Onko muita, jotka omasta mielestään ovat aina eläneet säästeliäästi, muttei

lähtien 1993. Ja sitä ennen kesätöitä. Rahat vaan menevät elämiseen.

olipa se rahan määrä ollut käytettävissä mikä hyvänsä, aina on eletty kädestä suuhun...

Olen syntynyt v-71 ja opiskelin FM:ksi 90-luvun alussa. KEsätöitä oli tosiaan huonosti laman aikaan, yhden kesän olin opiskelijanakin kun töitä ei saanut! Ekaan työpaikkaan (heti vakipaikka) pääsin -97 ja olin sitten työelämässä 4 vuotta kunnes sain lapsen vuonna 2001. Sen jälkeen on tullut vielä kaksi lasta lisääkin.



Työelämässä olen jälleen eikä tosiaankaan jää käteen juuri mitään. Ehkä olen vain ollut liian matalapalkkaisissa töissä? Ja me priorisoimme kyllä ihan selvästi perhettä, esim. meidän lapset ovat aina olleet tosi lyhyitä päiviä hoidossa! Nytkin 3-v on vain 3-4 pv/viikko hoidossa ja vain 6 h kerrallaan.



Lisäksi emme ole tehneet mitään suuria voittoja myydessämme asuntojamme. Nyt otimme kolmannen asuntolainan ja se on toooosi iso!

Aina olen elänyt säästeliäästi, emme ole juurikaan ostaneet mitään "luksustavaroita". Tosin ennen lapsia oli enemmän rahaa mutta sehän on luonnollista kun ei ollut "elätettäviä" ja ehti olla töissä pitkiä päiviäkin. Kyllä tässä on myös näiden vuosien aikana ehditty elää kaikki säästöt tyhjiin välillä. Hyvä jos muutaman tonnin saa säästettyä...

Asui aika edullisessa vuokra-asunnossa eikä ollut juuri muita kalliita harrastuksia kuin matkustaminen. Säästöjä oli siis kertynyt ihan kivasti yksin asuessa ja niistä osa sijoitettiin juuri vuoden alussa omistusasuntoon. Mulla opiskelijana taas ei ole mitään ylimääräistä ehtinyt kertyä.

Opiskelin 90-luvun loppupuolella ja olin opintojen aikana töissä. Palkat meni eikä säästöön jäänyt, tosin matkustelin kiitettävän paljon opintovuosien aikana ja opiskelin myös ulkomailla.



Tapasin mieheni pari vuotta ennen opintojen päättymistä, valmistuimme samaan aikaan ja opintojen päätyttyä menimme naimisiin. Samaan aikaan aloitimme molemmat vakitöissä, ja tulot hyppäsivät johonkin yht. 5000 e (brutto). Koska olimme tottuneet köyhäilemään, niin kasvaneista tuloista jäi ekana vuonna säästöön ehkä 2000 euroa/kk - äkkiä oli tilillä yli 20 000.



Ostimme asunnon, kun säästöjä oli tuo 20 000, mutta käytimme asuntoon vain 5000 euroa omaa rahaa (vakuutena isäni talo), sillä olin jo raskaana ja halusimme pitää puskurin, jos vaikka jäisin hoitovapaalle. Niin kuin jäinkin, tosin ei noita säästöjä hoitovapaalla tarvinnut käyttää, kun miehen palkka riitti elämiseen.



Pari vuotta myöhemmin syntyi toinen lapsi ja vaihdoimme isompaan asuntoon. Teimme hyvät kaupat, saimme reilusti myyntivoittoa ja uusi asunto lähti edullisesti. Olimme ehtineet lyhentää lainaa ja säästöäkin oli kertynyt lisää, joten asuntokauppa onnistui ilman lisälainaa, ja tilille jäi silti 10 000 tokan hoitovapaan puskuriksi.



Nyt toinen lapsemme on 4 v ja palasin työelämään pari vuotta sitten. Köyhäily on kai sit jäänyt meillä päälle, sillä yht. 4600 nettotuloista jää vieläkin pari tonnia kuussa säästöön, nyt säästöjä on n. 50 000. Voisimme maksaa niillä lainan pois melkein kokonaan, mutta en halua - säästämme näitä kakkosasuntoon.



En itsekään oikein tiedä miksi meillä jää palkoista noin paljon säästöön, kun ei minusta tunnu että jättäisin ostamatta koskaan mitään sen takia, että ei olisi varaa. Matkustamme myös, noin kerran vuodessa Etelä-Eurooppaan. Toisaalta jotain kosmetologia tai hierojaa mulle ei tulis edes mieleen varata, ei huvittaisi mennä.