Paras koirarotu lapsiperheeseen??
Koirakuume on vaivannut jo pitkään, mutta nyt suunnitelma alkaa toteutua. Meillä on ollut aiemmin kaksi sekaroituista narttua, joten koirakokemusta on, lisäksi vielä tulee työn puolesta... Koiran pitäisi olla ihmisystävällinen, ei liian hösö/ylivilkas, turkki suhteellisen helppohoitoinen.
Tällä hetkellä listan kärjessä ovat cairnterrieri (miehen mielestä liian pieni), vehnäterrieri (lienee liian työläs turkki), tanskalais-ruotsalainen pihakoira (olen kuullut huonojakin kokemuksia, saattaa kuulemma olla näykkijä), kultainen noutaja (mistä löytyisi vanhanajan tumman kullan värinen? karvaakin lähtee ehkä liikaa). Täydellistä rotua tuskin onkaan, mutta kehukaahan omianne/tuttujenne/sukulaistenne koiria!
Kommentit (32)
en suosittele ottamaan koiraa jos lapsesi ovat vielä pieniä, kamala vekslaaminen ulkoiluttamisen kanssa, aamulla ensimmäisenä ulkoileen... mutta kun pitäisi syöttää lapsetkin eka, ja pukea koko sakki... sitten kun kaikki on pihalla niin flektit solmussa niitä taluuttaa... sato sitte vaikka paskaa niskaan niin ulos on mentävä..
mua hirvittää ajatus jo kun mä lähden töihin vuoden vaihtees, mies on töis, tenava hoitoon... muttakun koiratkin pitää käyttää, turkit hoitaa ja pestä, ja pitäähän niille muutenkin aikaa antaa..
mutta sanon minä että ON SIINÄ PIKKUSEN KOVA HOMMA!!!!!!!
mieti pari kertaa ennenku otat lapsipereeseen koiran jos lapsesi ovat pieniä...
Tanskandoggi on kumminkin minusta upea perhekoira ja sopivasti vahtikoira, seurakoira ja " sylikoira" .. Lempeä luonne joka kumminkin pitää perheen puolia. Ei liikaa metsästysviettiä. Viihtyy kotona ja paikoillaan, mutta vaatii toki paljon liikuntaa tai ainakin sen että pääsee juoksemaan vapaana päivittäin. Keskihelppo kouluttaa.
tällä hetkellä meillä on kultsu ja lapsia piisaa-mitään ongelmia ei ole ollut,mutta joku vihjasi liikunnan vähyydestä niin se ei kyllä pidä paikkaansa--on aktiivinen koira
Heitä ei pian kotona näy ja kiinnostus on nolla. Jos koira tulee vain ja ainoastaan vanhempien intrestistä niin sitten.
Kun olin lapsi meillä oli dobermanneja, saksanpaimenkoiria ja beaglejä. Ei niiden kanssa ollut mitään ongelmia, mutta palvelukoirat oli koulutettu, isä käytti niitä töissään ja beaglet oli metsästyskoiria. Muistan jopa että se meidän kaikkein suurin ja pelottavimman näköinen sakemanni oli kaikista lapsirakkain, otti jopa orvoksi jääneet kissanpennut hoiviinsa, vaikka oli uros.
Itselläni on ollut bokserin ja länsigöötän pystykorvan sekoitus, aivan ihana koira. Nyt mulla on working jack russel terrier(aito ja alkuperäinen russeli, metsästyskäyttöön, pienempi kuin parson), ja kun esikoinen syntyi kaikki sanoivat että laita pois. No, meillä ei ole ollut minkään näköistä ongelmaa, vaikka rodulla on kova metsästysvietti ja on erittäin energinen. Koira saa purkaa energiaansa käymällä metsällä ja vapaa- ajan vietteenä jahtaa tallilla rottia. Koskaan ei ole jahdannut kissoja tai muita kotieläimiä. Se on hyvin seurallinen ja ihmisrakas jopa rasittavuuteen asti.. Eikä missään tapauksessa vihainen, koskaan ei ole tarvinut edes ajatella että purisi. Mitään näistä ylläolevista en kyllä suosittele seurakoiraksi, ovat selvästi palvelus- tai metsästyskoiria.
Jos on halukas lenkkeilemään niin silloin suosittelisin whippettiä, joka on helppohoitoinen, rauhallinen ja miellyttävä luonteeltaan, eikä liian suuri. Itsellä ei näitä ole ollut, mutta usealla kavereilla on ja ovat minusta aivan hurmaavia. Tai sitten ihan seurakoiraroduista joku, esim. snautseri. Kääpiöpinserit on aika ärhäköitä, samoin kääpiöpystykorvat. Jokaiseen koirarotuun sopii lempeitä ja aggressiivisia yksilöitä ja päädyitte sitten mihin rotuun tahansa, osaavan kasvattajan tulisi neuvoa teitä pennun valinnassa. Kunhan itse tiedätte mitä haette.
Vierailija:
labbikset ja bernit ei kiitos:) sakemannia en ota ikinä, niissä on hyviäkin, mutta enemmän huonoja (sekä luonteen, että terveyden suhteen)mäyräkoiraa voisi harkitakin, lapinkoiraa olen myös miettinyt
ap
Meillä on se parjaamasi belkkari. Koiramme on jo seitsemän vuotias (greonendael,narttu). Se tuli meille kun lapset olivat pieniä. Ihanampaa koiraa en voisi kuvitella. Aivan mahtava lasten kanssa. Hyvähermoinen. Paimenkoira kun on niin hieman paimensi lasten kavereita nuorempana. siihen sain kiinnittää vähän huomiota, mutta lopetti sen muutamiin kertoihin.
Belkkareissakin on eroja, enkä siis ehdottomasti suosittele sitä kaikille. Pitää osata olla johdonmukainen ja välillä vähän tiukkakin kasvattaja. Lisäksi pitää osata löytää hyvä ja luotettava kasvattaja, joka osaa valita sopivan pennun juuri ko perheeseen.
Mutta kuten sanottu, emme paremmin olisi voinut valita. Tämä ei ole pelkästään meidän mielipiteemme, vaan kaikki sululaisemme ja ystävämme ovat aivan mykistyneitä koiramme luonteesta ja käyttäymisestä. Edellee joka kerta kun joku vierailee meillä, saamme vilpittömiä kehuja koirastamme. Joko kakilla on niin huonoja kokemuksia koirista yleensä tai sitten koiramme vaan on niin poikkeuksellisen ihana :)
Energinen koira sopii energiselle ihmiselle, metsäkoira metsällä kävijälle, vaativa rotu kokeneelle, palveluskoira harrastavalle, vahtikoira talon omistajalle. Yksilöissä on eroja, mutta en lähtisi miettimään yksinomaan siitä näkökulmasta, että mikä koira sopii lapsiperheeseen. Lähes kaikki rodut sopivat. Kyse on kasvaustaidoista, viitseliäisyydestä ja ylipäänsä soveltuvuudesta omistajille ja vastuun kantajille eli lasten vanhemmille. Ainoastaan jotkut keskivertoa hermostuneemmat rodut jättisin pois laskuista. Esim. cokkereista minulla on tosi huono käsitys lapsiperheen koirina, mutta nekin ovat yksilöitä, joten senkään pohjalta turha tuomita koko rotua.
Ensimmäistä harkitsevalle kehoittaisin vielä miettimään sitoutumisen kestoa. Minkälaiseksi kuvittelette elämänne 10 vuoden päästä? Onko koiralle tilaa ja intoa vielä silloinkin? Jos on niin eikun hankkimaan.
Minä olen hyvinkin energinen, mutta kun on kaksi pientä lasta ja mies matkatöissä, ei suurinkaan energia kiskaise minua oksennustautia potevana kahta lasta paapoen lenkille energisen koiran kanssa.
syy: ei kaiken muun työn lisäksi tarvitse siivota ylimääräisiä karvojen takia. Allergiset ystäväperheiden lapset voivat myös todennäköisemmin käydä kylässä kuin karvallisen koiran perheessä. Perun karvaton koira on hyväluonteinen, lapsirakas ja mielettömän kauniskin vielä. Sitä on kolmea kokoa, itse pidän " viisaan" oloisesta isosta koirasta.
kasvaa perheessä, jossa on lapsia tulee erinomaisesti toimeen. Huonosti kohdellusta colliesta voi tulla vihainen muutoin ovat hyväluonteisia.
Tosi ihana tapaus!
Mutta en lähtis sitä ehkä kuitenkaan suosittelemaan ensimmäisenä. Koiran karva vaatii hoitoa. Karvaa ei koirasta lähde, mutta sitä täytyy karstata ja trimmata. Se vie aikaa, ja jos sellainen ei innosta, niin sitten kyseistä rotua ei pidä ottaa. Nimittäin jos koiraa ei karstaa säännöllisesti, turkki takkuuntuu, huopaantuu ja se aiheuttaa koiralle kipua.
Luonteensa puolesta on kyllä ihana ja sopiva lapsiperheeseen.
tässä hyvä rotu lapsiperheeseen, länsigöötanmaanpystykorva. iso koira pienessä paketissa.