***TAMMITENAVAT vko 1***ma-ke
Aloitin uuden pinon kun tuo edellinen oli jo niin pitkä.
Tänään ois sitten mulla laskettu aika!! Vielä ois muutama tunti jännitettävää että syntyykö vauva vielä tämän vuoden puolella, toivon että menisi ensi vuoden puolelle ja hyvältähän tämä näyttää! Neuvolassakin kävin taas vaihteeksi ja tässä niitä kuulumisia:
- 40+0
- paino laskenut torstaista -500g! Nyt siis tullut sellanen reilu 10kg!
- verenpaine 121/74
- sf huimat 37!! (torstaina 34!) Vauva puski pyllyään ylöspäin et ehkä se selittyy tuolla asennolla...
- sykkeet 150 paikkeilla
- pissa puhdas, leukosyytit edelleen ++
- pissanäytteen viljely negatiivinen eli ei virtsatietulehdusta- tämä vaiva taitaakin olla hiiva!!! Ehdin tuollaisenkin saamaan ekaa, ekaa kertaa elämässäni... Eli nyt Canesten kuuri päällä ja antibiootit voi lopettaa!
Vauva ei ollut laskeutunut vieläkään, mut näinhän se taitaa mennä muillakin uudelleensynnyttäjillä. Ensi viikon maanantaina uusi aika ellei tällä viikolla vielä synny.. Huomenna saa alkaa jumppaamaan toden teolla et saan tän kaverin ulos. Eli täytyy alkaa harrastaan niitä kolmea ässää jos vaikka auttaisi! :)
Uusi vuosi vietetään rauhallisesti kotona keskenämme. Illalla ajateltiin käydä tytön kanssa ulkona kävelyllä katselemassa raketteja, itse ei mitään raketteja ostella. Taitaa tyttö vielä kyllä pelätä niitä.. Sit ajateltiin vähä herkutella ja ehkä hakea joku leffa. Et aika rauhallisissa merkeissä niinkuin teillä muillakin!
Tuteista ja pulloista. Tutteja en ole minäkään vielä hommannut, olen samaa mieltä kun joku muukin että täytyy ne hommata vasta kun tietää mikä vauvalle kelpaa, jos kelpaa mikään.. En aio tuttia mitenkään tyrkyttää ellei sitä älyttömästi kaipaa. Tuttipullot keitän sitten jos niitä tarvitaan.
Emem: Kiva kuulla että teillä on lähtenyt arki vauvan kanssa hyvin käyntiin ja maitokin on noussut! Vois varmaan siirtyä tuonne vauva-puolelle keskuteleen sitten kun on useempia tammimammoja nyytti kainalossa. Vai mitä mieltä olette??
Vauvan vaatteiden pesemisestä: Meillä pestään kaikki vaatteet hajusteettomilla pesuaineilla ja huuhteluaineilla, niin lasten kuin aikuisten..
Niin ja kiitos kaikille jotka tsemppasivat minua painnonnousun ja hermojen kiristymisen kanssa. Kyllä tämä kummasti auttaa kun saa jonnekin purkaa tuntojaan, ei sitä viitsi koko ajan miestäkään kuormittaa kun hän kuitenkin yrittää parhaansa ja auttaa jo niin monella tapaa. :)
Niin ja ONNEA vielä kaikilla jotka ovat saaneet jo vauvan kainaloon!
Nyt taidan siirtyä tytön kanssa leikkimään hetkeksi ja sitten päikkäreille!
Hyvää uutta vuotta kaikille!
satsuma 40+0!!!!
Kommentit (50)
Viikkoja on vihdoin 37+0 ja voi alkaa ottamaan synnytyksen lähenemisen tosissaan. Kaikki alkaa olla valmiina - sänkyä en ole pedannut, mutta kaikki on valmiina sitäkin varten.
Olin juuri vyöhyketerapeutti/kätilöllä ja .... tadaaa nyt alkaa sitten ehkä tapahtumaan. Aloittelimme kypsyttelyä varovasti, kohdunsuu on vain vajaa sentin ja auki 2cm. Pää on kiinnittynyt, ei liiku enää, mutta on edelleen aika edessä, joten käski lepäämään, jotta pää siirtyisi selkärankaa kohden ja siten voi tulla kanavan läpi.
Painoarvio tässä vaiheessa on 3,5kg, eikä minun kuulemma tarvitse huolehtia, että joutuisin odottamaan 23.1. asti - viikko vielä niin tyttö tulee. Saa nähdä pitääkö paikkansa???
Jännittää, millähän tavalla synnytys tällä kertaa käynnistyy. Eka oli käynnistys sovittuna päivänä ja toka syntyi päivää ennen la. Vedet ovat menneet molemmilla kerroilla vasta sairaalassa puhkaistuna.... Kätilö suositteli tällä kertaa laittamaan sänkyyn suojan lakanan alla, ettei sänky pilaannu, ja kassi valmiiksi autoon (voi kuulemma olla nopeakin synnytys)
Jos en ole synnyttänyt tällä viikolla niin hän antaa täyden kypsytyshoidon ensi maanantaina. Edellinen potilas oli kuulemma synnyttänyt vain puoli vuorokautta hoidon jälkeen, joten usko on vahva tähän naiseen.
Sänkyhommissa ei meillä olla oltu pitkään aikaan kun olen ollut sairaana, mutta nyt kun olen taas terve niin huvittaisi hieman pöllyttää lakanoita ennen kuin jakaudun. :o) Tosin seksikkyys on tästä valaan kropasta kaukana, mutta halut ovat korvien välissä.
Teille, jotka juoksette pissalla koko yön - kokeilkaa seuraavaa:
- ennen nukkumaan menoa käy pissalla. Mene sohvalle pitkälleen 5-10min ja sitten käy pissalla uudestaan. vauvan pää painaa virtsarakon 8 muotoiseksi ja siksi alin osio tyhjentyy, mutta kohta pitää pissata uudestaan kun ylin osio valuu hitaasti silmukan keskiosan läpi alas. Auttaa ainakin minulla ja pärjään 1-2 heräämisellä.
T. Pia ja pikku myy rv 37+0
Verenpaineet siinä 170/110. Joten lähden Naikkarille. Joudun varmasti osastolle. Turvotutsa, pahaolo, päätäsärkee ja vituttaa.
Ametisti ja vauva rv.36+
Painoa tullut kokonaisuudessaan n. 14 kg.
Turvotus: +/-
Verenpaine: 132/93 (aina korkea)
Pissa puhdas.
Hemoglobiini: 130 (ei lääkitystä)
Sf-mitta 32,5 cm
Lapsiveden määrä: normaali
Painoarvio: LA yli 4 kg!!!
Tarjonta: RT
Sydämen syke: 148
Liikkeet:++
Kohdunsuu: pehmeä, auki 1 cm, pituus 1 cm
Olo on hyvä ja vauva möyrii kovasti.
Synnytystapa-arvio on 15.1.
Olisin kyllä jo nyt ihan valmis lähtemään synnyttämään...
T: Toukomaa ja poika 36+4
Heippa vaan..
Mukavalta kuullostaa tammikuisten kuulumiset. Pipalilla jo ehkä menoa kohta :) ja muillakin jo tuntuu supistelevan. Minulla LA vasta 16. 1 joten saa tässä vielä odotella.
Petipuuhia olen innostunut harrastamaan näin loppumetreillä. Mieskin ihan mielellään ryhtyy puuhiin, kun tietää että puolen vuoden tauko seksiin on tulossa. :) Kolmatta siis odotan, joten tiedän jo, ettei seksi minulle maistu pitkään aikaan sitten synnytyksen jälkeen.
Vähän on supistellut, mikä on kummallista minulle. Aijemmissa raskauksissa ei supistuksia ole tuntunut kuin vasta sit tosi toimissa. Vilkaasti liikkuu muksu mahassa, eikä ole vielä kunnolla kiinnittynytkään. Neuvolassa kävin eilen, hb oli edelleen vain 115. Paineet oli koholla, mutta minulla on niin matalat et ei haittaa. Painoa tullut nyt yhteensä 17 kiloa. Saa nähdä paukkuuko yli 70 kg. Sf mitta oli 34 eli aika mahtava potkupallo.
Lumier rv 38
IHANAISTA VUOTTA 2008! Päätetään, että tästä tulee hyvä ja onnellinen vuosi. Samalla starttasi " meidän kuukausi" , aika mahtipontisestihan se lähti, kun oli oikein ilotulituskin... heh ;)
Poren gallup vuosi 2007
----------------------------
1) Ihana suhde, joka vahvistui vuoden aikana kovasti
2) Vauva-uutiset
3) Elämä itsessään ja selvityt kriisit (joita koko ajan on päällä...;))
Toinen gallup: sairaalassa olen tilanteen mukaan. JOs en saa nukuttua vieraassa paikassa, en aio pitkittää
Siru-Sofialle onnittelut! Toivotaan myös että Miukkis selviää mahdollisimman mielyttävästi sektiosta. Ihana, kun vauvan saaneet jaksavat laittaa kuulumisensa - täällä odotetaan.
Huomenna mulla neuvola. Enpä usko että tulee mitään uutta.. Toivotaan ettei aiheudu taas uutta verenpainehärdelliä tän jännityksen takia.... Huh,huh.. en yhtään tykkää noista lääkärikäynneistä. Jotenkin ahdistun ihan vääristä syistä. En myöskään tykkää että paino on tuollain syynäyksen alla.. Ymmärrän kyllä miksi noi on todella tärkeä tutkia. En vain mahda mitään itselleni. Eikö täällä ole ketään muita lääkäri-pelkoisia tyyppejä?
Tänään olin leffassa (taas), katsoin sen espanjalaisen Orpokoti-leffan. Aika jännä. Olin yksin, koska kaikki " normaalit" ihmiset ovat päivisin töissä. En tiennyt olisko pitänyt puristaa naapuripenkin miestä vai ketä, kun pelotti.. Yllättävän hyvin jaksoin istuskella. Jalkoja ja nilkkoja saa vähän jumpattua siinä samalla.
Luonto on hoitanut niin, että synnytys ei hirveästi pelota. Kaipaan jo niin sitä, että olen yhtenä kappaleena. Ja saan halia pientä vauvaa...
Olen jo katsellut ei-mamma vaatteita sillä silmällä. Uskomatonta, että pääsen pian pukemaan sellaiset! Saa nähdä miten alkaa mahtumaan päälle.... Ja että pääsisin taas jossain vaiheessa harrastamaan liikuntaa!
Saisi taas revitellä vähän ja purkaa tunnelmia. Painoakin olis helpompi hallita.
Tosin edelleen pelottaa se miten vauveli muuttaa totaallisesti meidän elämän.
Eli GALLUP teille lapsen saaneille: Miten koitte muutoksen aikoinanne? Kuinka haastavaksi se teki parisuhteen ja muun elämän, jota olitte siihen asti eläneet? Kiitän jos jaksatte kertoa.
Taustana voin kertoa, että mun läheisin ystävä on saanut molemmista lapsistaan niin rajut masennusjaksot, että se on pitänyt mua tähän asti pois kuvioista. Jotenkin olen säikähtänyt sitä. Lisäksi mun ystävällä ei ole ollut masennuksia tai muita ongelmia historiassaan. Minä taas olen aina ollut superherkkä ja siksi pelkään, että miten minun sitten käy.. (jos vahvemmatkin oksat katkeavat kerran..)
Strutsille ja muille nuhaisille toipumisia! Jännä oire muuten pukkasi ja kesti yhden vuorokauden verran: Luita ja jäseniä kolotti kuten kuumeessa. Ei tosin palellut, mutta hankala oli olo. Onko muila tälläistä. Oireista vielä se, että myös meikäläinen on alapää hellänä ja kävely ajoittain hankalaa. Viime yönä heräilin menkkakipuihin. Muuten käynyt kuten Milla79:lla, supistukset jopa lieventynyt.
HEI ANTEEKSI TÄMÄ NOVELLI! Kirjoitan joka-viikottaisen aina kerrallaan, näköjään. Palaan ehkä terveydenhoitajan jälkeen..
Magda-lena
Sitä piti sanoa, että ei mun masukaveri kyllä liiku säännöllisesti vatsassa. JOskus menee varmaan tunti-pari, että on hyvinkin hiljaista. Sitten saattaa tulla taas potkujen sarja.. ja siitä tunnin-parin päästä vauva vaihtaa asentoa laiskanlaisesti..ja näin homma etenee. Aamulla herää yleensä miehen kelloon ja boxingit alkaa taas.. Pitäisköhän huolestua...
Tsemppiä Ametistille sairaalaan ja vitutukseen!!!
Miukkikselle onnea huomiseen - ja rauhallisia unia ensi yöksi!
Ametisti: Voi, tuskin olet tätä lukemassa, mutta toivottavasti sulla ei aivan hermo mene osastolla oleiluun. Tsemppiä ja kotilomia!
Magdalena: Esikoisen synnyttyä elämä muuttui kokonaan ja kuitenkaan ei juurikaan. :) Vaikka tietoa oli, ei sitä etukäteen oikeasti tajunnut kuinka kokonaisvaltaisesti pieni ihmisenalku vaatii huomiota. Mihinkään ei enää lähdetäkään noin vaan. Vauvan voi ottaa mukaan vaikka minne, mutta mukaan tarvitaan kaiken maailman vaippaa ja vaihtovaatetta. Toisaalta, meillä ei kovin railakasta elämää vietetty muutenkaan siinä vaiheessa, olimme naimisissa, valmistuneita, vakituisissa töissä ja omistusasuntokin (paritalo) oli ehditty hankkia. Parisuhdetta rasitti paljon enemmän toisen lapsen syntymän jälkeinen masennukseni. Mulla on onnekseni mies, joka viettää paljon aikaa lasten kanssa ja on ollut kaikkien kanssa vanhempainlomallakin. Niin muuten, mun masennukseni johtui estradiolin (eräs estrogeeni) puutoksesta. Maailma muuttui taas ihan eri näköiseksi, kun löytyi lääkäri, joka osasi mittauttaa oikean asian ja määräsi hormonit purkista vähäksi aikaa. Älä turhaan etukäteen murehdi masennusta (joo, helpompi sanoa täältä...). Yllättävän usein siihen löytyy ihan elimellinen syy, joka on hoidettavissa. Lievempiin masennuksiin auttaa, kun pidät itsestäsi huolta: lepoa, omaa aikaa edes vähän, vertaisseuraa!
Täytyyhän sun vauvasi levätä välillä mahassakin. Ei kukaan jaksa tasaisesti riehua. Välillä nukutaan, välillä on boxing-aika. Kuulostaa ihan tavalliselta.
Neuvolassa tuli käytyä. Kaikki ok, sf 34,5cm, tarjontaan terkkari merkkasi vaan kysymysmerkin. Saattaa olla rt, mutta saattaa olla jotain muutakin. Maanantaina sitten Jorvissa katsotaan miten päin siellä oikeasti ollaan.
Odottavan aika on pitkä, mutta mulla ei ole vielä mitään hinkua synnyttämään. Olo on suht ok ja hommaa on vielä sen verran, ettei tässä ehdi sairaalaan makoilemaan. :) Parin viikon päästä voin alkaa _odottaa_.
Strutsi ja minihupi 36+0
Mulla oli myös neuvola, ei mitään ihmeellistä. Sf-mitta ei ollut parissa viikossa muuttunut, eli oli 34 edelleen. Eli on kai jonkin verran sitten laskeutunut. Verenpaineet paukkuu noin 90/130, eli ei kriisiä.
Tyyppi on jytännyt mahassa aika paljon viime viikkoina, mutta nyt on pari päivää ollut rauhallisemmin. On oikein täytynyt töniä välillä.
Maha on tosi kova ja tuntuu että poksahtaisi minä hetkenä hyvänsä. Taitaa olla iso äijä tulossa.
Mä toisaalta toivon että tulisi jo ja toisaalta toivon että olisi vielä pari viikkoa. Hieman pelottaa tuo synnytys ja kaikki järjestelyt.
Magda-lena kyseli miten elämä muuttui esikoisen myötä. Muuttuihan se. Minä olen ns. uranainen ja muutos oli valtava. Tunnemylläkkä yllätti ja itkin ensimmäiset 4 viikkoa, ihan joka asiasta. Pelkäsin hysteerisesti että miehelle sattuu jotakin ja jään kaksin pienen nyytin kanssa. Miehen töihin paluu isyysloman jälkeen otti minulle koville. Se oli aika outoa, koska en ole kovinkaan läheisriippuvaista tyyppiä.
Jos joku kysyi, kuinka jaksan, aloin itkeä. Ihan ilman mitään erityistä syytä. Se oli aika raskasta. Mutta sitten se loppui, enkä huomannut mitään masennuksen oireita itsessäni sen jälkeen.
Se johtui varmaan siitä, että maailmassani ei ollut aikaisemmin vauvoja. Oli parisuhde ja oli työ. Ja sitten kun pieni mies tulee ja sekoittaa koko pakan, vähemmästäkin bisnesrouva menee sekaisin ;)
Nyt olemme eläneet lapsiperheen elämää jo jokusen vuoden ja olen sisäistänyt, kuinka suurta äidinrakkaus voi olla. En siksi usko, että moinen tunnemylläkkä nyt iskee. Vaikka eihän noista hormoneista tiedä.
Fyysisesti olen nyt ihan poikki. En jaksa kerta kaikkiaan mitään. Kaupassa voi käydä, mutta loppupäivä meneekin harakoille. Mies palaa nyt lomiltaan töihin, joten saa nähdä kuinka hermo pitää tuon vilkkaan esikoisen kanssa. No, ei tätä odotusta enää loputtomiin kestä.
Veikkaan tosin että olen täällä viimeisten joukossa. Esikoinen jouduttiin käynnistämään ja syntyi 42. Jotenkin tuntuu, että kahden kuukauden supisteluista huolimatta tämäkin pysyy yksiössään juuri niin kauan kuin hänen siellä annetaan olla. Eli helmikuulle voi paukkaista tämäkin (LA 19.1.).
Mutta raja se on sielläkin.
Tsemppiä ja voimia kaikille.
ipu 37+4
Tervehdys!
En ole juurikaan tänne aiemmin kirjoitellut, mutta satunnaisesti käynyt lukemassa vertaisryhmän kuulumisia, nyt olen viimepäivät huomannut viettäväni niin paljon aikaa täällä lukiessa että jospa itsekin kirjoittelisin. Ihanaa kyllä lukea että monet on saaneet jo vauvan syliinsä!
Mulla on raskaus mennyt kaikinpuolin hyvin, vaivoja ja ongelmia ei ole juurikaan ollut, paitsi alhainen hemppa ja mieletön närästys.
Ja nyt reilu kuukausi takaperin vauva kääntyi perätilaan, siinä on pysynyt. Vajaa viikko sitten yritettiin kääntää, mutta yritys oli vain hyvin tuskainen ja turha. Tilaa kääntyä olisi kai ollut, mutta en vain pystynyt yhtään rentoutumaan, sattui liikaa ja jouduin pyytämään lopettamaan yrityksen. Nyt sitten vain odotellaan josko kääntyisi itse (mihin en usko kovin, kun on niin tiiviisti tähänkin asti pyllyllään viihtynyt) ja puolentoista viikon päästä olisi lantion kuvaus ja synnytystavan arvio. Kauheen myöhään tuntuu menevän tuo kuvaus vasta, eihän siinä ole sitten enää kuin 2vk laskettuun aikaan!
Mutta ei kai tässä viikkojen puolesta kiire liene, mulla kun ei ole vielä ollut lainkaan supistuksia tai mitään viitteitä että olisi kohtakaan haluamassa ulos tuolta tulla. Voi siis olla että menee yliaikaiseksi, tai siis niin ainakin itsestä tuntuu kun mitään merkkejä loppusuorasta ei ole vaikka siellähän jo ollaan..
Juuri mitään en ole edes vielä valmiiksi laittanut, tänään sain kyllä kaikki vaatteet pestyä ja narulle. Hoitopöytä on appiukolla vasta tekeillä, pinnasänky odottaa vielä minun vanhempieni luona. Ja osaa tavaroista ei ole vielä edes hankittu! Mä en taida olla mitenkään kiireinen näissä valmisteluissa, tuntuu että ehtiihän sitä vielä..
Viimeisten joukossa saatan siis minäkin sitten täällä olla, LA kun on vasta 27.1. Ellei sitten jouduta sopimaan leikkausaikaa aiemmaksi perätilan takia.
Perjantaina olisi tämän viikon neuvola -vasta. Jotenkin kun on esikoinen kyseessä, kaikki on uutta ja ihmeellistä, niin odotan aina noita neuvolakäyntejä kuin kuuta nousevaa.
Pitää sitten vaikka neuvolan jälkeen kirjoitella tarkempia kuulumisia, nyt ei irtoa kuin sekavaa minä-keskeistä yleishöpötystä.
Frimmy rv36+3
Monella on kirjoitusten perusteella tullut alapää helläksi. Siksi kysynkin, että onko kenelläkään ollut myös kirvelevää tunnetta kohdunsuulla/alapäässä?
Mulle tulee tällaisia kirvelykohtauksia vähintään kerran päivässä rasituksen tai istumisen ansiosta. En ole tällaisesta ennen kärsinyt tai edes kuullut keneltäkään.
Jatkan myöhemmin paremmalla ajalla.
Justus rv38+