Väsyneelle mamille! Lapsi viedään omaan sänkyyn, annetaan hali ja sanotaan hyvä yötä. Lapsi

niin!

jos se olisi noin helppoa kuin ap:llä?

NOT

suurin osa vauvoista ja lapsista tarvitsee oikeasti nukutuksen, eli vieressä ollaan kunnes nukahtaa. Harvinaisia on ne, jotka osaa nukahtaa yksin alusta saakka. Näin se vain menee. Se pitää hyväksyä. Miksi nukuttaminen on niin vaikeaa monelle vanhemmalle?????

Miksi nukuttaminen on niin vaikeaa monelle vanhemmalle?????

Mutta ei varmaan tarvitsekaan :)

Kyllähän meidänkin elämää jotkut kauhistelivat, että ihan VARTIN olet lapsen vieressä että se nukahtaa, ei kyllä onnistuis meidän n+1 -lapsisessa perheessä jne. Ei varmaan niin, mutta meidän 1-lapsisessa perheessä tuo onnistui eikä siitä ollut mitään haittaa. Vartti on aika vähän aikaa.

Meillä ainakin meni niin, että jos lapsi nukahti tyytyväisenä, niin hän myös nukkui hyvin aamuun asti. Itkun kanssa nukutettu oli keskellä yötäkin itkuinen ja etsi vanhempiaan. Se yöhortoilu oli paljon suurempi paha kuin se vartti illalla.

Ja kyllähän siitä pelotellaan, että kerran kun opettaa jotain niin lapsi ei IKINÄ muuta tapojaan vaan olet siellä sängyn vieressä vielä rippikouluiässäkin. Meidän poika rupesi alle 3-vuotiaana toimimaan itse nukuttajana, ts hänelle oli kovin tärkeää päästä huolehtimaan että pupu ja sammakko pääsevät unille. Niitä se siellä silittelee kunnes nukahtaa :) Nyt siis ihan itse.

Mitähän tähän nyt sanoisi. Ehkäpä sen että lapsen mukaan mennään. Meillä poika menny aina hyvin nukkumaan omaan sänkyyn jos on terve ja kaikki hyvin. Joskus on pitänyt käydä laittamassa tuttia ja pötkälleen kun nousee mutta ei muuta.



Joskus kun on kipeä esim. hampaat vaivaa niin tottakai se on asia erikseen. Silloin mennään lapsentahtisesti. Vaikka meilläkin on hyvä ja tuttu rytmi niin joskus silti jää joku uni välistä ja joskus nukkuu normaalia enemmän. Pitää vain luovia parhaansa mukaan.



Joskus oli pieni aika sellaista ettei meinannut nukkua päivällä ollenkaan. Kuuntelin huutoa sinnikkäästi ja odotin ja odotin. Tällä sain aiheutettua vain sen että muutaman päivän päästä poika huuti jo kun näki oman sänkynsä. Silloin tajusin sen että ei asiat aina mene niin kuin haluaisi. Sitten vain seurailin lasta, annoin valvoa ja vein sänkyyn vasta kun oli ihan pökerryksissä.

Ei mennyt montaa päivää kun oma rytmi tuli taas takaisin.



Meillä poika menee 9 iltana kymmenestä nukkumaan klo 21.00. Joskus on rytmi vinksahtanut niin että uni tulee vasta klo 24.00 ja joskus jopa ennen ilta kahdeksaa.



Olen vain niin tyytyväinen siihen että pojalle on oma sänky se missä nukutaan ja sen pitää olla hänelle turvallinen ja rauhallinen. Nukuttamista viereen en ymmärrä ja toivon että siihen ei koskaan tarvitse mennä. Musta se on kuin huijaamista. Lapselle on hyväksi osata rauhoittua yksin ja se että jos yöllä herää niin osaa itse rauhoittaa itsensä takaisin uneen.



Mutta jos on pakko niin on. Jokaikinen lapsi on erilainen ja sen mukaan mennään asiassa kuin asiassa.



Kyllä lasta kasvatteassa joutuu luopumaan niin monesta ylväästä ajatuksesta ja ymmärtämään sen että se mikä olisi parasta niin ei yleensä ole helpointa. Ja sitten kun konstit loppuu otetaan keinot käyttöön =)



T: äiti yhden lapsen kokemuksella.

Ja sitten on ne lapset, jotka tarumatisoituvat, kun heidän pelkoaan nukkumaan menemisestä ei oteta tosissaan. Lapset, joilla on niin vahva mielikuvitus, etteivät halua kohdata yön kauhuja yksin.



Ei-niin-kaikkitietävä mami.

ja kuunnellaan monta tuntia sitä selkä kaarella huutamista, kunnes lapsi nukahtaa herätäkseen muutaman tunnin päästä taas paniikissa huutamaan. Ja sitten katsellaan monta vuotta pelokasta pientä lasta, kun on tullut aiheutettua traumoja herkälle pikku kullalle, joka vain halusi nukkua turvassa äidin vieressä.



Never.

lienee kyse muista ongelmista...

ja kuunnellaan monta tuntia sitä selkä kaarella huutamista, kunnes lapsi nukahtaa herätäkseen muutaman tunnin päästä taas paniikissa huutamaan. Ja sitten katsellaan monta vuotta pelokasta pientä lasta, kun on tullut aiheutettua traumoja herkälle pikku kullalle, joka vain halusi nukkua turvassa äidin vieressä.

Never.

Pahoina iltoina saatoin viedä hänet sänkyyn monen tunnin aikana 15 kertaa.

Aina vaan uudestaan, uudestaan..



Mutta kyllä kannatti. Nyt lapsi on kolmevuotias ja on mennyt vuoden ajan kiltisti nukkumaan kunhan alan "varoitella ajankohdasta" 15min ennen kuin on mentävä.

Johdonmukaisuus on a ja o tässä asiassa. Jos lipsut kerran, lipsut toisenkin kerran ja lapsi ei opi mitään muuta kun pompottelemaan sinua.



-3 lasta, ja tälläkin hetkellä yhden kanssa nukkumaanmeno kamppailu menossa. mutta en luovuta! :)

Pienesta vauvasta lahtien laitettu nukkumaan omaan sankyyn ja sinne osaavat jaada nukkumaan ihan hyvin. Sylittelyt ja halaukset kuuluvat aamuun, paivaan ja iltaan, mutta yolla meilla nukutaan.



Vannoin etta mina en ala sellaista pelittelya kuin aitini teki pikkusiskoni kanssa, joutui kadesta kiinni pitaen nukuttamaan joka ilta noin 5-vuotiaaksi asti, ja sisko pompotti minka ehti. Siina meni koko perheen ilta piloille.

se lapsi viedään sinen takaisin, takaisin, takaisin ja takaisin





Jokainen tyylillään, itse päätin, etten jaksa stressata. Jos lapsi ei suostu pysymään sängyssään, niin annan sen tulla olkkariin. Kyllä se sitten oma-aloitteisesti tai pienen maanittelun jälkeen palaa sänkyynsä, kunhan on tarpeeksi väsynyt.

lapsi pysyy hetken sängyssä hiljaa, mutta alkaa sitten hipsutella pitkin huonettaan ja keräilee leluja sänkyyn. Välillä on kovatkin juoksut ja pomppimiset menossa.



Joskus käydään huutamassa (kirjaimellisesti), että heti sänkyyn, mutta monesti vaan annetaan olla. Ulos ei saa tulla, ellei ole vessahätä. Joka ilta on nukahtanut kuitenkin suht. samoihin aikoihin ja aamulla herää kun herätetään. Lapsi on muutenkin niin omapäinen, että tekee just niin kuin huvittaa (huutaminen, käskeminen, neuvottelu, houkuttelu ym. ei auta). Tietyt rajat on, mutta niiden sisällä saa touhuta itse.

Lapsi on saatava illalla nukkumaan, koska aamulla pitää herätä ajoissa hoitoon.



Pötköttelin ihan rauhassa lapsen vieressä puolisen tuntia, kuuntelin kuulokkeilla radiota... Oli minun mielestä päivän parhaita hetkiä :) Tuota kesti puolisen vuotta, mutta ehdottomasti olisin tullut hulluksi tuossa palautapalautapalauta-menetelmässä. Kukin tavallaan :)

saati omassa huoneessa :) Ei tosin olla vielä kokeiltu.

On syntymästään lähtien nukkunut meidän välissä ja on nyt 2v4kk.

että olisin jo kaatopaikalle valmis jos olisi pitänyt nukkua samassa sängyssä... :)

Lapsi on saatava illalla nukkumaan, koska aamulla pitää herätä ajoissa hoitoon.

Pötköttelin ihan rauhassa lapsen vieressä puolisen tuntia, kuuntelin kuulokkeilla radiota... Oli minun mielestä päivän parhaita hetkiä :) Tuota kesti puolisen vuotta, mutta ehdottomasti olisin tullut hulluksi tuossa palautapalautapalauta-menetelmässä. Kukin tavallaan :)

Yleensä lapsen kasvatuksessa hyvin harvat asiat tapahtuu kaikilla samalla tavalla. Aikuiset, lapset ja tilanteet on niin erilaisia. Itse teen just niin kuin meille parhaiten sopii. Tällä hetkellä se on vieressä istuminen, kunnes pienet nukahtaa. En aio sitä tehdä enää teini-ikäisille, mutta tuskinpa sitten enää haluavatkaan äitiä viereen istumaan. ;D

nukkuu vielä pinnasängyssä eikä pääse pois. Totuttuaan nukahtamaan yksin, nukahtaa se sitten yksin jatkossakin! Meillä ainakin 4 lasta tekee näin ja ihanaa kun pääsen niin helpolla :)

Lapsi innostuu niin paljon siitä uudesta sängystään, että haluaa ehdottomasti kokeilla 978423 kertaa miten sieltä tullaan pois. Mutta ohimeneviä ongelmia, mitäs näistä.

nukkuu vielä pinnasängyssä eikä pääse pois. Totuttuaan nukahtamaan yksin, nukahtaa se sitten yksin jatkossakin! Meillä ainakin 4 lasta tekee näin ja ihanaa kun pääsen niin helpolla :)

Lapsi innostuu niin paljon siitä uudesta sängystään, että haluaa ehdottomasti kokeilla 978423 kertaa miten sieltä tullaan pois. Mutta ohimeneviä ongelmia, mitäs näistä.