kätilön näkökulma siitä että ei ehditä saada kivunlievitystä

Henkilökuntaa pitäisi saada enemmän, ehdottomasti! Kiireen ymmärtää, nykytilanteessa siis usein ei ole aikaa antaa kivunlievitystä. Kätilöt tekevät sen minkä voivat, kunnia heille.



Mutta ei tätä tilannetta hyväksyä voi, vaikka sen ymmärtääkin. Todellakin, naisen kivuilla ei ole väliä. Neuvoloissa sanotaan, että kivunlievitystä saa, nykyisin asiat ovat hyvin... Ja sitten sitä ei tosi moni saakaan. Parempi ehkä tuo valehtelu, eipähän hermostuta niin paljon etukäteen. Mutta on ymmärrettävää, että monet ihmettelevät, miksi sitä ei saanutkaan, kun synnytysvalmennuksissa ja oppaissa kerrotaan, että kivunlievitystä saa.



Onko useinkin tuollaisia öitä?

Synnytyksissä on tosiaan ongelma, että jonain päivänä on 21 ja jonain 2.. Henkilökuntaa ei voi mitoittaa sen huipun mukaan. Mutta jotain tilanteelle pitäisi tehdä. Mitä ja miten, mistä hoitajia ja rahaa tulisi lisää..

sairaaloiden kaikilla akuuttiosastoilla; synnytyssaleissa, päivystyksessä, teholla, leikkurissa, heräämössä...



Yöllä on minimi vahvuudet, vaikka vahinko ei katso kelloa ja valitettavasti yöllä sattuu ja tapahtuu paljon. En viitsi edes kertoa esimerkkejä omalta työpaikaltani. Nämä kriittiset työpisteet ovat usein täyttä helvettiä johtuen potilasmäärästä, tapaturmien ja sairauksien laadusta. Ette halua kärpäseksi kattoon katsomaan mitä kaikkea tapahtuu, valitettavasti. Ei paljon naurata yön pimeinä tunteina.

korjaamista. Siis joskus. Minullekin sanottiin uhoavalla äänensävyllä (niin sen tulkitsin), että " ei tässä mitään kivunlievityksiä enää ehdi" . No, ei haitannutkaan, lapsi syntyi 45 minuuttia sairaalaan menon jälkeen ihan ok, mutta jäi kuva (muistakin kätilön kommenteista ja niiden äänensävyistä), että hän väheksyi kivunlievitystä.

karmeista tilanteista, joita sairaaloissa on - hengenvaarassa olevat meinaavat kuolla hoitoa odottaessaan sen takia, että henkilökuntaa on niin vähän. Miten ihmeessä tämä saataisiin kuntoon. Tsemppiä hoitajille! Pitäisikö jokaikisen kansanedustajan käydä joku paha yö seuraamassa..

Olen todella kipuherkkä ja pelkään kuollakseni meneväni synnytyksessä ihan paniikkiin ja toimintakyvyttömäksi kivusta. Nyt vasta rv20 ja jo näen painajaisia synnytyksestä.



Neuvolassa lohdutellaan kuinka voidaan etukäteen tehdä suunnitelmat kivunlievityksestä ja minulle luvataan että saan kaiken mitä haluan. Tuon luettuani tulee mieleen ettei millään hyvällä tahdollakaan kätilöt pysty toiveitani toteuttamaan jos ruuhkaa päälle pukkaa. Ja sitten jos kaikki ei olekaan lapsella ok eikä kätilö kerkeä kuin silloin tällöin vilkaisemaan huoneeseen...?



Tahdon sen sektion!!!!!!

Lisää hoitajia EI OLE TULOSSA! Ei ole saatavilla! Kukaan ei jaksa tuota työtä pitkään, vaikka pieni korotus saatiinkin. En edes suosittele sitä kenellekkään. Vastuu on hirveä ja olo voimaton kun näkee tilanteen, mutta sille ei voi mitään.

Kärsin ensimmäistä odottaessani todella kovista synnytyspeloista, olin varma, että kuolen synnytykseen. Ylpeys ei antanut periksi vaatia sektiota, tai ajattelin kai että koska en pysty synnyttämään niin tottakai se sektio sitten tulee.

Synnytin isossa sairaalassa ja kuulemma vuoden ruuhkaisimpaan aikaan. Synnytyksiä oli käynnissä niin monta, että jouduin odottamaan osastolla 8 tuntia, ennenkuin pääsin saliin. Olin jo melko kuivunut, koska oksensin koko päivän. Salissa sain tiputuksen, en kivunlievitystä oksentamisen vuoksi. Jo nestetiputus auttoi paljon. EPiduraalia jouduin odottamaan anestesialääkärin kiireen vuoksi vielä 4 tuntia, mutta siitä olikin sitten tosi iso apu. Kätilö oli tosi paljon luonamme, vaikkei synnytyksessä ollut muuta kriittistä kuin pelko ja kipu. Ponnistusvaiheessa saliin tuli toinenkin kätilö, ihan vaan koska ehti avuksi. Ponnistusvaiheessa luulin kuolevani, en uskonut että pystyn siihen. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja synnytyksen jälkeen olo oli ihmeellinen: minä pystyin siihen ja ennenkaikkea, sain terveen ja ihanan vauvan!

Toivottavasti tästä kertomuksesta on sinulle apua, etkä rupea vaatimaan sektiota pelkän pelon vuoksi. Tiedän, mistä puhun, koska toinen lapseni syntyi sitten sektiolla.

Vierailija:

Neuvolassa lohdutellaan kuinka voidaan etukäteen tehdä suunnitelmat kivunlievityksestä ja minulle luvataan että saan kaiken mitä haluan. Tuon luettuani tulee mieleen ettei millään hyvällä tahdollakaan kätilöt pysty toiveitani toteuttamaan jos ruuhkaa päälle pukkaa. Ja sitten jos kaikki ei olekaan lapsella ok eikä kätilö kerkeä kuin silloin tällöin vilkaisemaan huoneeseen...?

kannattaa henkisesti varautua.

TYÖ EI TOSIAAN KYLLÄ HOUKUTTELE...

kävi minullekin, että synnärin tutustumiskierroksella mainostetut kivunlievitykset jäivät kaikki kokematta, kun en päässyt synnytyssaliin kuin vasta loppumetreillä ruuhkan takia. Onneksi kaikki meni hyvin, mutta olisin kyllä halunnut kokeilla edes jotakin kipua mahdollisesti lieventävää...

Vierailija:

Olen kolme lasta synnyttanyt Englannissa eika ole tarvinnut yksin (tai siis miehen kans kahdestaan) olla kuin lyhyita aikoja, ja silloinkin katilo tuli heti jos soitti kelloa. Taalla paasee heti tullessaan synnytyshuoneeseen joten ei tule noita siirtymisia (paitsi tietty jos on jostain syysta jo sairaalassa osastolla etukateen). Itse en ehtiny saada epiduraalia koska mun avautumiset tapahtui suht nopeasti mutta yksi syntyi pihdeilla, toinen imukupilla ja kolmas normaalisti mutta siinakin kavi laakari pari kertaa komentelemassa kun en meinannut jaksaa ponnistaa tarpeeksi. Uhkasi etta jos ei 10 minuutissa synny niin kaivetaan pihdit esiin, ja pullahtihan se sielta. Ekan lapsen synnytyksessa (pihti) huone oli tays porukkaa kun oli kaksi katiloa, gynegologi, lastenlaakari ja muutama opiskelija katsomassa.

Ja kaikki lapset on syntyneet Lontoon suurissa sairaaloissa joissa syntyy 10-20 vauvaa / vrk.

Itse synnytin molemmat Kings college hospitalissa, ja sain myos epiduraalin vaikka olin jo 8 cm auki. Sanoivat, etta syntyy varmaan ennenkuin keretaan laittamaan, mutta koska halusin sita niin paljon niin alkoivat valmistella. Loppujen lopuksi meni viela 7 tuntia ja sain top uppiakin pari-kertaa. Aina oma katilo koko ajan huoneessa. Aivan mahtava palvelu ja niin mukavia, mutta ihaninta on se tunne etta kellaan ei ole kiire. Toi synnari on jotenkin niin rauhallinen, vaikka vaikka vauvoja tosiaan pukkaa. :)

Kun on jo sairaalaan mennessä 7-8cm auki niin ei häiritse kätilöä eikä kivunlievitystäkään juurikaan tarvita. Mukavia synnytyksiä olleet kumpikin.

jatkaa: Mulla tuli lapsivesi kotona ja sain ohjeeksi lähteä sairaalaan. Vauva ei sitten syntynytkään kuin vasta 27 tunnin kuluttua. Eli mun tapauksessa kotona odottelu ei ollut mahdollista.

Tarkoitus ei ole lietsoa pelkoa, mutta kylmä tosiasia on, että kukaan ei voi etukäteen ennustaa synnytyksen kulkua, saati " lupailla" mitään siihen liittyen. Parhaansa toki kätilötkin varmasti tekevät jokaisen synnyttäjän eteen.

Ekalla kerralla kohdunsuu oli vain 6cm auki tullessani. Seuraavalla kerralla se olikin jo kokonaan auki, mutta silloin jouduinkin odottamaan noin 20 min. odotushuoneessa, jossa alkoi ponnistamisen tarve jo tuntua. Kolmannella keralla kohdunsuu oli 8cm. Kahdella viimeisellä en ehtinyt saada kivunlievitystä.

häiritsee kamalasti kun en tajua noita. Selittäkää minulle!

Ensimmäisessä ja viimeisessä ei keritty antaa(syöksyt),keskimmäinen oli pitkittynyt,niin ei annettu sen vuoksi,ettei olisi pitkittynyt lisää.

Mieluusti olisin troppia ottanut,tähän viimeiseen synnytykseen luulin kuolevani--no en sitten kuollut :)

Juuri tällaisten ketjujen takia en voi kuin ihmetellä, miksei Suomessa (edes Hgissä) olen enemmän yksityissairaaloita, jotka hoitaisivat myös synnytyksen. Suuri osa ihmisistä (ehkä yksi kolmasosa?) käyttää sairauksiinsa pelkästään yksityislääkäreitten palveluita, koska inhoavat päivystysten ja terveysasemien kiirettä, huonoa hoitoa, hoitovirheitä, äyskiviä lääkäreitä ja hoitajia sekä epämääräisiä kanssapotilaita.



Itse en ole hoidattanut itseäni viimeiseen seitsemään vuoteen kuin eräällä yksityisellä lääkäriasemalla Hgissä. Siellä kävin myös alkuraskauden ultrassa omalla gynelläni, joka ultrauksen jälkeen kehotti ottamaan yhteyttä paikalliseen neuvolaan ja sitä myöten siirryin sitten julkiselle. Ja kovasti olen saanut pettyä julkisen puolen " hoitoon" jo tässä vaiheessa.



Minulle ei kuitenkaan kerrottu, että Hgissä olisi ainakin yksi synnytyksiä hoitava yksityissairaala, kuulin siitä vasta nyt ihan loppumetreillä kun olen viimeisilläni raskaana. Enää ei kuulemma kannata siirtyä sinne, kun laskettuun aikaan on niin vähän viikkoja.



Mielestäni myös synnytysten osalta olisi Suomeen luotava samanlainen " kaksipuolue-järjestelmä" kuin on muunkin terveydenhuollon osalta: eli ne jotka haluavat ja ovat maksukykyisiä, käyttävät yksityissektorin palveluita. Olen ymmärtänyt, että Amerikassa ja Englannissa ja osassa Keski-Eurooppaakin synnytykset ja raskauden seuranta hoidetaan täysin eri tavalla kuin täällä Suomessa, jossa kaikki maksukykyisetkin ja hyvään yksityispuolen hoitoon tottuneet ihmiset altistetaan julkisen puolen kiireelle ja töykeydelle ja väkipakolla pakotetaan sietämään vittuiluja ja saivarteluja synnytyssaleissa, kun kätilöt ovat niin kiireisiä.



Ja kätilöt, tämä ei ole teidän vikanne, kaikki kunnia teille, jotka kiireessä teette parhaanne. Tämä on yhteiskunnan ongelma. Lisää yksityisiä synnytyssairaaloita Suomeen!!!