Miksi huonotuloiset/köyhät on kaikkein kriittisimpiä saamiaan lahjoja kohtaan?

Jos oma veli ei tajua siskonsa tarvitsevan jotain vauvaan liittyvää, se on loukkaavaa. Nyt kun olen varakas, en vieläkään tarvitse sitä teenhaudutinta, mutta ei se mua ärsytä. Siellä se kerää pölyä kaapin päällä.



Minua loukkasi veljeni EMPATIAKYVYTTÖMYYS ei se lahja.

tosin en oikeen voinut vuosi sitten ymmärtää, miksi ihmeessä mun kaverit tilas mulle cosmopolitanin vuodeksi. joko ne ei tunne mua ollenkaan, tai sit ne halus laittaa oikeesti sen jotai 60 euroa, vai mitä se on, tyhmään pilaan. jätepaperiin meni joka numero suoraan.



kyllä sellaset huumorilahjat on ihan ok. mut kun tietää miten paljon rahaa tohonkin on menny...



ei kai mulla ole vara sit valittaa, koska en itse koskaan pysty laittamaan noin paljon rahaa kaverin lahjaan. enkä koskaan valita lahjoista ääneen lahjan antajille tai muillekaan. musta ois outoa mäkättää. eri asia tietty joku oma äiti, jolle voi sanoa, et nyt kahvinkeitin hajos ja tartteis uuden. tai että lapsella on housuista pulaa.

En ensi vuonna osta yhdellekään kotiäidille mitään kun ovat noin kiittämättömiä.



Mikä helvatin idea lahjassa on, jos pyyhkeen värikin pitää etukäteen tiedustella? Eikö sitten olisi viisainta jokaisen ostaa itse lahjansa?

Vierailija:

Jos oma veli ei tajua siskonsa tarvitsevan jotain vauvaan liittyvää, se on loukkaavaa. Nyt kun olen varakas, en vieläkään tarvitse sitä teenhaudutinta, mutta ei se mua ärsytä. Siellä se kerää pölyä kaapin päällä.

Minua loukkasi veljeni EMPATIAKYVYTTÖMYYS ei se lahja.

Kyllä hän varmaan tajusi sinun tarvitsevan jotain vauvaan liittyvää. Ehkä hän oletti, että sinä aikuisena ihmisenä osaat itsekin ostaa vaippoja lapsellesi, ja halusi antaa jotain juhlavampaa.

Ja melko varmasti jos olisit saanut joulupaperiin käärityn vaippapaketin, raivo olisi ollut hirmuinen. Jos veljesi oikeasti olisi empatiakyvytön, hän olisi jättänyt sinut lahjatta. Ja niin pitäisikin.

Just joo. Me ollaan aina oltu köyhiä, mutta kenenkään ei ole tarvinnut meidn lastenhoitotarvikkeita maksaa. Lahjat ovat olleet vain iloksi ja piristykseksi jos niitä on joskus saatu,

Vaimoni osti kuitenkin minulle henkilökohtaisia lahjoja, eikä tajunnut minun tarvitsevan jotain autoon liittyvää. Mikä empatiakyvytön paska.

Mitä sinä empatiakykyinen sisko ostit veljellesi lahjaksi? Tulikohan varmasti tarpeeseen?

On tosi ärsyttävää sitten saada lahjaksi esim. lautasliinan pidikkeitä (näitä olen saanut aika usein), kuuman juoman laseja (niitä olen ehtinyt saada neljät, menee onneksi kirpparilla), kynttilöitä, silkkimaalattuja, sisustukseen sopimattomia tyynyliinoja, vääränkokoisia kotitossuja, pörrösukkia ja oloasuja KUN sillä rahalla olisi antaja voinut ostaa vaikka kattilan, kahvipaketin, leipää, vessapaperia, hedelmiä tms. tarpeellista.

Vierailija:

Toisten ihmisten pitäisi antaa heille kalliita ja juuri sellaisia lahjoja mitä he ovat toivoneet. Lahjojen pitäisi kohottaa heidän elämänsä uusiin ulottuvuuksiin. He nauttivat shoppailusta toisten ansaitsemilla rahoilla, koska he ovat niin ylpeitä kulkiessaan kaupungilla Stocmannin pussit heiluen.

Minä lopetin kokonaan ostamasta lahjoja yhdelle sukulaiselle, ja oikeastaan välitkin menivät huonoiksi, kun hän arvosteli aina ääneen/naamallaan saamiaan lahjojaan. Itse hän toi aina todella vaatimattomia (mutta ihan mukavia) lahjoja, mutta odotti, että me rikkaampina olisimme paikanneet kaikki hänen puutteensa lahjoillamme. Tuli hyväksikäytetty ja tympeä olo.

Vierailija:

On tosi ärsyttävää sitten saada lahjaksi esim. lautasliinan pidikkeitä (näitä olen saanut aika usein), kuuman juoman laseja (niitä olen ehtinyt saada neljät, menee onneksi kirpparilla), kynttilöitä, silkkimaalattuja, sisustukseen sopimattomia tyynyliinoja, vääränkokoisia kotitossuja, pörrösukkia ja oloasuja KUN sillä rahalla olisi antaja voinut ostaa vaikka kattilan, kahvipaketin, leipää, vessapaperia, hedelmiä tms. tarpeellista.

Minä itse opettelemalla opettelin ajattelemaan, että saahan sitä sitten sellaisia lahjoja, mitä ei itse tulisi ajatelleeksi edes silloin, kun on rahaa. Niinpä olen opetellut olemaan iloinen jokaisesta lahjasta. Aiemmin oli tosiaan tuollainen tunne kuin mitä tässä joku kirjoittaa.

Täytyy olla tosi kieroutunut, jos alkaa laskea että tälläkin rahalla olisi saanut meidän Nicolle vaippoja ja Jessicalle haalarin. Lahja on usein ns. piristys arkeen, ei suunniteltu kohentamaan (itse aiheutettua) huonoa taloustilannetta.



Sitä paitsi nämä marisijat eivät varmasti ilahtuisi, jos saisivat vaikka kassillisen kauraryynejä, kahvia ja leipää. Ei taatusti.

kotiäideille lahjaksi paskapaperia, leipää, omenoita ja vaippoja.



Katsotaan tuleeko kiitosta.

Eikö teillä ole mitään käytöstapoja? Millainen kotikasvatus teillä on ollut?

mutta siinä olen samaa mieltä ettei pettymystä ja ketutusta pidä mennä kenellekään näyttämään saati valittamaan. Minä siis sain tuo " väärän" lahjan, josta anoppi kyseli. Varmasti olisin pitänyt lahjasta enemmän, jollen olisi varta vasten kuvaillut tarkasti mitä toivon ja sitten saanut jotain ihan muuta. Ja lisäksi sekin ottaa aivoon, että lahja liittyi rakkaaseen harrastukseen. Jollain vähemmän merkityksellisellä lahjalla ei olisi ollut niin suurta merkistystä.

esimerkkinä jotkut vartalonkuorintajutut tai vastaavat kalliit shampoot. Myös sellaiset hajustetut suihkugeelit on kivoja, koska itse ostan vaan sellasia usemamman litran halpispöniköitä. Sukulaiset kun kysyy mitä lahjaksi, niin silloin sanon jos tarvitsen jotai tai lapsi tarvitsee. Mä olen sellainen, että tykkään antaa ja saada lahjoja. On kiva saada lahjoja, joista ei tiedä etukäteen. Tänä vuonna sain kavereiltani dolce & gabbanan hajuveden ja kosteusvoiteen. eihän se ole ns. tarpeellinen, mutta kiva kuitenkin. vaikka en hajuvesiä montaa kertaa vuodessa käytäkään.



Mutta öö... Jos joku kysyy tarviinko jotai erityistä, niin toki sanon. Mutta kyllä musta jokainen saa ihan itse päättää mitä ostaa mulle tai mun lapselle tai ostaako mitään. Siitä olin iloinen, ettei kukaan ostanut mun lapselle vaatetta. Se saa kaikki käytettynä, ja niitä on muutenkin liikaa. Sen kaikki tietääkin.

Vierailija:

Vierailija:

Jos vielä kysyy lahjan saajalta, mitä hän haluaa - ja tahallaan toimii just päinvastoin, se on selvästi vittuilua.

Ehkä on myös käynyt niinm, että ei ole löytänyt juuri sitä tiettyä lahjaa, ja on ostanut sitten jotain muuta. Sinulla on kyllä paha asennevamma jos pidät vittuiluna sitä että saat jotain muuta kuin juuri mainitsemaasi tavaraa. Mutta jos käytöstavat puuttuu niin ne puuttuu.

Sanoin, että joku toimii tahallaan juuri päinvastoin kuin mitä toinen on - kysyttäessä, huom! - toivonut. Eli ostaa vaikkapa juuri sitä, mitä toinen on maininnut, ettei halua ja tarvitse.

Kyse siis ei ollut siitä, että ei osta ihan sitä, mitä toinen toivoo.

Miksi sitä muuten yleensäkään KYSYY toisen toivetta, jos ei halua sitä noudattaa?

Eikä puhe ole rahallisesta arvosta, vaan siitä, että samalla rahalla ostaa juuri sen vääräksi mainitun.

Minun mielestäni koko lahja menettää merkityksensä, kun pitää alkaa tuomaan juuri sitä mitä toinen tilaa. Sitten mennäänkin jo siihen, että vaihdetaan vain keskenään samansuuruisia lahjakortteja. Kohta tajutaan, että parempi kun ei vaihdeta lahjoja ollenkaan.



Eikö voisi vain viedä jonkin pienen muistamisen toiselle ihmiselle, joka ilahtuisi siitä pienestä muistamisesta? Voihan sen tarpeettoman esineen myydä vaikka huuto netissä tai antaa eteenpäin.



Minä en ikinä jätä tarpeellisia tavaroita sen varaan, että joku lahjoittaa ne minulle. Teen sen verran töitä, että on varaa pyörittää perhettä. Kun meillä on puutetta jostain tavarasta/vaatteesta/tms. mietin aina mistä sen saisi halvimmalla, voiko tavaran hankkia käytettynä, ja tarvitsemmeko sitä todella. Myymme tarpeettomia tavaroitamme pois ja elämme yksinkertaista elämää.

Itse olisin tosi onnellinen, jos saisin lahjaksi jotain tarpeellista (vaikka niitä kaurahiutaleita) näiden lautasliinan pidikkeiden ym. sijasta. Sitä on varmaan tosi vaikea ymmärtää, jos omassa perheessä rahat eivät koskaan ole tiukalla.

Onko sinusta sama asia, että ihminen ilmaisee sinulle turhautuneensa lahjoihin ja se, että ihminen haukkuu lahjat lahjanantajalle itselleen? Vastaapa, ap.



Onko sinusta ap niin, että rahanpuute=sivistymättömyys? Miksi et kykene näkemään, että rahanpuute aiheuttaa itsessään ihmiselle hankaluuksia?



Jos joku kysyy lahjan saajan toiveita, ja tieten tahtoen ostaa juuri sitä, mitä toinen sanoo, ettei halua ja tarvitse - onko se sinusta viaton kömmähdys? Sattuuhan sitä, ja siitä tarpeettomasta roinasta pitää silti olla täysin yhtä iloinen kuin jos olisi saanut sitä, mitä pyysikin?



Mieleen ei tulisi ikinä kitistä lahjan antajalle mistään. Mutta kieltämättä panee ihmettelemään, jos joku kysyy toiveitani ja silti toimii täysin päinvastoin. Voi olla, että saattaisin sitä ääneen ihmetellä jollekin omalle kaverilleni, josta varmasti tiedän, ettei valitus mene lahjan antajan korviin.



Mutta olet säkin ap kaveri, jos sen perusteella alkaisit minua tuomita sivistymättömäksi ja ahneeksi.



Sellaista en kutsu ystäväksi ollenkaan.