Miksi huonotuloiset/köyhät on kaikkein kriittisimpiä saamiaan lahjoja kohtaan?
Tässä joulunpyhien jälkeen on tullut vierailtua useammalla mammakaverillani ja huomasin mielenkiintoisen ilmiön: ne, jotka marmattivat saamistaan tai lastensa saamista lahjoista, olivat poikkeuksetta kotiäitejä tai muuten huonotuloisia, vähän sivistymättömiä ihmisiä joilla ei itsellään olisi varaa ostaa juuri kenellekään mitään.
Sitten ihmiset, joilla on itsellään rahaa, olivat kiitollisia myös vaatimattomimmista paketeista, eikä valituksen sanaa kuulunut.
Onko tämä joku sivistyskysymys vai mikä?
Kommentit (65)
että muut ostaa. Ja kun tulee ei-toivottua tavaraa niin sitten vituttaa.
Mutta jos raha on tiukilla, niin toivotaan lapselle hyödyllisiä ja tarpeellisia juttuja ja typerä käyttökelvoton sälä turhauttaa - kun sillä samalla rahalla olisi voinut antaa hyödyllisemmän ja tervetulleemman lahjan.
Sä ap tunnut todistavan todeksi sen, että varakkailta puuttuu empatiaa ja kykyä asettua muiden asemaan.
Toisten ihmisten pitäisi antaa heille kalliita ja juuri sellaisia lahjoja mitä he ovat toivoneet. Lahjojen pitäisi kohottaa heidän elämänsä uusiin ulottuvuuksiin. He nauttivat shoppailusta toisten ansaitsemilla rahoilla, koska he ovat niin ylpeitä kulkiessaan kaupungilla Stocmannin pussit heiluen.
Toivoin hartaasti anopilta yhtä lahjaa, arvo noin 12 euroa, ja minä typerys menin kuvailemaan parhaiten juuri sen minkäväristä EN halua (anoppi aina kyselee lahjatoiveita). Noh, sen minä sitten kumminkin sain, koska anoppi muisti todennäköisesti sen vääränvärisen parhaiten (ja muutenkin sopi hänen makuunsa parhaiten). Kyllä VITUTTI, koska tosissaan olisin halunnut sen toisenvärisen.
Mä olen köyhä..kotona lasteni kanssa. Olin tyytyväinen ihan kaikkeen:) Mieheni on rikas ja katsoi pihinä, että jotkut jutut olivat rahan haaskausta;)
Nyt ennekuin joku keksii puhua yhteisistä rahoista...kyllä mä saan miehen tilillä käydä...mutta omia tuloja ei ole...
todellakin olen tyytyväinen kaikkiin joululahjoihin! On todella ihanaa, että joku edes meitä muistaa, vaikkemme itse pysty ostamaan kaikille lahjoja, vaikka haluaisimme.
Ja minusta empatiaa on myö se, että ei ala haukkumaan vapaaehtoisesti annettua lahjaa. Minäkin olen saanut kaikenlaista pakettia, mutta koska kyse on LAHJASTA, ei ole tullut mieleenkään käydä kiroamaan ja sadattelemaan että mitäs paskaa tämäkin on, saati haukkumaan lahjan antajaa. Tämän olen omaksunut jo ihan pienestä pitäen, että lahjasta kiitetään.
Onkohan tässä nyt vähän unohtunut, että ei joululahja ole mitään köyhäinapua tai jotain mullistavaa jolla saadaan kotiäidille JUURI ne tavarat mitä hän on mielessään toivonut. Lahjan anto on vapaaehtoista!
Ap
Vierailija:
Toivoin hartaasti anopilta yhtä lahjaa, arvo noin 12 euroa, ja minä typerys menin kuvailemaan parhaiten juuri sen minkäväristä EN halua (anoppi aina kyselee lahjatoiveita). Noh, sen minä sitten kumminkin sain, koska anoppi muisti todennäköisesti sen vääränvärisen parhaiten (ja muutenkin sopi hänen makuunsa parhaiten). Kyllä VITUTTI, koska tosissaan olisin halunnut sen toisenvärisen.
hintaan 75 euroa. Ois kyllä ollu vaippapaketillekin enemmän käyttöä. Mä ymmärrän täysin.
Kävin juuri yhdellä kotiäidillä kylässä: kämppä lainehti sukulaisilta saatuja leluja ym. ja nainen vaan huokaili että kaikkea tyhmää sukulaiset taas osti. Oli toki tyytyväinen mieheltä saamaansa kultakoruun (mies tekee paljon ylitöitä että saa rahat riittämään kun rouva ei suostu menemään töihin) ja naureskeli vielä päälle että enhän minä miehelle ostanut kuin sukat mutta ei se muuta ansaitsekaan.
Yök.
Vierailija:
hintaan 75 euroa. Ois kyllä ollu vaippapaketillekin enemmän käyttöä. Mä ymmärrän täysin.
Oikein hinnankin ongit jostain esille? Ja etkö kuitenkin voisi olla kiitollinen noin arvokkaasta lahjasta? Juntti.
On silti täysin eri asia se, että joku ystävälleen asiasta mainitsee ja se, että alkaa lahjan antajalle osoittaa mieltään!
Vierailija:
Ja minusta empatiaa on myö se, että ei ala haukkumaan vapaaehtoisesti annettua lahjaa. Minäkin olen saanut kaikenlaista pakettia, mutta koska kyse on LAHJASTA, ei ole tullut mieleenkään käydä kiroamaan ja sadattelemaan että mitäs paskaa tämäkin on, saati haukkumaan lahjan antajaa. Tämän olen omaksunut jo ihan pienestä pitäen, että lahjasta kiitetään.Onkohan tässä nyt vähän unohtunut, että ei joululahja ole mitään köyhäinapua tai jotain mullistavaa jolla saadaan kotiäidille JUURI ne tavarat mitä hän on mielessään toivonut. Lahjan anto on vapaaehtoista!
Ap
Ketä se lahjan antaminen oikein palvelee? Minä en ainakaan anna koskaan lahjoja OMIEN tarpeitteni mukaan, vaan mietin sitä, mitä lahjan SAAJA tarvitsee, mistä pitää.
Jos vielä kysyy lahjan saajalta, mitä hän haluaa - ja tahallaan toimii just päinvastoin, se on selvästi vittuilua.
oli sitten köyhä tai rikas, ruma tai kaunis, kotona tai töissä, sivistymätön tai sivistynyt; miksei saisi ystävälle sanoa, jos joku lahja ei miellyttänyt?
Mulle kuuluu kaikki mitä sullekin, vaikka en tekisikään sen eteen mitään.
Tuo asenne on varmaan perimmäinen syy siihen että perhe on köyhä, mutta eiväthän he herravihaltaan sitä edes tajua. Mikä on syy ja mikä seuraus.
Vierailija:
Ketä se lahjan antaminen oikein palvelee? Minä en ainakaan anna koskaan lahjoja OMIEN tarpeitteni mukaan, vaan mietin sitä, mitä lahjan SAAJA tarvitsee, mistä pitää.
Jos vielä kysyy lahjan saajalta, mitä hän haluaa - ja tahallaan toimii just päinvastoin, se on selvästi vittuilua.
Vierailija:
Jos vielä kysyy lahjan saajalta, mitä hän haluaa - ja tahallaan toimii just päinvastoin, se on selvästi vittuilua.
Ehkä on myös käynyt niinm, että ei ole löytänyt juuri sitä tiettyä lahjaa, ja on ostanut sitten jotain muuta. Sinulla on kyllä paha asennevamma jos pidät vittuiluna sitä että saat jotain muuta kuin juuri mainitsemaasi tavaraa. Mutta jos käytöstavat puuttuu niin ne puuttuu.
Ei varmasti kenenkään lahjanosto ole aina mennyt nappiin. Jos minä ostan ystävälleni tavaran A ajatellen että hän pitää siitä, mutta hän pettyykin siihen pahasti, onko se vittuilua? Ihan käsittämätön ajatusmaailma teillä.
mutta aivan väärän värisiä ja en kertakaikkiaan voi laittaa niitä kylppäriini. Harmittaa kun kysymällä olisi saanut lahjasta hyödyllisen.
jos minä en saa lahjaksi sitä mitä toivoin, ei se mitään koska voin mennä ja ostaa sen itse itselleni. VÄhätuloinen ei voi, vaan jää kokonaan ilman.