Millainen on HYVÄ ÄITI? Oletko itse mielestäsi sellainen?

Rakkautta, rajoja, läsnäoloa ja ymmärrystä.





Ja ainahan äitiydessä on parantamisen varaa.

Minusta hyvään äitiyteen kuuluu se että lasta rakastetaan ehdoitta eikä vaan saavutusten mukaan. En myöskään käytä fyysistä väkivaltaa tai huuda lapselle säännöllisesti. Joskus toki menee pinna ja karjaisen. Koetan olla rehellinen tunnetasolla ja antaa lapsen näyttää kaikki tunteensa. Sanon että rakastan ja halaan ja pusuttelen.



Tuli just tänään mieleen että lapsi on kyllä tosi onnellinen kotona... Tarhassa on oltu viimeksi ennen joulua ja nyt lapsi alkaa olla taas oma hilpeä itsensä, sellainen kuin oli ennen päivähoitoon menoa. Täynnä energiaa ja elämäniloa.

hyvä äiti on tietysti venyvä käsite. Mutta minusta hyvä äiti on ennen kaikkea lapsestaan kiinnostunut ja halukas käyttämään aikaa ja energiaa lapsen huomioimiseen.



Motivaation lisäksi hyvyyteen vaaditaan järkevyyttä ja taitoa. Pitää osata olla napakka, ja pitää olla pitkäjänteinen, johdonmukainen ja rauhallinen.



Kukaan ei varmaan ole " täydellinen äiti" , mutta hyväkin saattaa olla aika kunnianhimoinen käsite.



En varmaan voi lukea itseäni hyväksi äidiksi. Mutta lapsiani rakastan ja PYRIN koko ajan kehittymään äitinä.

Turvallinen, rakastava, ymmärtävä, rajoja asettava, oikeudenmukainen, jämerä, johdonmukainen ja empaattinen.



Itse en koe olevani hyvä äiti, koska en pysty hillitsemään kiukunpurkauksiani. Menetän hermoni liian usein ja annan sen näkyä. Aikuisena minun pitäisi hallita tämä puoli paremmin, mutta jostakin syystä en osaa. Minulla on aivan liian lyhyt pinna.





Toki lasten on hyvä nähdä kiukkua aikuisiltakin, mutta minä kiukuttelen liikaa :(

- en jaksa leikkiä lasten kanssa, tuossa he keskenään leikkivät.

- en ole käynyt heidän kanssaan moneen päivään ulkona, kun minua ärsyttää tuo ilma. Työnnän heidät tuota katua pitkin metsään, mutta en itse mene vahtimaan.

- lapset ovat syöneet suklaata joulusta asti, joka ikinen päivä, ja pipareita ja kaikkea.

- kasviksetkin ovat unohtuneet ruokapöydästä aina joulusta asti

- aamuisin lapset heräävät ja katsovat telkkaria parituntia, ennenkuin minä nousen kymmeneltä.

Minä en sellainen äiti ole, ehkä välttävä. Hermot menee liian helposti, muuta vikaa ei oikeastaan ole. Kärsivällisyyden ja johdonmukaisuuden puute..

Hyvä äiti kohtelee lapsia kuten ihmisiä kohdellaan. Siinä se. Mä yritän olla hyvä äiti.

äiti. Olen tällainen: Rakastan lapsiani, mutten leiki heidän kanssaan juuri koskaan. Kuitenkin pelaan, heittelen palloa, keskustelen ja luen heille. Joka päivä yritän huomioida jokaisen lapsen, katsoa silmiin, kysellä kuulumiset, pitää sylissä ja koskettaa. Luen heille joka päivä. Teen joka päivä lämpimän ruuan. Hulehdin puhtaat tilanteeseen sopivat vaatteet. Lasten ei tarvitse ihmetellä missä olen, heillä on turvallista. En anna heille kaikkea mitä he sattuvat haluamaan, eivätkä he kuljeksi myöhään ulkona. Pidän lapseni lähellä itseäni aika siipienin suojissa. Olemme perhekeskeisiä ja meillä on sukulaisia ja läheisiä ystäväperheitä.

- Imetin lapsiani 4vuotiaaksi

- Hoidan lapseni kotona siihen saakka kun muuttavat pois kotoa ja unohdan oman urani

- En koskaan, ikinä, milloinkaan käytä edes puolivalmisaterioita vaan valmistan itse kaiken

- Harrastukseni liittyvät vain lapsiini. Mieheni voi kyllä harrastaa koska hän ei kykene olemaan lapsieni kanssa.

- En koskaan jätä lapsiani hoitoon, en edes miehelleni, koska lapsille jäisi traumoja äidistä erossa olemiseen

- En meikkaa tai osta itselleni uusia vaatteita. Nämäkin säästyneet rahat käytän lasteni Reimatecceihin

oi omaa lastaan ja tekee yhdessä isän kanssa itsenäisiä ratkaisuja lapsensa parhaaksi.



Ekan lapsen kohdalla olin tällainen suosituksiin tähtääjä, nyt odottaessani toista aion pyrkiä tällaiseen itsevarmempaan äitiyteen.

Ei äiti tarkota muuta kun on saanut lapsen.



Ihmisenä olen sama kun ennen lapsiani. Lapset on lisä elämässä. Ei oo muuttunut kuin että meitä on perheessä enempi ihmisiä. Tai jos lapsi on minua muuttanut, muuttaisi minua ihan normaali arki ilman lastakin??



Hyvä ihminen välittää ja kuuntelee. Kaikki tarttee rajoja ja rakkautta! Ei vaan pienet lapset, niitä muutetaan kun ihminen kasvaa ja kehittyy.



En osaa sanoa itse olenko hyvä äitinä, siihen pitäis lapsieni vastata. Koitan olla tasapuolinen ja reilu, selittää miksi jotain ei saa.

Koitan muistaa millasta oli kun itse koki pettymyksiä pienenä niin se helpottaa ymmärtämään ja auttamaan lasta.

Lapset sai aamupalaa tänään vasta klo 11, siihen asti mä vaan makasin umpiväsyneenä ja pahoinvoivana sängyssä ja lapsille huutelin, että olisivat hiljempaa... Rv 13 menossa, mies lähti aamulla töihin ja mä sinnittelen miten taidan. Onneksi nuo isommat ovat jo 7 ja 5. Enhän mä tätä tahallani tee, mutta silti on hemmetin huono omatunto... Täytyy vaan toivoa, että helpottaa pian. Nyt on jo onneksi parempi olo ja jaksan olla jalkeilla.

mutta pidempää pinnaa tarvittaisiin täälläkin. Varsinkin huonosti nukutn yön jälkeen...

Vierailija:

Ei äiti tarkota muuta kun on saanut lapsen.

Ihmisenä olen sama kun ennen lapsiani. Lapset on lisä elämässä. Ei oo muuttunut kuin että meitä on perheessä enempi ihmisiä. Tai jos lapsi on minua muuttanut, muuttaisi minua ihan normaali arki ilman lastakin??

Tottahan muukin elämä muuttaa ihmistä, mutta eri lailla. Aika harva ihminen kasvattaa ja asettaa rajoja aikuisille kanssaihmisilleen samalla tavalla ja motivaatiolla kuin lapsilleen.