Lue keskustelun säännöt.
kätilön näkökulma siitä että ei ehditä saada kivunlievitystä
30.12.2007 |
Kyllä se näin vain on että vaikka ei ole syöksysynnytys tai ponnistava synnyttäjä niin voi olla että joku synnyttäjä ei ehdi saada mitään. Valitettavasti, vaikka yleensä äiti on silti tyytyväinen synnytyksen jälkeen. Esimerkkiyö: (meitä on siis 2 kätilöä yövuorossa)
klo 22 meillä on 3 synnyttäjää sisällä, kaikilla avautumisvaihe menossa.
Annalle (ekapara) just laitettu epiduraali, ja pitää siis vahtia verenpaineet ja puudutuksen vaikutusta. Minä siellä. Kolleegalla perätila tulossa, uudelleensynnyttäjä Piia, 5cm auki. Menee nopeasti, Piia haluaa puudutuksen ja Kolleega soittaa gynekologille joka sanoo tulevansa. Anna tyytyväinen, kun ovikello soi menen avaamaan. Tanja siellä tulossa, kipeänä kolmaspara, vesi menneenä, 5 senttiä auki hänkin. Kolmantena meillä sisällä oli Laura, sydänäänikäyrä ei hyvännäköinen - pakko siirtää saliin että saadaan pinni (iu) vauvan päähän parempaa seurantaa varten. Kun gynekologi tulee (menossa siis laittamaan puudutusta Piialle joka erittäin kipeä) hän tuleekin mun kanssa Lauran luo, koska on pakko nyt heti puhkaista kalvot ja saada parempi valvonta. Kolleega tsekkaa saako hän sen puudutuksen, joutuu odottamaan. Anna edelleen tyytyväisenä, ponnistuttaa hieman. Saadaan kalvot puhki Lauralle, sydänäänet ok. Sit siirrän nopsaa Tanjan saliin, hän on vihainen kun ei vielä näy lääkäriä. Selitän tilanteen. Samalla kolleega pyytää soittamaan lastenlääkäriä, Pia täysin auki ja koska perätila lastenlääkäri ja gynekologi paikalla. Käyn Annan luona, ei vielä täysin auki, alkaa olla kipeä taas mut pärjää. Tanja soittaa kelloa ja haluaa jotain, sanon että kohta tullaan. Piia ponnistaa, hienosti syntyy vauva ja lastenlääkäri tutkii lasta. Gynekologi meinaa ommella mut pyydän häntä tulemaan Tanjan luo, laittaa PCBn joka ei auta enää koska 8 cm auki. Tanjan mies suuttuu. Meidän vika. Käyn tyhjentämässä oksennuskippoa Annan huoneessa ja avaan taas oven - sieltä tulee Päivi, ensari joka kipeä. Allkutekijöissä, sormelle auki. Jätän hänet käyrälle ja lähden Tanja huoneeseen, vauva siellä tulee nopeasti, kolleega ehtii just ja just apuun.
Laura alkaa olla kipeä, äänet paremmat. Sanon että valmistellaan epiduraalin hänelle (lekuri antoi luvan). Anna soittaa kelloa, pakko ponnistaa - kun ponnistettu 15min tarvitaan äänten takia apua, gynekologi tulee auttamaan imukupilla. Kolleega soittaa taas lastenlääkärin paikalle. Hyvin menee ja Anna tyytyväinen. Vuotaa. Kolleega tulee apuun. Käyn selittämässä Lauralle et en ehdi epiduraalia just nyt valmistella koska tuli muuta kiireellisempää. Annan ilokaasumaskin. Sit taas Annan luo, puolen tunnin seurannan jälkeen lekuri haluaa hänet kaavintaan leikkuriin. Valmistelut sitä varten, ilm istukkapala jäänyt.
Piia soittaa kelloa, haluaisi jo osastolle. Selitän et kohta kunhan keritään. Päivi soittaa kelloa vastaanottohuoneesta, kyselee mihin jäin.
Vien Annan leikkuriin. Kolleega ehtii viedä Piian osastolle.
Tanjan mies soittaa kelloa, haluaa jo päästä nukkumaan ja vaimon pitää päästä osastolle. Sanon et heti ku keritään. Käyn nopsaa vessassa, sairaalaapulainen tuo vesilasin mulle ja kolleegalleni.
Gynekologi käy Lauran luona ja meinaa laittaa PCBn mut ylläri, onkin jo 7-8senttiä hänkin, ei onnistu. Selitetään et ilokaasulla pitäisi tsempata nyt. Sit siirrän Päivin synnsaliin kun kolleega vastaa puhelimeen, ambulanssi tulossa jonkun kans jolla vasta rv 30, eli siihen menee kohta yhden kätilön kädet ainakin tunniksi. Päiville ehditään saada epiduraalin onneksi, hän on tyytyväinen. Osastolta kätilö tulee hakemaan Tanjan ja vauvan. Mies murisee. Toivotan hyvää jatkoa. Jään odottamaan Lauran viereen ja yritän kannustamaan, kuulen että ambulanssi tulee samalla ku puhelin taas soi. Kyllä tämä tästä, katselen kelloa, enää 3 tuntia niin aamutyöntekijät tulee ja voin vaikka juoda kahvikupin ennen ku lähden kotiin nukkumaan, tai sitten ei....
Kun ajan kotiin aamulla on silti ihana tunne, on ollut antoisa yö ja toivon että kaikki äidit ja isätkin ovat tyytyväisiä vaikka kaikkea emme ehtineet tehdä.........
Kommentit (78)
Kannattaa opetella muitakin rentoutumis ja selviytymiskonsteja, niin on jotain mihin tukeutua, jos ei sitä puudutetta saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja niiden kulkuun todellakin voi itse vaikuttaa, ihan ilman niitä puudutteitakin. Nykyinen synnytysvalmennus ei vaan resurssien takia tarjoa äideille mitään muita vaihtoehtoja. Eikä se, että opettelee hyvät hengitys ja rentoutuskeinot tarkoita sitä, etteikö voisi sitten myös ottaa puudutteita, jos siltä tuntuu. Kuitenkin on paljon helpompaa jo odotellakin sitä puudutetta, jos on jotain muuta mihin keskittyä, jotain keinoja, joilla voi edes vähän helpottaa omaa oloaan. Ja vaikka kaikki menisi ihan eri tavalla kuin oli suunnitellut, niin siltikään siitä, että osaa tietoisesti rentoutua jne ei ole ainakaan mitään haittaa kenellekään.
Vierailija:
Tarkoitus ei ole lietsoa pelkoa, mutta kylmä tosiasia on, että kukaan ei voi etukäteen ennustaa synnytyksen kulkua, saati " lupailla" mitään siihen liittyen. Parhaansa toki kätilötkin varmasti tekevät jokaisen synnyttäjän eteen.
Vierailija:
Minua häiritsi tässä kirjoittelussa se, että synnyttäjän pitäs nyt vaan kärsiä kivuistaan kun kätilöt on niin mahdottoman kiireisiä.Ovathan he, totta se on. Mutta ei se kyllä synnyttäjän syy ole.
Lähetä kirjoitelmasi sairaalan johdolle ja syyllistä heidät, älä vaadi synnyttäjiltä sympatioita. Heillä on kipuja...
Itse synnytin ruuhka-aikaan ja vauvan sydänäänissä oli ongelmia. Kätilön piti juosta muissa saleissa auttamassa ponnistusvaiheissa jatkuvasti eikä laite jonka piti hälyttää sydänäänilaskuista toiminut.
Vauvalle tuli paha sydänäänilasku ja onneksi sillä hetkellä kätilö sattyi olemaan huoneessa. Mitään automaattista hälytystä ei tullut. Hätäsektioon siis mentiin, mutta mä jäin epäilemään, että kävi lopulta tuuri kun asia edes huomattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisesta meitä olin ainut synnyttäjä sillä hetkellä Naistenklinikalla. Sain spinaalin, kun pyysin, kun kaikki olivat vapaina.
Kuopuksesta sain pärjätä ilokaasulla. Oli kuulemma kaksi hätäsektiota päälleikkäin ja muutenkin jouduin odotattamaan saliin pääsyä. Sisään mennessä tarkistivat Kätilöopiston tilanteen, josko olisivat sinne käännyttäneet.
" Lähetä kirjoitelmasi sairaalan johdolle ja syyllistä heidät, älä vaadi synnyttäjiltä sympatioita. Heillä on kipuja..."
Kovat kivut muuten saattavat pitkittää synnytystä ja näin minulle on sanonut useampi kätilö jotka eivät mitään tyttösiä ole enää olleet. Joten kokemusta synnytyksistä on ollut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monessa paikassa on liian vähän henkilökuntaa! Ja tilanne vain pahenee, kun henkilökunta eläköityy...
Olen töissä sh:na kirurgisella osastolla, jossa 40 potiaspaikkaa (joskus ylipaikoillakin) ja yössä 3 hoitajaa. Välillä potilaat kyllä joutuvat odottamaan kipulääkityksiä ym., jos vaikka elvytys menossa, jollakin leikkaushaava vuotaa, joku astmaatikko on tukehtumaisillaan, joku löytyy pyörtyneenä wc:tä tai vaikka joku potilas on niin sekaisin että on vaaraksi itselleen ja muille. Usein myös yksi hoitajista on vahvuudesta pois, kun joutuu yölläkin viemään potilaita leikkauksiin ja hakemaan sieltä pois, käymään labrassa, hakemassa veriä, viemään potilasta röntgeniin... Siihen kun tulee pari-kolme päivystyspotilasta, joiden asiat pitää selvittää (että tietää miten niitä hoitaa ja osaa aamutöntekijöille kertoa raporttia), niin kiirettä pitää. Päivystävillä lääkäreilläkin on kädet täynnä töitä, ja harvoin tulevat yöaikaan potilasta katsomaan vaan antavat vain puhelinmääräyksiä. Vastuu hoitajalla on aika iso!
Itse olen synnyttänyt esikoiseni yhtenä todella kiireisenä iltana yliopistollisessa sairaalassa. Henkilökuntaa oli aika hyvin paikalla, mutta kun yhtäaikaa oli 7 muuta synnyttäjää, niin kyllä kätilö juoksi. Ja kipulääkitystä (mulle laitettiin epiduraali) joutui kyllä odottamaan aika kauan. Silti kätilö oli ammattitaitoinen, rauhallinen ja luotettavan oloinen. Ja tietysti parasta oli, että terve lapsi syntyi! Toinen syntyikin sitten nopeasti eräänä rauhallisena yönä...
Kiitos kaikille kätilöille, teette arvokasta työtä!
Kyllä se vaan niin on että syntyvän lapsen henki menee aina äidin kivun edelle. Sitäpaitsi suurimmalla osalla se kipu unohtuu ajan myötä. Sen ehkä muistaa että on saannut " huonoa palvelua" , mutta kuinka moni oikeasti ja rehellisesti muistaa sen kivun..
T. Itsekin ilman kivun lievitystä synnyttänyt ensisynnyttäjä, omasta tahdosta kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kun on jo sairaalaan mennessä 7-8cm auki niin ei häiritse kätilöä eikä kivunlievitystäkään juurikaan tarvita.
Mun mielestä on väärin, että synnyttäjä joutuu ajattelemaan, että on vaivaksi henkilökunnalle. Kätilöt ovat tehneet itsestään melkein Jumalasta seuraavia (ylöspäin), synnyttäjä kun astuu synnytysosaston ovesta sisään, hän täysin kätilöiden armollisuuden varassa.
Mun mielestä hoitajat ovat palveluammatissa ja potilaat ovat asiakkaita. Tietnkään kaikkia toiveita ei voida toteuttaa, mutta inhimillinen kohtelu, kohtelias käyttäytyminen ja puhuttelu auttavat nekin jo paljon. Asiakaspalvelukoulutusta kätilöillekin vaadin minä!
tai siis olihan mies minun kanssani kun kätilöillä oli niin kiire muiden synnyttäjien kanssa. Kilttänä ja ei valittavana ihmisenä kärvistelin puolitajuttomana kauheiden supistusten kourissa kun viimein älysin pyytää kätilön paikalle ja kysyä voisinko saada jotain kivunlievitystä. Kätilö oli ystävällinen ja kysyi pärjäänkö vielä vähän aikaa kun toisessa salissa ponnistetaan juuri.... minä siihen kilttinä että kait mä sitten pärjään ja samassa tuli supistus, kätilö huomasi onneksi että olin todella kipeä kun kyyneleet valui pitkin poskia ja olin tajunnan rajamailla ja oli sitten pyytänyt toiselta osaltolta kätilön apuun ja sain onneksi epiduraalin. Se auttoi tunnin ja sitten saatiinkin tyttö mailmaan :=) Itse opin myös ettei saa olla liian kiltti ja odottaa että kätilöt tarjoaa kivunlivitystä vaan sitä täytyy itse osata pyytää!
Tokalla kerralla oli vakaa ajatus sitten pyytää heti epiduraali tai jotain mutta meninkin liian myöhään sairaalaan ja synnytin ihan luomuna. Mutta kivut eivät olleet lähellekkään niin pahat kun ekassa synnytyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätin juuri että menen synnyttämään jonnekin ulkomaille yksityissairaalaan jossa saa kunnon palvelua. Ei millään pahalla ap:tä kohtaan, eihän se teidän kätilöiden vika ole, että teitä on liian vähän töissä kerralla.
PS. Miksi ihmeessä juot kahvia valvotun yön jälkeen? Eikö silloin kannattaisi vaan mennä nukkumaan?
jos tota tekstiä ei osaa lukee niin kantsii mennä kouluun takas!
täällä yks vaikeasti lukihäiriöinen joka sai tekstistä hyvin selvää ja jaksoi sen myös lukea vaikka lukeminen on oikeasti vaikeaa!
hienoa työtä teet ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertoo kyllä enemmän lukijan tyhmyydestä, kuin kirjoittajan!!!
Kätilöiden asenne on siis se, että naisten ja äitien kärviteleminen kivussa on ok, jos on kiire. Annetaan kivunlievitystä, jos jaksetaan. Ja jos jollain on hätä, ei äidin kivuilla ole väliä.
Niin, ovat hyväksyneet kätilötkin tämän kieroutuneen tilanteen. Eivät näe totuutta kun ovat siinä tilanteessa itse.
Eivät osaa vaatia tarpeeksi henkilökuntaa, eivät osaa asettua synnyttävän äidin asemaan. PALVELUASENNE suomessa on yleisesti myös muuallakin hukassa.
Jos on kiire, pitää asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Jos kivunlievitystä ei ehdi antaa, niin sitten ei ehdi. Ei asenteella anneta hoitoa vaan ajan kanssa.
Vai luuletko että he itse päättävät kuinka monta kätilöä on työvuorossa?
Mistä vaaditaan lisää henkilökuntaa kun sitä ei ole. Ymmärrättekö että ei ole mitään sijaispankkia, mitä soittamalla saadaan arsenaali täyteen. Ne joutuu ottamaan opiskelijoita kesäsijaisiksi. Soittelevat neuvoloihin että josko sieltä voisi tulla ihmisiä keikoille. Sellaisia jotka ovat hoitaneet synnytyksiä joskus ajalta pyörän ja tulen keksimisen.
Ja olisi kiinnostava tietää montako kätilöä kuuluu kirjoittaja 60 laajaan tutkimukseen kätilöiden jumaluuden/julmuuden asteesta. Olen kolme synnyttänyt, niiden aikana nähnyt kymmenisen kätilöä, osaa enemmän ja osaa vähemmän. Niistä yksi oli peräpi. Joten oma tulkintani on että 90% kätilöistä on empaattisia ja ammattitaitoisia, ja 10% persreikiä. Useinhan on niin että pelätään oman elämän hallinnan menettämistä synnytystilanteessa. Ja kätilö hallitsee äidin ja vauvan hyvinvointia ammattitaidollaan, voi tämä olla joillekkin ihmisille aihe kääntää oma ahdistus klö ammattikuntaa kohtaan.
Osa nykyajan äideistä on niitä " kaikkimulleheti" ihmisiä. Vaaditaan muilta empatiaa ja hyvää käytöstä, mutta itse ei siihen kyetä.
En kadehdi salikätilöitä tai muita akuuttihoitsuja. V-mainen työ, kamala työaika, tekee parhaansa, ja aina joku paska on vinkumassa epäkiitollisena. Vaihtakaa alaa. Eihän kenenkään ole pakko kestää tätä! Pojot kaikille hoitsuille.
Minua häiritsi tässä kirjoittelussa se, että synnyttäjän pitäs nyt vaan kärsiä kivuistaan kun kätilöt on niin mahdottoman kiireisiä.
Ovathan he, totta se on. Mutta ei se kyllä synnyttäjän syy ole.
Lähetä kirjoitelmasi sairaalan johdolle ja syyllistä heidät, älä vaadi synnyttäjiltä sympatioita. Heillä on kipuja...