***TAMMITENAVAT vko 1***ma-ke

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=102&m=12014906&p=1&tm…

Ai, täällä oli jo uusi pino...



En tiedä miten voin näin hyvin - supistellut ei ole ollenkaan ja vauva liikkuu ahkerasti. Ainoa " ongelma" on, että minne vaan menen vessa pitää olla lähellä. Onhan mulla läheisiä: paras ystävä, miesystävä, äiti, mutta jotenkin tuntuu ettei ne ymmärrä ja siksi en halua kauheasti niille marista. Ne vaan käskee nauttimaan " lomasta" - nukkumaan ja rentoutumaan. Sä olet siis maannut 7 kk kotona?!? Vitsi mulla on asiat hyvin! Olen tottunut varmaankin tekemään töitä kovasti ja elämäni on pyörinyt paljolti töiden ympärillä, siksi näitä vierotusoireita.



T: Toukomaa, joka kirjoittaa nyt listaa " Mitä haluan tehdä äitiyslomalla?"

Justus: Luin romaanisi loppuun asti. :) Nimim. toinen romaanikirjailija... Tänään taitaa olla pahempi päivä kuin eilen. Lievää " raskaustukkoisuutta" on ollut jo kauan, mutta kyllä tämä taitaa olla ihan oikeaa flunssaa, ikävä kyllä. :( Onneksi ainakin on lepoa tiedossa, joten toivon, että menee nopeasti ohi.



Suolen tyhjennystä peräruiskeella en ole pyytänyt eikä ole tarjottu edellisissä synnytyksissä. Kätilö on tosin tainnut kysyä, että onko suoli tyhjentynyt. Jokaisen synnytyksen alussa olen kotona istunut vessassa sen verran tehokkaasti, ettei ole sairaalassa enää tarvinnut tehdä sille asialle mitään. Jos tämän neljännen kanssa ei kotona tule samanlaista tyhjennystä, niin sitten voisin hyvinkin pyytää peräruiskeen sairaalassa - jos ehtii. Kyllä se jotenkin nolottaisi, vaikka ihan turhaan, jos tulisi sitä ihteään vauvan lisäksi. :(



Toukomaa: Jos jaksaisin/ehtisin, niin lukisin, tapaisin ystäviä, tekisin palapelejä, katsoisin elokuvia, järjestäisin valokuvia, kutoisin jotain, ... Toivottavasti löydät itsellesi mieleistä ja mielekästä tekemistä.



Satsumalle onnittelut " täysi-ikäisyydestä" ! Toivotaan, että vauva ei vielä rakettien räiskeessä synny tai että ainakin menee huomisen puolelle.



Nyt sohvalle lojumaan ja etsimään digiboxista jotain mukavaa.



Strutsi ja minihupi 35+5

Eli meidän ihana pikkunen vauva syntyi jouluaattona, rv 37+2. Pojan mitat 49 cm, 3210 grammaa.



Olin siis käynyt muutamaa päivää ennen synnytystä neuvolalääkärissä ja hän sanoi, ettei ole mitään merkkejä synnytyksestä. Kaikki paikat kiinni ja kiinteät. Niimpä uskalsimme lähteä hyvillä mielin vanhempieni luo (250 kilsaa) joulun viettoon, eikä otettu mitään sairaalakasseja tai turvakaukaloita mukaan.



Supistukset alkoi aatonaattoiltana, mutta en todellakaan ajatellut niitten olevan synnytyssupistuksia, sillä raskausviikkoja oli kuitenkin niin vähän ja muutenkin - joulu tulossa - ei voi olla niin huonoa/hyvää säkää että vauva syntyis jouluaattona. Supistukset ei lakanneet, mutta mentiin kuitenkin nukkumaan. Eihän siitä mitään tullut. Itkin ja voihkin, supistuksia tuli jo viiden minuutin välein. Mies patisti, että lähdetään jo synnytyssairaalaan, mutta itse toppuuttelin - olihan mulla aikasemminkin ollu supistuksia, mutta ne oli menneet sitten ohi. Eikä me edes tiedetty, mikä olis lähin synnytyssairaala.



Mies meni sitten nettiin katsomaan, mikä olis lähin paikka synnyttää. Varmuuden vuoksi. Olin edelleen sitä mieltä, että ei tässä mihinkään synnyttämään lähdetä.



Viiden tunnin (miten me odotettinkin niin kauan?) alkoi tulla veristä vuotoa ja siinä vaiheessa sanoin miehelle, että eiköhän lähdetä. Mies oli hyvillään, sillä hän oli jo monta kertaa sanonut, että aiotko lähteä synnyttämään siinä vaiheessa vasta, kun vauvan pää näkyy. No, äkkiä tavarat autoon. Ihan järkevästi kuitenkin toimittiin, jopa perheelle osoitetut joululahjat jätettiin huoneeseen. Herätin vanhemmat ja sanoin, että lähdetään tästä sairaalaan. Kello oli viisi aamulla.



Matka lähimpään synnytyssairaalaan kesti tunnin. Oli siinä tunnelmaa - aattoaamu, joululaulut soi radiossa, minä supistelen 3 minuutin välein ja mies painaa kaasua. Naureskeltiin vaan supistusten välillä, että kylläpä on jouluaatto:)



Sairaalaan päästessämme olin 3 cm auki. Sain sairaalavaatteet päälle ja päästiin odottelemaan johonkin perhehuoneeseen. Tuossa vaiheessa pärjäsin vielä kaurapussilla, enkä halunnut ilokaasua.



Jossain vaiheessa lääkäri tuli tutkimaan uudelleen ja olin jo 5 cm auki. Silloin siirryttiin synnytyssaliin ja sain myös ilokaasua. Tuskat oli siinä vaiheessa jo kamalat, tuntuivat jo selässäkin. Jonkin aikaa ilokaasu auttoi, mutta sitten loppui teho. Pyysin kätilön paikalle ja ihan hädissäni pyysin lisää puudustusta tuskiini. Kätilö katsoi paikat ja tokaisi, että ei tässä enää mitään puudutuksia anneta, olen 10 cm auki ja on aika ruveta ponnistamaan. Ponnistaminen oli KAMALAA. Mulla kai oli vähän liian ruusuinen kuva synnytyksestä, en todellakaan tiennyt, että se olisi NIIN kivuliasta. Huusin kuin hyeena ja mies puristi kädestä. Luulin, että kuolen. Ponnistusvaihe tuntui ikuisuudelta, vaikka se tosiasiassa kesti vain 16 minuuttia.



Se hetki kun sain lapsen pukattua ulos, oli ihana. Yhtäkkiä kaikki kipu ja tuska oli poissa. Mies itki, itseäni ei itkettänyt, olin vain niin onnellinen kun se sietämätön kipu oli poissa. Istukka tuli ulos melkein samantien ja sitten ommeltiin tikkejä. Väliliha leikattiin siis. Tikkien ompelukin oli yllättävän kivuliasta. Vauva oli koko ajan rinnallani, se tuntui ihanalta. Jossain vaiheessa hän sitten alkoi imeä rintaa, se tuntui mahtavalta. Minun pieni vauvani.



Alkuun vauva meinasi joutua keskolaan, kun verensokerit oli niin matalalla eikä hän oikein saanut tarpeeksi minulta maitoa. Onneksi arvot sitten paranivat. Multakin alkoi tulla maitoa pikkuhiljaa ja vauvan painokin alkoi mukavasti nousta.



Kotiin pääsimme perjantaina. Oltiin sairaalassa ma-pe eli tavallaan 5 päivää. Ihanaa hoitoa saimme (PHKS) vaikka se ei oikeasti ollut edes meidän oma synnytyssairaala. Kaikki hoitajat olivat aivan ihania ja opettivat vauvan hoitoon. Mies kävi jossain vaiheessa kotonamme hakemassa turvakaukalon ja sairaalakassin. Tosin ei siellä sairaalakassissa ollut mitään sellaista, mitä olis välttämättä tarvinnut, sillä mulla oli joulun viettoa varten mukana kaikki tarpeellinen - hygieniatavarat, puhtaita vaatteita ja kamera. Niillä pärjäsi aika pitkälle.



Tänään vauva on viikon ikäinen. Aivan kertakaikkisen ihana vauva. Ihan itkettää kun sitä kattelee, hän on niin söpö ja ihana. Pikkuset sormet ja varpaat, vaalee pehmee tukka. Ihana tuhina kun se imee tissiä. Olen aivan myyty pikkuisesta. Hän tykkää nukkua paljon, joten aika helposti sujunut tämä alkuaika. Yöllä melkoinen huutaja, mutta sellaistahan tämä vauva-aika varmasti on. Sekuntiakaan en vaihtaisi pois.

Moikka kaikille!

Ja paljon onnea jo synnyttäneille!

Jotenkin ei ole jaksanu kirjoitella, teitin muiden kirjoitukset olen kyllä käyny lukemassa. Hyvä, että muillakin rutistavaa ;)

Toukomaakos kirjoitteli tylsistymisestä äippälomalla. Helppo täältä on tietty sanoa, mutta tee kaikkee, mitä et oo työaikana ehtiny. Ja lepää =) Itellä oli toisinpäin; ennen joulua oli niin paljon (muka?) kiirua ja kavereiden tapaamista (että ehtii ennen synnytystä...), etten kamalasti ehtinyt lukea ja sellaista löffimistä, jota olin suunnitellut. Vaikka kans työ merkannut tavallaan aika paljon, tai kuluttanu ainakin aika paljon omaa aikaa.



Supistuksista joku kyseli. Mulla on jo useampia viikkoja supistellu yöllä säännöllisesti jonkun 4-5 tuntiakin ja sit ne on loppunu. Eivät ole olleet varsinaisesti kipeitä synnytyssupistuksia, mutta sen verran epämukavia, ettei uni ole tullu. Ja täällä vaan edelleen yhtenä kappaleena!!! Viikon päästä laskettu aika. Päivisin supistaa liikkuessa ihan säännöllisesti, mutta ei tarpeeksi tehopkkaasti kai....

JOtenkin toivois, että vauveli jo ymmärtäis syntyä. Ihan kuin muut ei tässä samassa tilanteessa varmaan toivo samaa! ;)



Verenpaineet viime viikon nlassa nousseet taas, mutta ovat alle 140/90 johtuen tosi matalista alkupaineista, joten eivät laita äitipolille vielä. Vaikka pari kerta näkyny valotäpliä silmissä ja päänsärkyä jonkun verran. Proteiini pissassa sentään vielä miinuksella. Turvotuksia sormissa ja jaloissa. Ja just tota samaa tunnottomuutta sormissa, josta muutkin mainitsitte. Mutta koska vointi ihan kohtuu vielä, odottelen perjantain neuvolaa. Ja tilasin vyöhyketerapiaan " käynnistykseen" ajan. Kaikkea sitä kokeilee... Mutta eipä siitä haittaakaan ole, kun tekijä on kokenut kätilö.



Peräruiskeista jutusteli joku. Ite otan ehdottomasti, jos (ensarina varmaan ehtii..) ehtii saamaan. Suoli on melkoisen varmasti täynnä, ellei jotain megalomaanista tyhjentymistä tapahdu ennen synnytystä. Kun ei viime tuntien ruokailut oikein vaikuta siihen, mitä suolessa on vaan edellisen vuorokauden ja edellisten vuorokausien, riippuen hiukka immeisestä. Ajattelen jotenkin ihan oman mukavuuden ja ehkä sen ponnistamisen helpottamisenkin kannalta.

Aikanaan olen itse tosin saanut käsilleni sen verran tuota itseään ponnistusvaiheita hoitaessani, että tiedän, että sitä voi tosin sattua vaikka olisi ruiskeen saanutkin. =)



Uusi vuosi menee varmaan kotosalla, ehkä muutaman kaverin seurassa. Niillä kun on ihan pieni vauveli itellään.



Oikein ihanaa vuodenvaihdetta kaikille!

Ensi vuonna taas =) !



Floora ja masuasukki 38+6

Niisk, voi vitsi oli liikkis tuo kaur@n kirjoitus.... Onneksi olkoon tosi paljon ja hienoa, että kokemuksen lopputulos on enemmän kuin ok :-)



Enää tää päivä ja sitten on tammikuu!! Mulla sektio lähenee (3.1.) ja flunssa pahenee... Soitin tänään NKL:lle, että pitääkö tässä alkaa kokeilemaan jotain sauna, viina & terva -juttuja. No, kehottivat seuraamaan tilannetta ja soittamaan ke uudestaan, jos ei oo olo kohentunut. Argh, jos sitä päivää siirretään!! Aamulla tais olla vähän lämpöä, mutta olen nyt juonut äidin tekemää mustaviinimarjamehua, joten eiköhän se tästä :-D



Toukomaa: mulla ois ollu luultavasti sama fiilis, jos en kävis koulua (ja olis töissä), nimittäin äikkärillä oli " hyvää aikaa" tehdä kaks tenttiä ja 5 esseetä, siis silloin aluksi. Nyt en kyllä enää tee mitään paitsi ähkin huoneesta toiseen. Itse asiassa nyt pännii, että jouduin käyttämään alkuäikkärin noihin kouluhommiin, kun silloin olis viel pystynyt (eli jaksanut) esmes käydä kaupungilla, leffassa, jumpassa ja kylässä jne. Nyt olen lueskellut lehtiä, nauttinut aamupalaa 2 h Hesarin kanssa, käynyt pikku kävelyllä, maannut sängyssä noin klo 11 saakka (ja siis valvonut öisin supistusten kanssa...), lukenut muitakin kuin koulukirjoja, ehtinyt vihdoinkin meilailla frendien kanssa oikein kunnolla ja surffata netissä vauva-asioihin itseäni perehdyttämässä. Yritä funtsia asiaa niin, että nyt on tällainen rauhallinen hetki ja aikaa katsella " sisäänpäin" , käpertyä omaan itseen ja omiin fiiliksiin. Mä oon huomannu, että aika on jollain tavalla hidastunut tässä viime viikkoina, kaiken tekemiseenkin menee tosi paljon aikaa. Jos on esim. neuvola klo 13, niin muuta ei sinä päivänä oikein ehdi edes tehdä :-) Mutta aluks kyllä mäkin ihmettelin, miten ajan saa kulumaan, vaan en ihmettele enää. Esmes kampaajalle en sit ehtinyt, enkä yhteenkään venyttely- tms. jumppaan tai uimaan tai mihinkään muuallekaan, mitä ennen äikkäriä ajattelin äikkärillä sit tekeväni :-D Ja sitten kun masu kasvaa koko ajan hurjaa tahtia (ainakin meikäläisellä), niin ei oikein jaksakaan enää tehdä mitään.



Joku kyseli saunasta: oon käyny saunassa (meillä vuoro 1 krt/vko), mut viimeiset pari viikkoa on alkanut siellä vähän huippaamaan. Olen sit istuksinut siellä alemmalla lauteella, eikä oo aiheuttanut mitään supistuksia tms. mulla nuo saunomishommat.



Tämmöistä täällä, mä jatkan tätä nuhan parantelua ja toivotan kaikille oikein paljon onnen hetkiä ensi vuodelle!!!



Miukkis

Ihania vauva-uutisia senkun tipahtelee! =) Onnea hurjasti kaikille!!



Itse kävin tänään vikassa ultrassa ja lääkärillä.. Tässä siitä vähän kuulumisia:

Poika on edelleen raivotarjonnassa ja ihan ok hyvin kasvaa.. kätilö ei saanut ihan kunnolla mittoja, toinen reisiluu oli hieman huonossa asennossa.. ehkä siitä syystä mittojen mukaan painoarvio oli " vain" 3kg tällä hetkellä. Mutta olen oppinut, että nämä on todellakin vain arvioita... =)

Paikat olivat 1cm auki ja puolipehmeät, mutta kaulaa oli vielä 2cm.. Lääkäri totesi, että usein raskaudet menevät samojen kaavojen mukaan yhdellä synnyttäjällä (eli mulla tarkottais yliaikaista), mutta riippuu kuulema nyt supistuksista että millaisia niitä tulee lähiaikoina, meneekö sitten yli vai ei.

Kohdunsuun tilanteesta innostuneena läksinkin heti pienelle kävelylenkille! =D Jospa se poju sieltä tulis jo hieman aiemmin ulos...



En ehdi kirjottamaan nyt enempää, joten oikein ihanaa uuden vuoden aikaa teille kaikille!

Palailen taas myöhempänä ajankohtana!



vilmahilja 37+2

Ihanaa kun tulette kertomaan synnytystarinoita. On sitten meidän " vanhojen" helppo hieman virkistää vanhoja muistoja. Kun vauvan saa ulos niin yleensä kivut ja niihin liittyvät huonot muistot katoavat (ei unohdu!)



Nyt on minullakin tullut muutama OIKEA supistus. Olin kaupassa kun yhtäkkiä en saanut liikutettua jalkoja kun niin oli kipeää. Tuijotin sitten kauhean kiinnostuneena pakaste allasta ja yritin rentoutua. ;o) Ollaan me mammat varmaan huvittava näky.



Minulla vaivat senkun jatkuu. Nyt olen valvonut kaksi yötä kutinoiden kanssa. Sekä kämmenet että jalanpohjat, masu ja tissit kutiavat niin ettei saa nukuttua. Olin sairaalassa antamassa maksa verinäytteen, mutta se oli puhdas. Nyt vaan kotikonsteilla eteenpäin. Minun oma kätilöni suositteli ottamaan kalsiumia poretabletteina ja juomaan paljon. Mahataudin ja nestevajeen vuoksi on minulla varmaan maksa ottanut joululomaa. Voin vakuuttaa että mahataudin jälkeen kämmenten ja jalanpohjien kutina on jotain suoraan helvetistä.... ja nyt alan olla hiukkas väsynyt näihin sairauksiin.



Mutta sairaalassa ottivat sydänkäyränkin ja pikku myy veti sitten käyrän laidasta laitaan, ensin 90 ylös 130 ja sitten jatkettiin 190, takaisin alas ja ylös. Taitaa olla typyllä kiireitä äitin kylkiluiden murskaamisen kanssa.



Seuraavan ajan sain omalle kätilölle keskiviikoksi, mutta me lähetellään tekstareita tai soitellaan, jos on jotain erikoista.



Meillä vietetään uutta vuotta rauhassa kotona, tuttava perhe yritti ruikuttaa, että joskos me järjestettäis jotain juhlaa..... ne eivät vaan meinaa tajuta, että kun on kohta 1kk vaan maannut ja kerännyt pölyä niin ei ole halua järjestää mitään suuria juhlia koko kylälle. Sitten kysyivät etteikö meidän pojat ( 5,5 ja 7 vuotta) voisi nukkua päiväunia, että jaksaisivat olla hereillä klo 12.... joopa joo, en tunne kovinkaan montaa poikaa tässä iässä, jotka nukkuvat päikkäreitä. Yleensä ammumme heidän raketit viimeistään 22 aikoihin ja sitten ovat jo ihan sängyn omia.

Mutta mulla on hyvät pihvit kaapissa odottamassa iltaa ja sitten vaan nautitaan vaikka hyvän filmin ääressä.



Mulla on tutit pakattu sairaalakassiin, mutta en ole tuttien kannattaja, joten ovat mukana lähes varmuuden vuoksi. Mulla on varmaan liikaakin tavaraa mukana, mutta parempi niin kuin että joutuu ostamaan sairaalan kioskista kalliilla.



Että terkkuja aurinkoisesta Tanskasta - nauttikaa vuoden viimeisestä päivästä, saa nähdä osuuko meistä kukaan vuoden vaihteeseen vauvojen kanssa. On vissiin tosi harvinaista synnyttää 31.12 tai 1.1.



t. Pia ja pikku myy rv 36+5

Olipa mukava lukea Kaur@n (?) synnytyskokemus. Ilmeisesti hänellä oli esikoinen. Itsellä on esikoinen tulossa ja paikat on kiinni. Lohduttavaa kuulla että lähtö voi tulla milloin vain. Vaikka neuvola sanoi että menee melkovarmasti yliaikaiseksi...Kuukautiskramppimaisia kipuja on tullut monena yönä, supistuksia siis ns. " ylävatsassa" ei ole tuntunut. Muutamana yönä olen valvonut ja saanut unen vasta aamu yhdeksän aikaan kun kivut on ollu niin kovat. olen meinannu miehenkin herättää että nyt lähetään. mutta koska oman sairaalan synnytysosasto aukeaa vasta 2. päivä kello 07 niin ennen sitä en lähde. Ei ole kiva mennä synnyttämään vieraalle paikkakunnalle. jalat ristissä siis sinne asti :)



Vuosi vaihtuu 7 tunnin kuluttua. Suunnitelmissa ei ole mitään normaalista poikkeavaa. Miehen kanssa kahdestaan kotonamme, kahden keskistä aikaa alkaa olla viimeisiä päiviä joten pitää ottaa ilo irti ja nauttia.



Mutta hyvää uutta vuotta 2008 siskot ja vointeja :) toivotaan että kaikki sinnittelee klo 00 jälkeen asti :)



MiiKaro & AlmaAlpo rv 37+7

Kiitos vastauksistanne noihin levottomiin jalkoihin. Kokeilin Panadolia näin aluksi niihin, tehosi ihan hyvin minulla. Pitääkin vielä ostaa sitä LadyVita plussaa, jos siitä saisi sitä magnesiumia. Sitä muuten muistaakseni söin esikoisen imetyksen aikaan kun epäilin etten saa kaikkia vitamiineja ravinnosta.



Nyt vielä seitsemän tuntia ja sitten saa syntyä milloin vaan ;) No, ei ole pelkoa että syntyisi ihan just... Pitää käydä tuossa kattelemassa raketteja kävelyn merkeissä, jospa sillä saisi aikaan jotain tuolla alapäässä.. Juu, tuskin...



Tosiaan, kukas saa vuoden ekan muksun?



Piitu ja tasaviikot rv 39

Toukomaa : Luetuta vaikka siitä neuvolan oppaasta miesystävällesi ja äidillesi, että miltä odottavasta äidistä voi tuntua. Sitten vaan raivoamaan ja ihan mitä vaan ja mistä vaan. Anna palaa, koskaan ei ole näin paljon eri hormoneja veressä kuin nyt!



Kävin tuossa Naikkarilla: Jälleen pääsin kotiin. Tosin valkuaiset oli yhdellä plussalla ja verenpaineet melkoiset. Käy kyllä hermoon jo 12-viikkoa olen siellä ravannut ja aina niukin naukin saan lähteä kotiin. Nyt kuulema pitää mennä heti päivystykseen, jos olen yhtä uupunut kuin tuossa muutama päivä sitten. Turvotusta on.



Vauva on siinä 3,4kg. Hän voi hyvin.



No kohta on yksi tavoite taas täytetty, tulee vuosi 2008. Kukahan on jo synnyttämässä ensimmäistä vauvaa vuodelle 2008?



Mulla on todella la vasta 28.1. Joten kirjoittelen täällä itsekseni vielä helmikuussa :).



Voikaa hyvin!



Ametisti ja poika rv.36+

Nyt se vuosi alkaa aika hyvin olemaan jo pulkassa. Mäkin sain jo viime yönä vähän paremmin nukuttua kuin parina aikaisempana yönä. Ehkä auttoi, kun pidin eilen ihan rauhallisen päivän enkä tehny muuta kuin makkarakeiton väänsin ja alkuillasta käytiin saunassa, muuten makasin sohvalla tai istuin netissä. Joka tapuksessa olo on miljoonasti parempi tänään kuin eilen. Hyvä niin Mieltä varmaan piristää toi pikku pakkanenkin viimein eli ei tuu vettä enää. Pinnasängyn sain pyyhittyä puhtaaksi edellisen käyttäjän jäljiltä ja uuden patjan viritettyä eli kovin on reipas päivä ollut tänään. Meidän omaan sänkyynkin vaihdoin ihan puhtaat lakanat että passaa nyt lapsivesien tulla... niih...



Satsumalle onnittelut " The päivän" saavuttamisesta!



Uusi vuosi menee kotosalla, meillä koira, joka ei juurikaan raketeista välitä. Mies kävi jotain paukkuja ostamassa, mut menee tuonne läheiselle rannalle niitä ampumaan ja mä kai kökötän koiran kaa tiiviisti kylki kyljessä...



Saunomisesta joku kyseli jossain vaiheessa; meillä saunotaan 3-4 kertaa viikossa ja sama meno jatkuu edelleen. Jos on heikompi olo tulen aikaisemmin pois, jos jaksan istun vanhaan malliin. Mulla on supistellut jo sen reilu 4kk enkä ole huomannut saunomisella mitään yhteyttä asiaan. Toki jos oloa pahentaa niin kannattaa jättää väliin.



Aloitetaanpa " Menneen Vuoden Gallup" : Mainitse 3 tärkeintä tapahtumaa/asiaa vuodelta 2007. Mun lista on seuraava;

1. Rakennus-parisuhdekriisistä selviäminen

2. Raskaaksi tulo

3. Oman talon valmistuminen/muutto



Ainakin täällä ollut tapahtumarikas vuosi. Nimim.mitään en muuttaisi, mutta en uudestaankaan haluaisi tätä vuotta elää.



Siinäpä tärkeimmät.

Oikein ihanaa ja vauvaisaa Uutta Vuotta 2008 kaikille tammimammoille!



Pore&Papunen 39+1

Ensin onnea paljon kaikille jo vauvan saaneille, ja synnytyskertomuksia oli kiva lukea,



Niin, viikkoja kasassa siis tänään 39+5 ja viime yönä 03.15 irtosi limatulppa, jonka seassa oli veristä vuotoa. Siitä tunnin kuluttua alkoivat supistukset, mutta eivät yhtään kivuliaita. Ne olivat muuten vaan epämiellyttäviä, niiden kohdistuessa peräsuoleen. Ja näin ollen jouduin ramppaamaan koko ajan vessassa isomman hädän tunteessa. Koko tämän päivän on supistellut pikku hiljaa mutta ei kipeästi. Oksentanut olen pari kertaa ja esikoinen lähti jo mummulaan varmuuden vuoksi. Lähdimme sitten 17 aikoihin synnärille tarkistuttamaan tilanne, mutta ei mitään siis, kohdunsuu suljettu ja kätilö sanoi supistusten olleen ns. harjoitussupistuksia vain. Ennen esikoisen syntymää minulla irtosi limatulppa ja hän syntyi siitä vuorokauden kuluttua. Saa nähdä, miten nyt käy. La siis ylihuomenna, olisi mukavaa, jos menisi ensi vuoden puolelle. Mutta ei tässä montaa tuntia enää ole tätä vuotta. Kunhan syntyisi tällä viikolla jo.



Kerttuli2

Itkin vanhan vuoden päättymisen kunniaksi oikein kunnolla.



Miesystäväni kyseli töistä tullessaan mikä oikein on, paijaili ja lohdutteli ja lopulta kerroin. Itkin silmät päästäni ja kerroin etten halua olla kotona, vaan mennä takaisin töihin. Miesystäväni keksi vaihtoehtoja, joista mulle tulisi parempi mieli ja löytyi sieltä mieleinenkin. Lopuksi sanoi, että olikin jo ihmetellyt, että pystynkö jäämään töistä pois noin helposti ja rauhallisesti. Mulla varmaan meni muutama päivä ennen kuin se jysähti tajuntaan... Nyt on vähän parempi mieli.



T: Toukomaa

Hyvä, hyvä!



Raskaana on raskaana ja mieliala sen mukainen. Hyvä, anna tulla vaan kaikki ulos. Toinen hepulin paikka on sitten synnytyksen jälkeen. Yleensä melkoista itkemistä.



Olen nyt illalla lähinnä raivonnut esikoiselle. En vaan jaksa häntä; erittäin aktiivinen ja seurallinen 5v. Lähinnä huono olo tullut mulle itselle, olen vain niin poikki. Sanoin kyllä tyttärelle, että olen ihan väsynyt ja siksi huudan turhasta. Lapset ovat niin lyhyt vihaisia, kaikki taas hyvin ennen nukkumaan menoa.



Raketteja lentelee, joten niitä katsomaan!



Ametisti

Niin se vuosi vaihtui ja vauva viihtyy edelleen masussa, tosin onhan tuonne la:n vielä aikaa mutta merkkejä lähestyvästä synnytyksestä on jo. Vauva on todella alhaalla, supistuksia tulee päivästä riippuen kivuttomista kipeisiin, eilen oikein selkään ja sisäreisiin asti tuntuvia.



Eilisilta vietettiin ihan rauhassa kotosalla, naapureiden raketteja lähinnä katsellen. Minäkin luulin, että joudun rauhoittelemaan koiraa sisällä, mutta näköjään sen tyhmänrohkea luonne päti ilotulitukseenkin, siellähän tuo vouhotti mukana haukkumassa raketeille =)



Milla-79 taisi kysellä nuista kipeistä supistuksista. Minusta ne kannattaa ottaa tosissaan ainakin sellaisten uudelleensynnyttäjien, joiden edelliset synnytykset ja/tai avautumisvaihe on ollut nopea. Nehän todella voivat hieman salakavalastikin valmistella paikkoja. Mulla kakkonen syntyi lähes täysin epäkypsästä tilanteesta reilun tunnin synnytyksellä ilokaasu ainoana ilonani... Joten joku epämääräinen pelko syöksysynnnytyksestä on olemassa varsinkin kun vauva on jo niin lähtökuopissa. Multa ei ole kohdunsuuta katsottu moneen kuukauteen, itse tunnustelemalla ulkosuu on kuitenkin tuntunut olevan auki ja ihan höttöä, joten ronkkimiset olen jättänyt sikseen, ettei ainakaan enempää kypsy.



Suolentyhjennyksestä: aivan ehdottomasti kannattaa ottaa jos vain ehtii. Mullakin on molemmilta ollut ennen synnytystä ihan luontainenkin tyhjennys, mutta silti ruiskeen voimalla on tullut tavaraa. Eihän se mitään herkkua ole ponnistella pytyllä supistusten kourissa, mutta eipähän tarvi heti miettiä kakkimista synnytyksen jälkeen.



Saunomisesta: aivan normaalisti olen käynyt saunassa. Hetkellisesti saunominen nostaa verenpainetta, mutta laskee sitten ja poistaahan sauna samalla kuonaa ja nestettä.



Levottomista jaloista: mulla auttaa myös jalkojen viilentäminen. Muutenkin nukkuminen on nykyään niin hikistä hommaa ettei peitolla ole juuri muuta virkaa kuin olla tyynyn lisäksi myttynä jalkovälissä.



Tuttipulloista ja tuteista: En aio hankkia enkä keittää ensimmäistäkään pulloa tai tuttia. Jos niille tarve tulee, niin hankitaan sitten. Meillä ei ole kumpikaan pojista huolinut tuttia, joten en ole sitä tyrkyttänytkään. Pumppu oli viimeksi lainassa sairaalan äidinmaitokeskukselta, kun luovutin maitoa, nyt täytyy sellainen varmaan ostaa, ylituotantoa varmaan odotettavissa tälläkin kertaa.



Poreen menneen vuoden 3 tärkeintä-gallupiin:

1. Parisuhdekriisin selviäminen

2. Esikoisen hienot kehitykselliset edistysaskeleet (on kehitysvammainen)

3. Raskaus



Kerttulille onnea matkaan, eiköhän nuo oireet jo enteile synnytystä.



Huomenna olis taas lääkäri äitiyspolilla, silloin ollaan taas viisaampia.

Voikaahan hyvin!

aksiina 35+6

Heippa mammat



Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olen iloinen kun herään aamulla ;o)

Aurinko hieman pilkottaa pilvien välistä. Otin eilen illalla allergia tabletin hillitsemään kutinaa ja sain nukuttua koko yön. JEES, ihanaa kun sai nukkua rauhassa.



En yleensä syö noita allergia tabletteja raskauden aikana, kun eivät yleensä ole hyväksi vauvalle, mutta pitkän harkinnan jälkeen päätin, että ei yhdestä tabletista nyt varmaan raskauden tässä vaiheessa hirveästi ole haittaa - ja se oli vain yksi tabletti.



Edelleen kutian, joten kalsium tabletit eivät ole auttaneet hirveästi, mutta odotellaan huomiseen, jolloin on aika kätilön luona. Mutta kuulemma maksa verinäytettä ei kannata ottaa kuin noin kerran viikossa, muutokset eivät näy päivästä toiseen.



Galluppi peräruiskeesta - (en muista vielä vastanneeni) ehdottomasti. Kuten sanottu se on monelta kannalta hyvä, antaa lisää tilaa synnytykseen, välttyy " paskaamasta" kätilön sormille, ei tartte heti kakkia synnytyksen jälkeen.



Vuoden 2007 - suurimmat saavututkset. Tjaa, vuosi on ollut meidän perheelle aikasmoinen kiirastuli, joten siitä selviäminen on ollut erikoisen suurta. Ja suuren toiveeni - raskaus ja vielä tyttö ovat kyllä hienoa. Esikoinen aloitti koulussa ja pärjää hyvin.



Toivomme, että vuosi 2008 tulee onnea ja terveyttä matkassa. Yksityisyrittäjän puolisona on tietty toive, että tämä vuosi nyt menisi putkeen ilman suuria ongelmia.



T. Pia ja pikku myy rv 36+6

En ole taas ehtinyt paljon kirjotella mutta melkein joka päivä oon käyny lueskelemassa ja jännitän koko ajan teidän muiden kanssa. Onnittelut jo vauvansa onnellisesti syliin saaneille, tuskin maltan enää itse odottaa...



Vointi on kyllä kohtuullinen, nukun yöt jotenkin ja aiemmin vaivanneet selkävaivat on helpottanut. Mutta lähinnä oon ollut nyt neljän seinän sisällä koska heti kun on pitempään ylhäällä alkaa supisteleen ja selkääkin juilii. Viime viikolla tuli yhtenä yönä limaista vuotoa mutta se loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin. Terkkarin mukaan saattoi olla limatulppa, voi kuulemma tulla tollai pikkuhiljaakin. (Esikoisen kohdalla kun limaa alkoi tulla niin se jatkui 12h kunnes meni vedet ja sitten olikin jo parin tunnin päästä tyttö sylissä...) Jonkin verran supisteleekin mutta ei kovin kipeästi, silleen napakasti kuitenkin että joutuu vähän nojaileen seinään ja hengitteleen silmät kiinni... Niin ja välillä on tuntunu kuin olisi menkat alkamassa. Terkkari oli sitä mieltä että on ihan päivistä kiiinni koska synnytän. Niinpä ollaan oltu koko ajan " lähtövalmiudessa" mutta mitään ei oo tapahtunut ja sitten välillä kiukuttaa kun on niin turhautunut olo. Asiaa ei yhtään auta esikoisen höpötys " koska se vauva jo syntyy?" ... =/



Psyyke alkaa kuitenkin jotenkin pääsemään nyt mukaan tähän hommaan sillä vielä viikko sitten olin valmis perumaan koko jutun, pelottti ihan kamalasti kun ajattelinkin synnytystä ja pientä avutonta vauvaa jonka hoito on aluksi niin epävarmaa hapuilua. (Tai oli ainakin esikoisen kohdalla...) Nyt olo on jo rauhoittunut ja tiedän että väistämätön on edessä ja oikeastaan en enää malttaisi odottaa, saa tulla jo, onhan vuosikin jo vaihtunut (sitä kun tässä on jännätty että saadaanko alkuvuoden lapsi vai ei...).



No jospa kävisin nyt köpöttelemässä hieman tossa pihalla. Jaksaisinkohan tänään peräti postilaatikoille vai roskiksille asti? =)



Oikein paljon onnea ja ennenkaikkea ihanaa vauvantuoksua kaikille vuoteen 2008



-miina-liina (kohta rv 39)

Niin se vaihtui täälläkin. Itselläni on alkanut näköjään järkyttävät turvotukset vaivaamaan :( Eilen olin toivon mukaan viimeisessä neuvolassa ja vauva on niin lähtökuopissa kuin vain voi olla. Painaa pahasti verisuonia ja ei oikein taida näihin turvotuksiin auttaa kuin synnytys :/



Huomenna on vyöhyketerapia ja siihen asti jos pääsen niin riittää vallan mainiosti minulle. Sen jälkeen saa mun puolesta tulla.



Lievä syöksysynnytys pelko siis täälläkin kun viimeksi olin jo 8cm auki menneässäni sairaalaan ja silloinkin vähän epäilin että lähteäkö vaiko ei. Nyt sanoivat että kannattaa lähteä suht nopeesti jos vain alkaa synnytyssupparit (mulla ei synnytystä ennen koskaan ole mitään suppareita, nyt ollut ehkä parilla kädellä laskettavissa supparit) koska tilanne on niin " kypsä" ja jo kolmas tulossa.



Käytiin äsken pitkällä kävelylenkillä ja nyt on sormetkin niin turvoksissa ettei kirjoittaminen meinaa sujua. Täytynee loppu ilta ottaa aika iisisti.



Tuteista ja pulloista. Pesin pullot ja pumpun sillä maitoa tulee varmasti sen verran että pistän pulloon jääkaappiin talteen tai pakkaseen varalle. Siksi pullot hyvä olla vaikka muuten ei tarvetta ole aikaisemmin ollut. Tutteja on kaksi. En usko että niillekkään tosin tulee käyttöä kun ei ole aikaisemminkaan ollut.



Peräruiskeesta. Onneksi automaatiikka on tähän mennessä hoitanut itselläni asian. Toivotaan että myös tällä kertaa. Jo nyt on havaittavissa viitteitä siihen suuntaan että kohta se alkaa taas... En siis osaa sanoa juuta enkä jaata kannattaisiko se kun ei ole kokemusta.



Ei nyt tule muuta mieleen vaikka monta viestiä luinkin.



RuuteliTuuteli ja Salamatkustaja 38+6

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!



Eilen mentiin esikoisen kanssa yöunille jo ennen kymmentä, mutta hieman ennen puoltayötä heräsin kamalaan paukkeeseen. Ihan raivostutti valvoa tunti rakettien takia, kun muita öinä saa muutenkin valvoa). No, onneksi aamulla saatiin nukkua jopa kahdeksaan, kun normaalisti esikoinen herättää viimeistään k.6.30. Taisi ottaa rakettien pauke hänenkin voimilleen (pelkäsi koko illan).



Jotenkin helpottunut olo, kun vuosi on vaihtunut ja uskaltaa tehdä " ihan mitä vaan" , jotta synnytys käynnistyisi. Olisi siis ottanut luonnon päälle synnyttää loppuvuodesta, vaikka kuinka yritin uskotella itselleni toista.

Kolmea ässää en kyllä ihan hevillä lähde harjoittamaan: en ole koko raskausaikana tykännyt saunomisesta ja alapäähän sattuu koko ajan niin paljon, etten halua sinne mitään ylimääräistä. Mutta siivota kyllä pitäis :).



Tsemppiä muuten flunssan kourissa oleville! Toivottavasti päästäisiin kaikki synnyttämään terveinä!!!



Eilen hieman jo varoittelin äitiäni ja anoppia lähestyvästä synnytyksestä, en ole vielä uskaltautunut kysymään osasivatko nauttia ollenkaan uuden vuoden aatosta, vai olivatko molemmat kännykät kourassa koko yön ;).

Viime yönä ei sit tullut yhtään supistusta, ihme.



Suolen tyhjennyksestä vielä. Mulla tapahtui viimeksi myös tyhjeneminen itsekseen ja olin syömättä viimeiset 20h, joten ei tullut mieleenkään enää erillinen tyhjennys. Nyt taas kivuliaat peräpukamat haittaa sen verran, että täytyy katsoa tilannetta sitten, kun on sen aika.



On tosiaan mukava lukea synnytyskertomuksia! Ne psyykkaa itseä lähenevään koitokseen.



Limoista on ollut juttua.

Luulin, että eilen olis limatulppa lähtenyt liikenteeseen, mutta ei.

Viime viikon neuvolassa terppa sanoikin, että ihan loppuraskaudessa voi tulla runsasta kokkareista valkovuotoa. Joten sitähän se mulla ainakin oli.

Niin ja sen limatulpan erottaa helpoiten valkovuodosta siinä, että se on tosi sitkeetä. Ja mitä lähempänä synnytys on, niin saattaapi löytyä niitä veriviiruja limatulpasta.

Mulla tuli ekassa raskaudessa monessa erässä tuo tulppa, nyt odotan kertarykäisyä (kun raskaus on edennyt jo näin pitkälle), jos on tullakseen.



Menneen vuoden gallup

1. omakotitaloprojekti

2. hyvin mennyt raskaus

3. helppo esikoinen loppuvuodesta (kiukuttelut loppuivat kuin seinään, kun lopetti hoidon ennen joulua)



Kerttulilla onkin jännät paikat. Tsemppiä!



Toukomaa, hyvä että sulla alkaa lomafiilis löytymään!



Stage, hyvä että tajusit kokeilla allergialääkettä. Ne, joilla on pahat allergiat joutuvat syömään lääkkeitä raskausaikanakin, kun ne ovat hoitamattomana enemmän haitaksi kuin nuo lääkkeet.



Kiva kuulla Miina-liinankin kuulumisia!



Kaikki turvotuksesta kärsivät: koittakaahan kestää!!!

Ekassa raskaudessa mulla ei auttanu turvotukseen mitkään konstit. Nyt pystyn välttämään pahimmat turvotukset oikealla ruokavaliolla, runsaalla veden juomisella ja ulkoilulla. Tuntuu kyllä kivalta, että voi edes jotenkin vaikuttaa asiaan. Mielenkiinnolla odotankin, millainen tämä turvotus tulee oleen synnytyksen jälkeen. Viimeksi en kiinnittänyt huomiota veden juomiseen sairaalassa, mutta nyt aion tankata sielläkin.



On ollut muuten mukava huomata, miten tammitenavien pinojen/kirjoitusten luonne on muuttunut ihan viikossa. Kaikilla kova odotus päällä :).



Justus rv tasan 38