Millaiselle ihmiselle sopii puheterapeutin työ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti: 

Täällä yksi puheterapeutti, mitä haluatte tietää? Koulutuksella ei voi muuta työtä tehdä, kuin sitä puheterapiaa, mutta työnkuva on tosi laaja. Esim. erikoissairaanhoidon puheterapeutit tekevät pääasiassa arvioita ja kuntoutussuunnitelmia, terapiatyössä taas asiakkaita on monenmoisia, mm. autisti ja muut vuorovaikutushäiriöt, kehitysvammaiset, aivovamman tai aivoverenkiertohäiriön saaneet jne. Puheen ja kielen lisäksi puheterapeutti on myös mm. nielemisen ja äänen asiantuntija. Kaikki ei tietenkään tee kaikkea, joten työssä on helppo suuntautua omaan mielenkiinnonkohteeseen.

 

 

Millaista työtä sinä teet? Millaisten piirteiden koet olevan oleellisia puheterapeutille? Miten niihin omiin mielenkiinnonkohteisiin voisi suuntautua jo opiskeluaikana?

 

Kappas, tämä on tänne noussut taas. Olen tuo samainen puheterapeutti. Itse työskentelen perusterveydenhuollossa, elikkäs minun asiakkaani tulevat pääasiassa neuvolan tai päiväkodin lähetteellä. Perusterveydenhuollossa asiakkaina on myös aikuisia esim. terveyskeskusvuodeosastolta, mutta minun työkuvaan ne eivät kuulu. Otan siis asiakkaat arvioon ja arvion perusteella päätän, tarvitseeko asiakas terapiajaksoa tai tarvitseeko lähettää jatkotutkimuksiin erikoissairaanhoitoon.

 

Puheterapeutti työskentelee melko itsenäisesti, mutta kuitenkin tiimin jäsenenä. Mielestäni puheterapeutin tulee olla kykenevä itsenäiseen päätöksentekoon ja sietää sitä epävarmuutta, että onko ratkaisuni ja toimintatapani oikea. Arviointimenetelmät kun ovat aika suuntaa-antavia, ja usein sitä päätyy pohtimaan, että mistähän tässä on kysymys ja mitenköhän tarvitsisi tästä jatkaa. Kuitenkaan ei voi olla ihan yksinäinen susi, toki pitää pystyä toimimaan niin asiakkaiden kuin työtoverienkin kanssa. Mutta ei sitä omaa persoonaa kannata liiaksi lähteä pohtimaan, meitä(kin) on moneen junaan.

 

Opiskeluaikana omia mieltymyksiä pääsee toteuttamaan aika vähän, sillä valinnaisia opintoja on vain muutama hassu opintopiste. Se maisterin tutkinto on lähinnä pohjakoulutus, monet terapiamenetelmät vaativat lyhyen lisäkoulutuksen, jotta osaamisen ja pätevyyden siihen tiettyyn menetelmään saa. Omaa kiinnostusta pääsee siia toteuttamaan työpaikka- ja lisäkoulutusvalinnoilla.

Arviointi kiinnostaa tällä hetkellä myös, mutta itselleni vaikeinta tulee varmasti olemaan juuri tuo epävarmuuden (ja epätäydellisyyden) sietäminen. Pidän kyllä itsenäisestä työstä ja se sopii minulle parhaiten, mutta kyllä kauhistuttaa se että joskus tulevaisuudessa valmistuttua pitää tehdä epävarmoissa tilanteissa itsenäisiä päätöksiä ja miettiä niiden seurauksia yksikseen... No, kai tähän ammattiin pitää hieman kypsyä: itselläni ei ole edes yhtäkään harjoittelua vielä käytynä.

up

Osaisiko joku kertoa, kuinka tiivis opiskelutahti on ja mahtaisiko se mahdollistaa osa-aikaisen työn tekemisen parina päivänä viikossa?

Työn raskaudessa ymmärrän sen intensiivisen luonteen (täytyy olla jatkuvasti läsnä). Onko työssä muita erityisen kuormittavia tekijöitä? Voiko työn kiiretahtiin vaikuttaa, vai tuntuuko aina, ettei aika riitä? Tutkimusten ja lausuntojen kirjaaminen vie varmasti paljon aikaa, mutta kuinka paljon niitä keskimäärin ja prosentuaalisesti on kokonaistoimenkuvaa ajatellen?

Kiitos vastauksista ja arvioivista pohdinnoista jo etukäteen?

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku kertoa, kuinka tiivis opiskelutahti on ja mahtaisiko se mahdollistaa osa-aikaisen työn tekemisen parina päivänä viikossa?

Työn raskaudessa ymmärrän sen intensiivisen luonteen (täytyy olla jatkuvasti läsnä). Onko työssä muita erityisen kuormittavia tekijöitä? Voiko työn kiiretahtiin vaikuttaa, vai tuntuuko aina, ettei aika riitä? Tutkimusten ja lausuntojen kirjaaminen vie varmasti paljon aikaa, mutta kuinka paljon niitä keskimäärin ja prosentuaalisesti on kokonaistoimenkuvaa ajatellen?

Kiitos vastauksista ja arvioivista pohdinnoista jo etukäteen?

Opiskelutahti on kyllä tiivis, mutta moni käy silti samalla osa-aikatyössä. 

Abina mietin, että mihin ammattiin sopisin, mutten osannut nähdä kokonaan sitä, miten sitä kokemuksen myötä muokkautuu ja hoksaa lisää. Esim. pidin leikkiin heittäytyviä puheterapeutteja vähän hoopoina, mutta nyt kappas kenen viime työviikon kohokohta oli uuden vuorovaikutusleikin keksiminen vaikeavammaisen lapsen kanssa.

Puheterapeuteille on nykyään kova kysyntä, mikä on työllisyyden ja palkan osalta iloinen asia, mutta nykyisille ja tuleville puheterapeuteille toivoisin myös kykyä asettaa rajansa, etteivät maailmanparannushalussaan polta itseään loppuun. Se siis onnistuu, mutta tarvitaan ripaus tervettä itsekkyyttä eikä pelkkää kiltteyttä.

Halu työskennellä ihmisten kanssa on perusedellytys. Lapsiasiakkaita on enemmän, mutta aikuisten kanssa työskentely on myös realistinen vaihtoehto.

Työ on yleensä itsenäistä. Valmistumisen jälkeen kannattaa jatkokouluttautua säännöllisesti muutamia päiviä vuodessa.

Toivoisin alalle monenlaisia ihmisiä, niin pieni alamme kehittyisi monipuolisemmin. Tarvitaan akaateemisia ihmisiä tutkimusta tekemään, keksijöitä ja taiteilijoita tuotekehittelyyn, nörttejä digirajapintaan, maailmanmatkaajia uusia tuulia Suomeen tuomaan, suoraselkäisiä ihmisiä muiden oikeuksia ajamaan, lämminsydämisiä ihmisiä asiakkaiden rinnalla kulkemaan, hauskoja ihmisiä tuomaan iloa, taiteellisia ihmisiä tuomaan taiteen keinot terapiatyöhön...

... Työajan jakautumisesta omalta osaltani alle puolet ajasta on asiakastyötä ja loput on valmistelua, suunnittelu, kirjaamista jne. Kiireentuntuun voi itse vaikuttaa. Tällä hetkellä itse tiettyjen rajojen sisällä päätän asiakasmääräni. Jos olisin töissä paikassa, jossa olisi puheterapian jono jatkuvasti täyttyisi nopeammin kuin saisi purettua, vaatisin lisää puheterapeutteja tai rajaisin esimiehen kanssa vaikkapa R-harjoittelijat tai aikuiset terapiansaajien ulkopuollelle. Tai koettaisin uusia toimintatapoja, esim. lievien pulmien ryhmämuotoista kuntoutusta. Jos olisi ihan mahdotonta, vaihtaisin työpaikkaa. Valinnanvaraa kun tälla hetkellä on. Ammatinharjoittaja päätösvalta olisi kokonaan oma. Silloin tulisi vain miettiä, millaisiin tulotasoihin haluaa päästä eli paljonko ottaa viikottain asiakkaita vastaan.

nosto

Nosto

nosto

Mikä tilanne tällä hetkellä työllistymisessä, kuormittumisessa, palkoissa?

Minua kiinnostaa ala paljonkin, mutta on pari työnkuvaan liittyvää asiaa, jotka vaivaavat. Kiinnostaisi tietää onko edes teoriassa mahdollista rajata omaa työnkuvaa ja keskittyä tiettyyn asiakaskuntaan jos tekee töitä omalla toiminimellä? Entä ilman?

Itseäni ei kiinnosta ja motivoi oikeastaan yhtään vaikeavammaisten tai autistien parissa työskentely, siis pidemmän päälle. Tottakai sen verran mitä harjoitteluissa tulee vastaan jne. En osaa sanoa miksi, mutta ei vaan itseäni kiinnosta yhtään. Onko mahdollista työelämässä rajata omaa asiakaskuntaa lainkaan? Vai väistämättä päivittäin työskenneltävä kaikenlaisten asiakasryhmien kanssa? En kaipaa tähän nyt syyllistämistä aiheesta... Kaikkia ei vain kaikki työt ja toimenkuvat motivoi ja silloin on paras pohtia etukäteen minkälainen ala itselle sopisi.

Minkä verran on suhaamista eri toimipaikkojen välillä? Onko lainkaan mahdollinen ajatus pitää vastaanottoa omassa työpisteessä, jonne asiakkaat tulisivat (vrt. lääkäri, fysioterapia, monet muut terapiat)? Miksi puheterapeutin oletetaan ajavan pitkin poikin päiväkoteja? Riittääkö asiakkaita jos rajaa työnkuvaa niin, että ottaa vastaan vain omassa toimipisteessä?

Miksi artikulaatiovirheet (esim. R) rajautuvat puheterapiasta pois? Johtuuko se puheterapeuttipulasta ja ettei aikoja jää? Vai eikö ketään kiinnosta niiden parissa työskentely?

Logopediaa on todella vaikea päästä opiskelemaan. Se ei taida missään olla edes vapaana sivuaineena. Ihme juttu, kun tekijöistä on pulaa.

Semmoselle, jolla on R-vika ja sössöttää ässää.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa ala paljonkin, mutta on pari työnkuvaan liittyvää asiaa, jotka vaivaavat. Kiinnostaisi tietää onko edes teoriassa mahdollista rajata omaa työnkuvaa ja keskittyä tiettyyn asiakaskuntaan jos tekee töitä omalla toiminimellä? Entä ilman?

Itseäni ei kiinnosta ja motivoi oikeastaan yhtään vaikeavammaisten tai autistien parissa työskentely, siis pidemmän päälle. Tottakai sen verran mitä harjoitteluissa tulee vastaan jne. En osaa sanoa miksi, mutta ei vaan itseäni kiinnosta yhtään. Onko mahdollista työelämässä rajata omaa asiakaskuntaa lainkaan? Vai väistämättä päivittäin työskenneltävä kaikenlaisten asiakasryhmien kanssa? En kaipaa tähän nyt syyllistämistä aiheesta... Kaikkia ei vain kaikki työt ja toimenkuvat motivoi ja silloin on paras pohtia etukäteen minkälainen ala itselle sopisi.

Minkä verran on suhaamista eri toimipaikkojen välillä? Onko lainkaan mahdollinen ajatus pitää vastaanottoa omassa työpiste

Omalla toiminimellä asiakaskuntaa voi määritellä hyvinkin paljon, jos asuu isossa kaupungissa. Ilman toiminimeä rajaamisen mahdollisuus riippuu suuresti siitä, millaisessa paikassa on töissä. Perusterveydenhuollossa jälleen riippuu paljon seudusta. Isoilla alueilla perusterveydenhuolto jakautuu lapsi- ja aikuispuoleen, pienemmillä paikkakunnilla samat ihmiset tekevät oikeastaan kaikkea. 



Pitkin poikin päiväkoteja ajelevat puheterapeutit tekevät yksityisen puolen kuntoutustyötä joko Kelan tai sairaalan maksusitoumuksella. Jos haluat asiakkaiden tulevan luoksesi, katse kannattaa suunnata julkisen puolen paikkoihin. Julkisella taas työpaikan valinta vaikuttaa asiakasryhmiin. Perusterveydenhuollossa lasten kanssa tehdään arvioita ja lyhyitä kuntoutusjaksoja. Erikoissairaanhoidossa taas tehdään lähinnä arvioita oman osaston kohderyhmän asiakkaille. 



Artikulaatiovirheet rajautuvat usein pois ennen kaikkea resurssipulasta.. Erityisesti R:n kohdalla on usein kyse ennen kaikkea ns. kosmeettisesta virheestä, joka ei hankaloita puheen ymmärrettävyyttä. Toisaalta jos kyse on selkeästi puheen ymmärrettävyyteen vaikuttava virhe, kuten vaikkapa kouluikäiseltä puuttuva K-äänne, tarvittava kuntoutus kyllä järjestyy tavalla tai toisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa ala paljonkin, mutta on pari työnkuvaan liittyvää asiaa, jotka vaivaavat. Kiinnostaisi tietää onko edes teoriassa mahdollista rajata omaa työnkuvaa ja keskittyä tiettyyn asiakaskuntaan jos tekee töitä omalla toiminimellä? Entä ilman?

Itseäni ei kiinnosta ja motivoi oikeastaan yhtään vaikeavammaisten tai autistien parissa työskentely, siis pidemmän päälle. Tottakai sen verran mitä harjoitteluissa tulee vastaan jne. En osaa sanoa miksi, mutta ei vaan itseäni kiinnosta yhtään. Onko mahdollista työelämässä rajata omaa asiakaskuntaa lainkaan? Vai väistämättä päivittäin työskenneltävä kaikenlaisten asiakasryhmien kanssa? En kaipaa tähän nyt syyllistämistä aiheesta... Kaikkia ei vain kaikki työt ja toimenkuvat motivoi ja silloin on paras pohtia etukäteen minkälainen ala itselle sopisi.

Minkä verran on suhaamista eri toimipaikkojen välillä? Onko lainkaan mahd

Kiitos paljon kattavasta vastauksesta :)

Kuulin, että opiskelupaikkoja on logopediassa lisätty. Onko todennäköisesti alalla silti vielä työntekijöistä pulaa muutaman vuoden päästä, vai kurotaanko puheterapeuttivaje nyt umpeen?

Entä miten vuodesta toiseen jaksaa olla läsnä ja luova? Ala ja työn vaihtelevuus kiinnostaa paljonkin, mutta uupuuko vaativuuteen ajan kanssa?