Miksi huonotuloiset/köyhät on kaikkein kriittisimpiä saamiaan lahjoja kohtaan?

Mitään niistä en olisi erityisesti tarvinnut, mutta kaikki ilahduttivat, ja otin ne nolona ja kunnioituksella vastaan. Itse en kyennyt ostamaan juuri mitään toisille. Teimme lasten kanssa pipareita ja ostin Tiimarista kynttilät. Ei olisi pokkaa edes ajatella, että minun olisi pitänyt saada jotain muuta.

Kun olin kaupassa en muistanut enää sitä, ja ostin lohta, kun ajattelin tehdä jotain oikein hyvää ruokaa. Muistin vasta, kun nostin lohifileen pöytään, että tuohan sanoi, ettei voi syödä kalaa. Vieras ajatteli varmaan minun olevan joko tollo tai ilkeä, mutta erehdyksiä sattuu. Kaupassakäynti ei ole kaikille niin yksinkertaista ja helppoa, että kaikki olisi tarkkaan mietittyä ja harkittua. Lahjojen suhteen olen ihan yhtä tollo. Jos joku sanoo, että meillä on jo lapselle vaatteita, saatan silti ostaa jonkun vaatteen, kun en muuta keksi, ja haluan äkkiä pois kaupasta.

Kaikista lahjoista kiitän kauniisti enkä koskaan moittisi lahjaa antajalleen.



Mutta tosi on, että ilahdun lahjasta, joka on annettu sydämestä ja jota on edes hiukan mietitty kohteensa mukaan. Rahallinen arvo on sivuseikka.



Hätäisesti ostettu ja anonyymi sinne-päin lahja on minulle samantekevä.



Omia toiveita en ole koskaan esittänyt antajille, paitsi jos he sitä nimenomaisesti tiedustelevat. Ja jos he ostaisivat täysin päinvastaista kuin se, mitä kysyttäessä olen ehdottanut, pitäisin sitä aika omituisena. Tarkoitan siis nyt sitä, että esim. sanoisin, että lapseni ei tarvitse lisää Pokemoneja, koska niitä on meillä jo riesaksi asti, mutta sen sijaan olisi kiva saada samalla rahalla vaikkapa joku kirja - ja antaja toisi silti pokemoneja. Miettisin, haluaako antaja kettuilla vai oliko se työtapaturma. Ja jos (kuten tässä joku anopistaan sanoi) tuollaisia työtapaturmia tapahtuu säännönmukaisesti aina, niin totta kai se loukkaisi.

mutta olen kiusallisen sairauden takia ollut jo puolisen vuotta sairaslomalla, eivätkä tulot ole huikeat. Joten jos ja kun meillä on kaapit täynnä omia ja perittyjä lakanoita ja pyyhkeitä ja ihan merkkisellaisiakin paljon, tuntuu aika pöllöltä saada niitä jouluna kasapäin lisää kun tärkeämpääkin olisi ollut.

Vierailija:

Lahjojen suhteen olen ihan yhtä tollo. ´

...kun en muuta keksi, ja haluan äkkiä pois kaupasta.

kun MINÄ haluan ostaa jollekulle jotain, minä ostan just sitä mitä eteen sattuu, että pääsen helpolla ja säästän rahaa. Muodon vuoksi saatan kysyä, mitä ne haluavat, mutta ihan sama mitä sanovat, ostan kuitenkin sitä, mikä minulle ekaksi kaupassa eteen sattuu.



Ja törkeetä sellaista kritisoida. Miksi ihmeessä minun pitäisi miettiä, mitä joku oikeesti haluaa ja toivoo?

Ehkä hän ajatteli, että tämä olisi kiva, eikä tiennyt että pa kotiäitikin voi olla ahne paska.

Vierailija:

Minun mielestäni koko lahja menettää merkityksensä, kun pitää alkaa tuomaan juuri sitä mitä toinen tilaa. Sitten mennäänkin jo siihen, että vaihdetaan vain keskenään samansuuruisia lahjakortteja. Kohta tajutaan, että parempi kun ei vaihdeta lahjoja ollenkaan.

Eikö voisi vain viedä jonkin pienen muistamisen toiselle ihmiselle, joka ilahtuisi siitä pienestä muistamisesta? Voihan sen tarpeettoman esineen myydä vaikka huuto netissä tai antaa eteenpäin.

Minä en ikinä jätä tarpeellisia tavaroita sen varaan, että joku lahjoittaa ne minulle. Teen sen verran töitä, että on varaa pyörittää perhettä. Kun meillä on puutetta jostain tavarasta/vaatteesta/tms. mietin aina mistä sen saisi halvimmalla, voiko tavaran hankkia käytettynä, ja tarvitsemmeko sitä todella. Myymme tarpeettomia tavaroitamme pois ja elämme yksinkertaista elämää.

Minusta on kiva, että lahjoissa säilyy jokin yllätysmomentti. Silläkin uhalla, että saan sitten jotain vähän turhempaa tavaraa. Meneeköhän joulukin siihen, että mammat laittavat nettiin lahjalistan, josta voi sitten klikkailla mitä on ostanut?

Ehkä siksi sukulaisetkin haluavat ostaa muuta kuin mitä on toivottu, kun haluavat yllättää. Surullista, että tämä tulkitaan vittuiluksi.

En minä ainakaan. Ja silti minusta on surullista, että ihmiset antaa sellaisia " pakko antaa jotain, mutta ihan samantekevää mitä" -lahjoja.



Millaiseksi itse tulkitsisit seuraavat?

- pahasti astmaattiselle annetut hyasintit (antaja siis tietää oikein hyvin sen astman)

- firmalahjoina saadut tavarat, joissa on yhä lahjan antajan nimi ja firman logo mukana (mm. saunasetti ihmiselle, jolla ei ole saunaa - ja antaja tietää senkin oikein hyvin)

- Ärrältä ostettu lajitelma makeisia, hintalaput päällä ja niin, että antaja tietää saajan olevan rankalla laihiksella.



Ei noita nyt kovin helposti voi tulkita lahjoiksi, joita antaja on huolella miettinyt lahjan saaja silmällä pitäen.



Minusta lahjojen antaminen on taitolaji, jossa osa on hyviä ja osa surkeita. Jos sitä omaa huonouttaan ei uskalla edes miettiä, ei koskaan voi kehittyäkään tuossa asiassa.



-se vastaajista, jolla on koulutusta ja hyvä duuni, mutta joka silti toivoisi, että lahjoja hiukan mietittäisiin sen mukaan, kenelle se annetaan-

Vierailija:

Ja törkeetä sellaista kritisoida. Miksi ihmeessä minun pitäisi miettiä, mitä joku oikeesti haluaa ja toivoo?

Sanoo mamma, joka ei itse osta kenellekään MITÄÄN. Ainakaan omilla rahoillaan.

Luettelin, kerrankin kun keksin jotain, muutamia juttuja (tyyliin kumisaappaat, kurahousut jne. ei mitään kalliita). Viikon päästä kysyttiin taas mitä kokoa lapsi käyttää, kaupassa olisi aivan ihastuttavan kaunis prinsessamekko. Taas kerran, niitä roikkuu kaapissa noin kymmenen käyttämätöntäkin, mutta ok, kerroin että lapsi käyttää nyt noin kokoa 92, saa olla isompikin kun on noita käyttämättömiä niin paljon että menee sitten myöhemmin. Lahja tuli, mekko kokoa 80. Oli näyttänyt niiiin isolta se 92. Lapsi kokeili kerran ja todettiin pieneksi. Vähän harmitti kyllä. Minä kiittämätön sivistymätön moukka.

Vierailija:

Minusta on kiva, että lahjoissa säilyy jokin yllätysmomentti. Silläkin uhalla, että saan sitten jotain vähän turhempaa tavaraa. Meneeköhän joulukin siihen, että mammat laittavat nettiin lahjalistan, josta voi sitten klikkailla mitä on ostanut?

Ehkä siksi sukulaisetkin haluavat ostaa muuta kuin mitä on toivottu, kun haluavat yllättää. Surullista, että tämä tulkitaan vittuiluksi.

Olen usein miettinyt mikä se logiikka tässä on? Mikä siinä on niin kamalaa jos yllätys menee pilalle? Miksi yllätys on tärkeämpää kuin esim. oikean kokoinen vaate? En minä sitä vittuiluna sentään pidä, mutta ihmettelen suuresti. Kerropa sä nyt kun olet " saman henkinen" ?

Vierailija:

Vierailija:

Ja törkeetä sellaista kritisoida. Miksi ihmeessä minun pitäisi miettiä, mitä joku oikeesti haluaa ja toivoo?

Sanoo mamma, joka ei itse osta kenellekään MITÄÄN. Ainakaan omilla rahoillaan.

Sinun on ilmeisesti ihan mahdoton myöntää itsellesi, että et osaa ottaa lahjan saajaa huomioon? Vai miksi haluat ajatella, että tässä on kyse ahneudesta ja siitä, että joku ei itse muka osta lahjoja.

Meillä on perheen tulot yli kuusi tonnia kuussa ja ostamme mielellämme kalliitakin lahjoja. Mutta aina yritetään miettiä, mikä lahja sopii kellekin. Joskus kysytään toiveita ja jos sellainen sanotaan, noudatamme sitä.

Vierailija:

Vierailija:

On tosi ärsyttävää sitten saada lahjaksi esim. lautasliinan pidikkeitä (näitä olen saanut aika usein), kuuman juoman laseja (niitä olen ehtinyt saada neljät, menee onneksi kirpparilla), kynttilöitä, silkkimaalattuja, sisustukseen sopimattomia tyynyliinoja, vääränkokoisia kotitossuja, pörrösukkia ja oloasuja KUN sillä rahalla olisi antaja voinut ostaa vaikka kattilan, kahvipaketin, leipää, vessapaperia, hedelmiä tms. tarpeellista.

Minä itse opettelemalla opettelin ajattelemaan, että saahan sitä sitten sellaisia lahjoja, mitä ei itse tulisi ajatelleeksi edes silloin, kun on rahaa. Niinpä olen opetellut olemaan iloinen jokaisesta lahjasta. Aiemmin oli tosiaan tuollainen tunne kuin mitä tässä joku kirjoittaa.

Eli tavallaan olin tämän kanssa samaa mieltä. Jälkeenpäin tuli mieleen, että oikeasti köyhällä ei kyllä ole varaa valittaa SISUSTUKSEEN SOPIMATTOMISTA TYYNYLIINOISTA. Olemme itsekin olleet köyhiä ja ei silloin kyllä voinut enää laskea tyylin piikkiin, mitä haluaa, vaan kyllä silloin täytyi ostaa sitä, mitä sai. Eli jos on varaa valittaa tuollaisista asioista, niin minä ajattelen, että se ihminen on nirso eikä köyhä.

huolimattomasti tai piittaamattomasti valittuja lahjoja minään megaluokan ongelmana pitävät.



Kunhan nyt vain tykkäävät, että saman rahan voisi käyttää hiukan paremminkin jos yhtään viitsisi ajatella lahjan saajan tilannetta ja toiveita.



Miksi ap haluaa tehdä asiasta isomman ongelman ja vetää johtopäätöksiä juoruilu-tasoisesta valituksesta?

Lahjan arvo ei ole teidän tuloista pois vaan antajan. Te ette menetä tililtä mitään jos lahja ei olekaan juuri oikeanvärinen tai oikea vaippapaketti. Se on pois antajan tililtä.



Mammathan vauhkoaa aivan kuin joku veis heidän rahojaan kun antaa heille lahjoja.

Nykyään on niin paljon tavaraa ja turhaa roinaa varmaan itse kullakin, että sen pakollisen lahjaroinan vois jättää suosista kauppaan. Parempi ois jättää lahja antamatta jossei mitään tarpeellista keksi tai viitsi kysyä mitä tarvittas. Itse annan tarpeellisia/toivottuja lahjoja. Hyvät joulut voi toivottaa ilman pakettiakin.

Peruskonvehdit roskikseen, jossei saa käsintehtyjä! Kahvin pitää olla sitä ja sitä merkkiä, kilohinta lähemmäs 500¿.

Mutta en myös ymmärrä sitä, miten jotkut pitävät ihan suuttumiseen asti oikeutenaan olla piittaamatta lahjan saajien toiveista ja tarpeista.



Eikös lahjoja anneta siksi, että halutaan ilahduttaa sitä saajaa?



Miksi siis ap pitää jotenkin outona sitä, että kaikki lahjat eivät ilahduta saajaa yhtä paljon? Kai se nyt on aika ymmärrettävää, että jos rahat on jollain tiukilla ja lahja on kallis ja täysin väärä, niin toivoo, että olisi saanut jotain paremmin " osuvaa" tilalle.



Hyviin käytöstapoihin kuuluu silti, että sitä tyytymättömyyttä ei lahjan antajalle näytetä. Mutta siitähän ap ei tuossa esimerkkejä kerrokaan.

Vierailija:

Nykyään on niin paljon tavaraa ja turhaa roinaa varmaan itse kullakin, että sen pakollisen lahjaroinan vois jättää suosista kauppaan. Parempi ois jättää lahja antamatta jossei mitään tarpeellista keksi tai viitsi kysyä mitä tarvittas. Itse annan tarpeellisia/toivottuja lahjoja. Hyvät joulut voi toivottaa ilman pakettiakin.

Asiaa ei voisi paremmin sanoa.