Aloitan opettajan hommat 1-2 -luokalla loppiaisen jälkeen.
Suunnitelmissa:
- joka aamu eka tunti istutaan lattialla ringissä oppimassa asioita leikinomaisesti (matikkaleikkejä, näyttelemistä, tarinankerrontaa, laulua, tanssia...)
- Seuraavat pari tuntia ovat kirjoitus- tai laskuharjoitustunteja jossa on yhteinen osuus ja työosuus. Edistyneemmille on omia tehtäviä luokan takaosassa, joita täydennetään ja neuvotaan tarpeen mukaan. Saavat halutessaan opetella vaikka koko ala-asteen perusoppimäärän saman tien ;)
- Loppupäivä omistetaan luovalle toiminnalle ja kädentaidoille. Myös sellaiset aineet kuin uskonto ja ympäristötieto opitaan tekemällä, ei istumalla pulpetissa.
- En halua antaa arvosteluja, vaan opetan kunnes kaikki ovat oppineet vähintään sen " mitä kuuluu" , pidän vanhempainvartit keväällä " arvosteluksi" .
Kommentteja, toiveita, mitä lisää?
Kommentit (43)
Minulla on myös omia kouluikäisiä lapsia, myös vilkas poika.
Fletch:
Oletko varma, että saisit minun vilkkaat poikani istumaan peppu penkissä ilman valvontaa luokan perällä kiltisti työskentelemässä itsenäisesti ohjeiden mukaan, jos kuuluisivat siihen nopeasti oppivien joukkoon? Tai olemaan turhauttamatta sinua, jos he eivät opikaan niin helposti tekemällä kuin esimerkiksi kuulemalla tai näkemällä?
En ilmeisesti osannut selittää niin että ymmärtäisitte. Tarkoitus on että aamulla toimittaisiin (pedagogisen) leikin varjolla, sitten seuraisi " perinteinen opetus" tärkeimmistä aineista laajennettuna sillä että ne nopeasti oppivat saisivat " hiljaisuusvihkoon" piirtelyn sijasta noutaa luokan takaa jotain mielekästä tekemistä. Vai osaako Fletchin poika istua hiljaa jos hänellä on vaihtoehtoina joko piirrellä tikku-ukkoja tai tehdä aina vaan lisää sitä jonka hän jo osaa (esim. laskea laskuja, jotka ovat liian helppoja)? Ja loppupäivästä, kun ollaan jo väsyneitä, olisi piirustuksen, askartelun, musiikin ja tutkimuksenteon aika.
ap
Kuinka opetusryhmäsi on aiemmin opiskellut ja mitkä ovat heidän rutiininsa? Kesken vuotta niiden äkillinen muuttaminen ratkaisevasti ei ole oppilaiden edun mukaista. Paljon riippuu myös oppilaiden vanhemmista, kuinka he ottavat vastaan tiedon mahdollisista muutoksista.
Arviointi onkin sitten luku sinänsä. Oletko keskustellut asiasta tulevan koulusi rehtorin kanssa? Opettajilla kun on lakisääteinen velvollisuus arvioida oppilaidensa edistymistä ja vanhemmilla on oikeus saada kirjallinen dokumentti tästä. Kunnat määrittävät arvioinnin muodon ja yksittäisen opettajan on todella vaikeaa lipsua tästä. Pelkkä vanhempainvartti ei riitä arvioksi, arvioinnin pohjana se toki voi olla.
Fletchin poika saattaisi hyvinkin istua parhaiten hiljaa paikallaan, jos on opettajan nenän edessä ja häntä siitä tarvittaessa (usein) muistutetaan. Tekemistarjonta ei sitä välttämättä ratkaise. Mitä se mielekäs tekeminen muuten on, joka ei sitten aiheuta sitä, että lapsella ei ole mitään tekemistä tulevina vuosina? Fletchin poika muuten sitten pistää sen pedagogisen leikinkin todennäköisesti ranttaliksi ja saa naapurin herkän tytön itkemään (ja koettelee sen vastavalmistuneen opettajansa uskoa omiin kykyihinsä tai äänijänteitä.) Fletchin poika muuten saattaa olla oikeastikin kinestinen oppija ja saattaa hyvinkin oppia tekemällä, mutta se naapurin tyttö oppiikin parhaiten lähinnä näkemällä ja lukemalla ja on ihan pihalla, kun kovasti leikillä opetat.
Vierailija:
Tarkoitus on että aamulla toimittaisiin (pedagogisen) leikin varjolla, sitten seuraisi " perinteinen opetus" tärkeimmistä aineista laajennettuna sillä että ne nopeasti oppivat saisivat " hiljaisuusvihkoon" piirtelyn sijasta noutaa luokan takaa jotain mielekästä tekemistä. Vai osaako Fletchin poika istua hiljaa jos hänellä on vaihtoehtoina joko piirrellä tikku-ukkoja tai tehdä aina vaan lisää sitä jonka hän jo osaa (esim. laskea laskuja, jotka ovat liian helppoja)? Ja loppupäivästä, kun ollaan jo väsyneitä, olisi piirustuksen, askartelun, musiikin ja tutkimuksenteon aika.ap
1-2 -luokalla 9 oppilasta. Ihannepaikka toteuttaa kuvaamani kaltaista opetustyyliä, koska jokaiselle riittää aikaa ;) Luoviin ratkaisuihin on totuttu, joskaan ei täsmälleen kuvaamani kaltaisiin.
ap
ensimmäinen oli äitiyslomansijainen. TOinen oli virkaope, joka jäi taas äitiyslomalle tokaluokan keväällä. Kolmas oli tas eri sijainen.
Että täällä keskustellaan tuollaisista asioista. Eiköhän opettajan pedagogisten ratkaisujen setviminen tapahdu jollain ihan muilla foorumeilla. HALOO!!
Miksi joku ope kysyy av-palstalaisilta rakentavaa mielipidettä omasta opetuksesta?!
ai niin mutta opehan on erehtymätön eikä koskaa kysy keneltäkään mitään...
vaikka oikeastaan mä luulen, että ap on halunnut jakaa mielestään erinomaisen ajatuksensa muidekin hyödyksi.
Mutta ei täällä!!! Vai onko täällä asiantuntijoita arvioimassa?!
kunhan muistat tosiaan kaikken idealismisi keskellä myöskin tarpeentullen olla tiukka ja vähän vaativakin. Sinä olet se, joka luokassa määrää ja opettaa, lasten tehtävä on totella, oppia ja viihtyä.
Arvionti on turhaa, jos et kiitoksien ja kehujen ohella muista säilyttää realismia - ei lapsi mene arvioinnista rikki, vaan on hyvä oppia ottamaan vastaan myöskin negatiivista palautetta. Tulevaisuudessa sitä tulee joka tapauksessa... ethän halua kasvattaa pikkukuninkaita, jota kuvittelevat osaavansa kaiken ja vaikka käyttäytyisivät huonosti, niin saavat vaan ihailua ja taputuksia.
Hauskaa ja työntäyteistä vuotta teille, parhaimmillaan siitä voi tulla mahtava ja pahimmillaan ihan horroria kaikille... myös sinulle!
t. paljon samalla tyylillä opettava alkuope
Fletch:
Fletchin poika saattaisi hyvinkin istua parhaiten hiljaa paikallaan, jos on opettajan nenän edessä ja häntä siitä tarvittaessa (usein) muistutetaan. Tekemistarjonta ei sitä välttämättä ratkaise. Mitä se mielekäs tekeminen muuten on, joka ei sitten aiheuta sitä, että lapsella ei ole mitään tekemistä tulevina vuosina? Fletchin poika muuten sitten pistää sen pedagogisen leikinkin todennäköisesti ranttaliksi ja saa naapurin herkän tytön itkemään (ja koettelee sen vastavalmistuneen opettajansa uskoa omiin kykyihinsä tai äänijänteitä.) Fletchin poika muuten saattaa olla oikeastikin kinestinen oppija ja saattaa hyvinkin oppia tekemällä, mutta se naapurin tyttö oppiikin parhaiten lähinnä näkemällä ja lukemalla ja on ihan pihalla, kun kovasti leikillä opetat.
Entäpä jos poikasi jatkuvasta huomauttelusta ja negatiivisesta huomioista muuttuukin erityisen kovakorvaiseksi ja omaksuu tahallisen häirikön roolin? Toki äitiinsä tullut kaveri voi tarvittaessa tutustua jäähypenkkiin tai käytävään, mutta toiveeni on että hän oppisi muksuopin (eli positiivien lahjonnan) avulla säätelemään käytöstään paremmin kuin ulkoisen uhkan (kiukkuisen open) avulla. Jospa vaikka hän saisi koko luokalta kannustusta olemaan kokonaista kaksi viikkoa fiksusti tunneilla? Ja sitten pääsisi opastamaan toisiakin fiksuun käytökseen?
Ja siitä innostavasta tekemisestä: uuden asian oivaltaminen on useimmille mielekästä. Esim. kymmenjärjestelmäpalikoilla ekaluokkalainenkin voi laskea jopa tuhatlukuja yhteen, mihin ei muuten pystyisi. Tai jos ei se kiinnosta niin aina on kivoja oppimispelejä tai rakentelutehtäviä.
En muuten meinannut niinkään opettaa leikillä kuin kerrata ja syventää, näyttää että taitoja voi käyttääkin jossain järkevässä.
ap
jos ole reilu, jämäkkä, innostunut niin saat kahelitkin mukaasi, jos epävarma jne niin huonosti menee.
Lapsista suurin osa - lukuunottamatta ne joilla on psykofyysisiä vikoja ja niistäkin suuri osa - kasvaa kyllä vastuuseen joka niille annetaan. Mutta vastuu pitää tosiaan antaa - jos paimentaa, kontrolloi, juoksee perässä ja vahtii niin silloin leikitään kissa-hiiri-hippaa jossa kaikki vastuu on aikuisella ja lapsen rooli on lintsata mitä kerkiää.
Edellinen ei tarkoita etteikö kuria pitäisi pitää, mutta tärkeintä on se että saa lapsen rakastamaan vastuutaan oppijana.
Vierailija:
Lapsista suurin osa - lukuunottamatta ne joilla on psykofyysisiä vikoja ja niistäkin suuri osa - kasvaa kyllä vastuuseen joka niille annetaan. Mutta vastuu pitää tosiaan antaa - jos paimentaa, kontrolloi, juoksee perässä ja vahtii niin silloin leikitään kissa-hiiri-hippaa jossa kaikki vastuu on aikuisella ja lapsen rooli on lintsata mitä kerkiää.Edellinen ei tarkoita etteikö kuria pitäisi pitää, mutta tärkeintä on se että saa lapsen rakastamaan vastuutaan oppijana.
ap
Kyseisellä pojalla on tosin onneksi vielä pari vuotta aikaa kasvaa ennen kouluunmenoa ja ehkä tuleekin isäänsä ja on vain järjellisessä mittakaavassa vilkas koulun alkaessa. Se, mitä kuitenkin yritin sanoa, oli että sinunkaan luokallesi (tai ehkä noin pienelle) ei ehkä satu vain niitä keskiverrosti oppivia ja käyttäytyviä, vaan on myös lapsia, jotka eivät aina toimi niin hyvin yhteen sinun toiveidesi kanssa. Diagnoosien kanssa tai ilman niitä ja juuri tuollaisia kaavailemiasi opetustapoja he voivat kovasti häiritä.
Vierailija:
Entäpä jos poikasi jatkuvasta huomauttelusta ja negatiivisesta huomioista muuttuukin erityisen kovakorvaiseksi ja omaksuu tahallisen häirikön roolin? Toki äitiinsä tullut kaveri voi tarvittaessa tutustua jäähypenkkiin tai käytävään, mutta toiveeni on että hän oppisi muksuopin (eli positiivien lahjonnan) avulla säätelemään käytöstään paremmin kuin ulkoisen uhkan (kiukkuisen open) avulla. Jospa vaikka hän saisi koko luokalta kannustusta olemaan kokonaista kaksi viikkoa fiksusti tunneilla? Ja sitten pääsisi opastamaan toisiakin fiksuun käytökseen?
ap
tai sun tavassa selittää on toivomisen varaa ainakin.
Minusta kuulostaa ihanalta varsinkin kun kyseessä on noin pieni luokka. On vain lapsen etu, että saavat edetä omaan tahtiin ja 2lk jo aivan erilaiset työskentelytaidot kuin 1lk. Sinulle on myös etua siitä, jos toimintatavat ovat olleet samansuuntaiset myös aikasiemmin.
Itsellä 26 oppilaan 2lk ja minulla on huomattavasti perinteisempi tyyli. Ei toimisi minulla mitenkään, koska lapsiaines on erittäin haastava ja heterogeeninen.
Tsemppiä tulevaan kevääseen!
Nim. myös ope
Vierailija:
mä en saata uskoa että ulla on pedakoginen pätevyys
tai sun tavassa selittää on toivomisen varaa ainakin.
Opettajan rooliin kuuluu se, että on rohkeutta antaa myös negatiivistakin palautetta ja tietää miten sen antaa niin että siitä on jatkossa hyötyä.
Jos päättää jo etukäteen että kiitettäviä vaan kaikille, oppimistuloksista riippumatta, niin se kertoo myös siitä, että ei ole rohkeutta arvioida omia opetustuloksia ja sitä kautta omia metodeja ihan rehellisesti.
parantamistoimenpiteet ja tsemppaukset siinä matkan varrella. Kiitos kaikille kannustaville kommentoijille, itse olen ihan innoissani lähdossä hommiin, oppimaan samalla itsekin ;)
ap
En haluaisi, että se olisi minun lapseni, joka ei toimikaan keinoillasi kuten kuvittelet (ja kärsisi seurauksia opettajan illuusioiden romahtamisesta.) Onko sinulla ennestään kokemusta opettamisesta tai lapsiryhmän vetämisestä? Oletko pätevä opettaja? Silloinhan sinulla on ainakin harjoittelut takana. Oletko varma, että saisit minun vilkkaat poikani istumaan peppu penkissä ilman valvontaa luokan perällä kiltisti työskentelemässä itsenäisesti ohjeiden mukaan, jos kuuluisivat siihen nopeasti oppivien joukkoon? Tai olemaan turhauttamatta sinua, jos he eivät opikaan niin helposti tekemällä kuin esimerkiksi kuulemalla tai näkemällä?