Jos se Imatran kirkkoherra erotetaan, minä eroan kirkosta.

...erosin jo silloin, kun kirkko ei saanut naispappien kanssa työskentelystä kieltäytyviä änkyräpaimeniaan kuriin.

Minäkin kuvittelen että ihmiset eroaa kirkosta juuri näistä syistä. Minä itse olen harkinnut asiaa vakavasti sillä perusteella, että mielestäni homojen kohtelu yhteiskunnassa on törkeää eikä perustu mihinkään, ja kirkko oikein yrittää ylläpitää tätä iänikuista ihmisoikeusrikosta.

Uskovaiset sen sijaan koettaa selittää kirkosta eroamiset sillä että ettei _tarpeeksi_ sorreta homoja ja naisia ja tukeuduta kuviteltuun varmaan tietoon siitä mikä on jumalan tahto.

Että mitenköhän se oikeasti on? Onko asiaa tutkittu?

Homoseksuaalisuuden nousu. Kun saatanan kirkon ylipappi Anton LaVey julisti, että saatanan aikakausi alkoi v. 1966, jolloin "Jumala julistettiin kuolleeksi, sukupuolista vapautta alettiin puolustaa ja hipit kehittivät vapaan seksuaalikulttuurin", on mielenkiintoista todeta, että lähes samanaikaisesti on tapahtunut homoseksuaalisuuden tuleminen yleisesti hyväksytyksi asiaksi. Se ei ollut juuri esillä 1950-luvulla, mutta erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana se on tullut yhä yleisemmin hyväksytyksi ja salonkikelpoisemmaksi yhteiskunnassamme. Sen hyväksyttävyyteen ovat varmasti vaikuttaneet niin TV:n keskusteluohjelmat, sarjat, joiden pää- tai sivuosissa on esiintynyt tällaisia henkilöitä sekä lehtien palstat, jotka ovat pitäneet asiaa toistuvasti esillä. Kehitys on kulkenut aikanamme samalla tavalla kuin Nooan ja Lootin päivinä. Erityisesti Sodoma tunnettiin tästä asiasta. Seuraava lainaus David Wilkersonin tunnetusta Näky-kirjasta viittaa samaan asiaan. Hän totesi jo 1970-luvun alkupuolella, mitä tulisi tapahtumaan:







"On olemassa kaksi voimaa, jotka estävät homoseksualisteja antautumasta täydellisesti syntiinsä: yhteiskunta ei hyväksy heitä ja kirkko vastustaa heitä opetuksillaan. Mutta nämä esteet häviävät, kun yhteiskunta ei enää vastusta heidän syntiään eikä pidä sitä epänormaalina, vaan rohkaisee heitä siinä, ja kun kirkko ei enää saarnaa heidän synnistään, vaan tukee heitä heidän sukupuolisissa toiminnoissaan. Tulvaportit ovat auki, ja homoseksualisteja rohkaistaan jatkamaan synnissään. Näyssäni olen nähnyt, että nämä kaksi estettä pyyhitään pois tieltä, ja kun ne otetaan pois, seuraa kaaos."(

mutta ei kirkkoherrana (ainakaan ilman uutta vaalia). On kuitenkin muistettava, että seurakuntalaiset ovat äänestäneet hänet kirkkoherraksi, kun häntä on "yleisesti pidetty miehenä". Jos hän ei ole valinnan yhteydessä ilmoittanut tällaisesta asiasta (mitä siis ei ole), hän on tavallaan valehdellut. Monille on kuitenkin tärkeää, että pappi on mies. He ovat äänestäneet seurakunnan paimeneksi miehen, mutta nyt tämä mies aikookin ruveta naiseksi.



En ollenkaan vähättele kirkkoherran päätöksen vaikeutta. Uskon, että hänellä on todella voimakkaat syyt sen tekemiseen. Elämä ei ole varmasti ollut helppoa, eikä tule sitä jatkossakaan olemaan. Mutta on kuitenkin muistettava, että asia kuuluu myös seurakunnalle, joka hänet on asemaansa äänestänyt. Tavallisen papin kohdalla tätä ongelmaa ei olisi, koska häntä ei valita vaaleilla.



Asiaa voi vähän verrata siihen kuvitelmaan, että Tarja Halonen olisi presidentiksi päästyään päättänyt muuttua mieheksi. Olisi varmasti tympinyt aika rakkaasti niitä ihmisiä, jotka häntä äänestivät juuri sukupuolen takia.

Homoseksuaalisuuden nousu. Kun saatanan kirkon ylipappi Anton LaVey julisti, että saatanan aikakausi alkoi v. 1966, jolloin "Jumala julistettiin kuolleeksi, sukupuolista vapautta alettiin puolustaa ja hipit kehittivät vapaan seksuaalikulttuurin", on mielenkiintoista todeta, että lähes samanaikaisesti on tapahtunut homoseksuaalisuuden tuleminen yleisesti hyväksytyksi asiaksi. Se ei ollut juuri esillä 1950-luvulla, mutta erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana se on tullut yhä yleisemmin hyväksytyksi ja salonkikelpoisemmaksi yhteiskunnassamme. Sen hyväksyttävyyteen ovat varmasti vaikuttaneet niin TV:n keskusteluohjelmat, sarjat, joiden pää- tai sivuosissa on esiintynyt tällaisia henkilöitä sekä lehtien palstat, jotka ovat pitäneet asiaa toistuvasti esillä. Kehitys on kulkenut aikanamme samalla tavalla kuin Nooan ja Lootin päivinä. Erityisesti Sodoma tunnettiin tästä asiasta. Seuraava lainaus David Wilkersonin tunnetusta Näky-kirjasta viittaa samaan asiaan. Hän totesi jo 1970-luvun alkupuolella, mitä tulisi tapahtumaan:

"On olemassa kaksi voimaa, jotka estävät homoseksualisteja antautumasta täydellisesti syntiinsä: yhteiskunta ei hyväksy heitä ja kirkko vastustaa heitä opetuksillaan. Mutta nämä esteet häviävät, kun yhteiskunta ei enää vastusta heidän syntiään eikä pidä sitä epänormaalina, vaan rohkaisee heitä siinä, ja kun kirkko ei enää saarnaa heidän synnistään, vaan tukee heitä heidän sukupuolisissa toiminnoissaan. Tulvaportit ovat auki, ja homoseksualisteja rohkaistaan jatkamaan synnissään. Näyssäni olen nähnyt, että nämä kaksi estettä pyyhitään pois tieltä, ja kun ne otetaan pois, seuraa kaaos."(

Asiaa voi vähän verrata siihen kuvitelmaan, että Tarja Halonen olisi presidentiksi päästyään päättänyt muuttua mieheksi. Olisi varmasti tympinyt aika rakkaasti niitä ihmisiä, jotka häntä äänestivät juuri sukupuolen takia.

Ja toisekseen, käsittääkseni sukupuolenvaihdosprosessi alkaa sillä, että ensin ihminen vaihtaa nimensä ja henkilötunnuksensa. Joillakin prosessi jää tähän - ihan heidän omasta tahdostaan, jotkut jatkavat fyysisiin muutoksiin. Muutosprosessin jälkeen ko henkilön sukupuoli on juridisesti täysin selvä - ainoastaan kromosomit eivät muut.

Eilen aamulla asiasta ensimmäisen kerran kuultua, mietin heti, että miten kirkko tähän asiaan suhtautuu. En ole yllättynyt asian herättämästä keskustelusta. Tavallaan ymmärrän erinäkökannat, vaikka itse vahvasti olenkin sitä mieltä, ettei sukupuoli saa vaikuttaa siihen, miten ihmiseen suhtauduntaan, joten miksi sukupuolen vaihdoksen pitäisi vaikuttaa.

Minä todella nostan hattua ko papille. Sukupuolenvaihdosprosessiin lähteminen ei ole koskan helppo päätös ja noinkin näkyvä asema ei taatusti helpota päätöstä. Ihailen sitä , että hän haluaa antaa asialle kasvot. Joku toinen olisi ehkä irtisanoutunut ja hakenut töitä uudella identiteetillä prosessin jälkeen.

eikä suinkaan muuttamalla nimeä ja henkilöturvatunnusta



Näihin tarvitaan lääkärin lausunto ja statuksen muuttamista anotaan, eikä välttämättä saada. Ennen kuin saa nimen ja henkkarin vaihdettua, on voinut kulua vuosia. Mikäli on alaikäisiä lapsia, henkkaria ei voi muuttaa.

Monille on kuitenkin tärkeää, että pappi on mies. He ovat äänestäneet seurakunnan paimeneksi miehen, mutta nyt tämä mies aikookin ruveta naiseksi.

Minulle papin sukupuoli ei ole tärkeä asia, enkä todellakaan ymmärrä miten munat vaikuttavat papin kykyyn tehdä työtään. Jos munat ovat tärkeitä voivat naispapit varmaan pätevöityä hankkimalla dildon käsilaukkuunsa virsikirjan viereen ja sen jälkeen kuka tahansa pappi voikin jakaa ehtoollista myös naispappien kanssa.

Asiaa voi vähän verrata siihen kuvitelmaan, että Tarja Halonen olisi presidentiksi päästyään päättänyt muuttua mieheksi. Olisi varmasti tympinyt aika rakkaasti niitä ihmisiä, jotka häntä äänestivät juuri sukupuolen takia.

Kuka äänestää presidenttiä vain sukupuolen perusteella? Sukupuoli voi olla kiva positiivinen lisä, mutta ei tärkein asia. Näkihän sen USAn vaaleissakin, kaikki Hillaryn kannattajat eivät menneetkään McCainin taakse, vaikka hän ottikin varapresidenttiehdokkaakseen Palinin. Pelkkä naiseus ei siis riittänyt.

homoseksuaaleja, transsukupuolisia, naispappeja jne. Minusta Raamattu opettaa suvaitsevaisuutta.

MUTTA sanoi heille "älkää enää tehkö syntiä"

sillä synti on sanottava synniksi sen oikealla nimellä, siis tunnustettava Jumalan edessä ja hyljättävä. Tämän jälkeen niin monen tässäkin ketjussa ikävöimä armo tulee osaksenne.

MUTTA sanoi heille "älkää enää tehkö syntiä"

Haluaa tietenkin, että erotetaan, jotta ei joudu karenssille.

ja mies on perheen pää

Sukupuolen korjaaminen ei oikeuta irtisanomiseen

Julkaistu: 4:50



Anna-Riitta Sippola



helsingin sanomat







Sukupuolen korjaaminen ei voi olla syy irtisanomiseen. Työoikeuden tuntijat pitävät asiaa selvänä.



Kirkkoherra Olli Aallon mahdollisuudesta palata kirkkoherraksi naiseksi muututtuaan heräsi heti kysymyksiä. Muun muassa Mikkelin piispan Voitto Huotarin mukaan paluuseen voi "sisältyä ongelmia".





"Pykälät sanovat yksiselitteisesti, että virassa jatkamiselle ei ole mitään estettä. Kyseessä ei ole edes virkaan palaaminen, vaan virkavapaan jälkeen virkasuhde lähtökohtaisesti jatkuu normaalisti", kirkon työmarkkinalaitoksen johtaja Risto Voipio sanoo.



"Kun papin sukupuoli voi olla mies tai nainen, sen vaihtuminen ei voi tuoda asiaan mitään uutta juridisesti."





Entä jos ympäristön suhtautuminen johtaa hankaliin työtilanteisiin? Voipion mukaan lähtökohta on silloin, että työntekijää pitää tukea suoriutumaan tukalasta tilanteesta.



"Jos ei pysty suoriutumaan, sitten pitää miettiä muita keinoja. Mutta se on sitten jo henkilöstöpolitiikkaa", hän sanoo.



Pääsääntö on ilman muuta se, että sukupuoleen on suhtauduttava neutraalisti, toteaa työoikeuden professori Seppo Koskinen Lapin yliopistosta. "Työsuhteen jatkamista ei voi ratkaista sen perusteella, mitä seurakuntalaiset siitä ajattelevat."