin kasvattaa kuin toiset, eikä se millaisia heidän lapsista kasvaa, riipu siitä montako heitä on. Ja lisäksi että lapsissa on eroja - toiset ovat luonteeltaan luonnostaan esimerkiksi kateellisempia kuin toiset.

Itse pidän myös sitä tärkeänä taitona nykypäivänä.

Vierailija:

Minä ainakin tunnen monta monilapsista perhettä, jossa tämä jakamisen opetteleminen ei todellakaan toteudu niin kuin olisi tarkoitus. Päinvastoin - lapset suojelevat omaansa kuin leijonat, laskevat tarkasti saiko kukin varmasti yhtä monta karkkia ja jos sai, niin olivatko ne saadut karkit varmasti täsmälleen yhtä hyviä? Auta armias, jos pikkuveli saisin yhden sydänkarkin enemmän, kun isosisko saikin vain suklaanapin, niin johan syntyy poru... *pyörittelee päätään ja voisin jatkaa esimerkkien antamista vaikka loputtomiin*

Ja tällä en tarkoita sitä, ettäkö yksilapsinen perhe nyt olisi joku parempi elinympäristö lapsille, vaan yksinkertaisesti sitä että toiset vanhemmat nyt vain osaavat paremmin kasvattaa kuin toiset, eikä se millaisia heidän lapsista kasvaa, riipu siitä montako heitä on. Ja lisäksi että lapsissa on eroja - toiset ovat luonteeltaan luonnostaan esimerkiksi kateellisempia kuin toiset.

joka ei ole taaperoikäisenä vienyt leluja kenenkään käsistä tai saanut mitään yliuhmiskohtauksia jos ei saa tahtoaan läpi. Jakaa muiden kanssa ja osaa odottaa.



Ei ole laisinkaan kiinni siitä onko ainut lapsi, vaan siitä miten kasvattaa ja millainen on lapsen persoonallisuus.



Tunnen monia ainoita lapsia, jotka voat todella huomioonottavia, hyvät sosiaaliset taidot omistavia ja empaattisia. Itseasiassa mukavimmat ihmiset jotka tiedän taitaa olla näitä ainuita lapsia!

Puolensa pitäminen ei ole sitä, ettei osaa parkumatta jakaa karkkeja sisarustensa kanssa. Puolensa pitäminen on oikeudenmukaisuutta ja siihen pyrkimistä.



Vai onko sinusta oikein että perheessä, perheessä jossa on kolme lasta, jokaisesta pikkuasiasta parutaan puoli tuntia?



- " Äitiiii! Petterillä on isompi jätskipala!"

- " Ei ole. Kaikilla on yhtä suuret, syö nyt."

- *Itkee* " En syö! Petterillä on isompi ja siinä on enemmän toffeekastiketta. Mä haluan samanlaisen!"

jne. jne...



Ei voi olla sinun ideasi puolensa pitämisestä vai minkälainen tyyppi oikein olet?

Vierailija:

Puolensa pitäminen ei ole sitä, ettei osaa parkumatta jakaa karkkeja sisarustensa kanssa. Puolensa pitäminen on oikeudenmukaisuutta ja siihen pyrkimistä.

Vai onko sinusta oikein että perheessä, perheessä jossa on kolme lasta, jokaisesta pikkuasiasta parutaan puoli tuntia?

- " Äitiiii! Petterillä on isompi jätskipala!"

- " Ei ole. Kaikilla on yhtä suuret, syö nyt."

- *Itkee* " En syö! Petterillä on isompi ja siinä on enemmän toffeekastiketta. Mä haluan samanlaisen!"

jne. jne...

Ei voi olla sinun ideasi puolensa pitämisestä vai minkälainen tyyppi oikein olet?

Jos ei ole sisaruksia jakamassa arkea, lapsesta kasvaa itsekäs maailmannapa. Tää on nähty niiiiin monesti. Aikuisista huomaa ketkä ovat olleet ainokaisia perheissään. Tietty epäsosiaalisuuden leima tarttuu. Tietysti vanhemmat näkevät oman lapsensa epäitsekkäänä ja ihanana herranterttuna. Ulkopuoliset näkevät ainokaisuuden aiheuttamat vääristymät minäkuvassa suhteessa muihin.

Olet sitten niiden ihmisten joukossa, jotka ovat lapsensa niin onnistuneet kasvattamaan, ettei tuollaisia tilanteita synny ja se on toki onnitteluiden paikka.