Kerro yritätkö lasta 45-52 -vuotiaana. Tässä tilasto synnyttäneistä. ov

Valitettavasti raskaus meni kesken, kovasti toivoin lasta. Olin varovainen mutta silti tuli keskenmeno. Sen jälkeen en ole enää tullut raskaaksi. Olen jo luopumassa toiveista että saisin vielä biologisen lapsen (luonnollisin keinoin) ja näin iäkkäälle tuskin Suomessa tehdään hedelmöityshoitoja. Eli pitäisi matkustaa ulkomaille ja ei minulla ole niin kalliisin hoitoihin varaa.



Onnea sinulle! Toivottavasti sinä saat vielä vauvan kotiin!

Voi harmi, että raskautesi meni kesken. Olit sentään tullut raskaaksi 52-vuotiaana.

Jossain tutkimuksessa tehtiin semmoinen koe, että 50-63-vuotiaille tehtiin luovutussoluilla hedelmöityshoita ja heidän raskautensa sujui aivan yhtä hyvin kuin nuoremmilla. Ulkomailla.



Tehtiin 77 postmenopausaaliselle naiselle. Pois oli suljettu kroonillista sairautta sairastavat. Munasolun luovuttajat olivat alle 30v. Tehtiin 121 alkionsiirtoa, joista 55 (45,5%) johti raskauden alkuun ja 45 (37,2%) elävän lapsen syntymään. Yhdellä kertaa siirrettiin 2-5 alkiota. Raskauksista 31% oli monisikiöisiä.



Raskaus- ja synnytysluvut yllättivät. Tutkijat ovat sitä mieltä, etteivät tämän lisääntymisteknologian tulokset ole terveillä postmenopausaalisilla naisilla sen huonompia kuin nuoremmillakaan, joten mitään lääketeiteelisistä syytä heidän hoitojensa rajoittamiseen ei ole. .



Tämä Suomen Lääkärilehdestä v 2003.



Kumminkin varmaan jostain syystä rajoitetaan Suomessa ja ihan turhaan, kun lääketieteellistä estettä ei todellakaan ole.



ap

pienempi mahdollisuus raskautua johtuu nimenomaan siitä, että munasolujen laatu on heikentynyt (tai oikeastaan kaikki hyvät munasolut on jo käytetty). Hedelmöityksiä tapahtuu yhtä paljon kuin nuoremmilla, mutta ongelmat alkavat, kun alkion pitäisi kiinnittyä. Siksi vanhemmilla naisilla tapahtuukin alkuraskauden keskenmenoja paljon enemmän kuin nuoremmilla (siis niin alkuraskauden, ettei nainen edes ehdi huomata raskautta, koska kuukautiset tulevat normaaliin aikaan).

Siis, että ne munasolut huononevat, vaikka kaikki muu toimii normaalisti. Ne munasolut saattavat loppuakin.



Ennen vanhaan, kun keskimääräinen elinikä oli todella alhainen, ihminen pystyi synnyttämään yleensä kuolemaansa asti. Nykyään todellakaan ei.



ap

ap

ja vasta viime vuosina olen tullut aikuiseksi omasta mielestäni. Näytänkin ainakin 10-v nuoremmalta. Odotettu elinikäni on yli 100-v. Ehkä 10-vuoden kuluttua olen parhaimmillani. Voisin hyvin kuvitella tekeväni lapsia silloin vielä- nyt heitä on 3, neljäs tulossa:)

vanhana haaveilevia. Aina se ei vaan luonnistu jostain syystä nuorempiana. Sitten on myös niitä uusperheellisiä, jotka haluavat uudenkin puolisonsa kanssa vielä lapsia, joten vanhat vanhemmat tulevat lisääntymään uusperheiden lisääntymisen myötä.

saada lapsia niin kauan kuin niitä tulee. Kuvitteletteko, että ennen ehkäisyn keksimistä pariskunta lopetti seksin nelikymppisenä ja jatkoi vaihdevuosien jälkeen.



Sukupuolielämän aloittamista pystyi sen sijaan helpommin säätelemään, joskin se alhaisen eliniänodotteen vuoksi oli kyllä aloitettava aika varhain.

Kroppahan siis kestää raskauden yhtä hyvin kuin nuoremmallakin, jos ei ole hankalia perussairauksia. Siitähän oli tuossa ketjun alussa.

Olisin kyllä mieluummin nuorempi.

monta raskautta vanhalla iällä Suomessa. Mukavaa minusta, kun itsekin yritän.

lähellä viittäkymmentä olevien halua saada vauva. Ihan varmasti 40+ äiti voi olla hyvä ja jaksaa, ja niin myös 50- äiti. Mutta on oikeasti ihan hyvä kuitenkin muistaa kohonneet riskit ja se tosiasia, että kroppa ei ole kuitenkaan samassa kunnossa kuin 20 vuotta aiemmin. Minusta päätös on vanhempien (huom! mitä mieltä isä...?), mutta en ole valmis verovaroin kustantamaan viiskymppisen hedelmöityshoitoja.



t. 39-vuotias, jonka tuttavapiirissä vanhin nainen oli 47-vuotias saadessaan kuopuksensa.

opiskelevat vielä, asuvat sinkkuina tai avoliitossa jossain opiskelukaupungissa. mulla on jo muutama lapsi, mies, koti, autot ja ihan asiallinen työ. toki tajuan, että varmasti muutun vuosien kuluessa, mutta mun on vaikea uskoa muutoksen olevan niin olennaista ettenkö nytkin olisi fiksu ja hyvä ja kypsä äiti lapsilleni. minulle on hyvin tärkeää pitää heistä hyvää huolta, vietän heidän kanssaan paljon aikaa ja varmasti ole perhekeskeinen, kuten myös mieheni. toki haluan käydä vielä juhlimassa ja harrastaa erilaisia asioita, mutta se ei ole pois lapsiltani, koska heillä on ensinnäkin isä joka on myös pitänyt osan hoitovapaista.. sen lisäksi heillä on hyvin nuoret isovanhemmat jotka ovat aikalailla osa perhettämme, ei tosiaankaan vaan muutama puhelu kuukaudessa vaan näemme todella usein ja lapset saavat myös heidän tukensa ja elämänviisautensa. suvussamme kaikki ovat tehneet lapset nuorena ja olleet sitten nuoria osallistuvia isovanhempia. siksi se on minulle huomattavasti luontaisempi vaihtoehto enkä osaa kuvitella elämää ilman omien vanhempieni ja isovanhempieni tukea. näen perhetuttavillani sitä kuinka yksin he ovat kun esim sairastuvat eivätkä saa mistään lasten/kodinhoitoapua. me elämme kai aika "vanhanaikaisesti" koska emme ole pelkästään ydinperhe vaan hyvin tiiviisti yhteydessä suvun kanssa. tämä antaa meille vanhempina myös hirveästi vapautta.



en tuomitse ihmisiä jotka tekevät lapsia vanhalla iällä, mutta jokaisen pitääkin omat arvot ja toiveet miettiä erikseen. erään aikuisen tuttavani isä sanoi kerran ettei voisi elää hiljaisessa kodissa, ilman pienten jalkojen tepsutusta. heillä siis aikuisia lapsia ja pieniä lapsia. he haluavat sitä elämältään ja mikäs siinä. itse voisin kuvitella että 40-vuotiaana vielä iskisi vauvakuume mutta kun ajattelisin pidemmälle tajuaisin etten halua enää sitoutua 20vuodeksi. he taas haluavat, heille se on ainut tapa elää...

[quote author="Vierailija" time="12.11.2008 klo 10:37"]

Itse tässä juuri pähkäilen yritänkö vielä raskautua vai en. Kuopus on 6 v.

Jaksaisin takuulla valvoa yöt paremmin kuin esikon kanssa aikoinaan, oli 25 v. 

t: 39 v

[/quote] Niin jaksoinkin :-) . Kahta vuotta myöhemmin mulla oli iltatähti, joka nyt on rakas 4v.

Hui! Pitää vaan vieläkin jaksa huolehtia hyvin ehkäisystä!  48v

Luonnonkansoilla tullaa äidiksi vielä yli 50-vuotiaana, jopa yli 60-vuotiaanakin. Ja tietysti ihan luonnollisesti.

Mun äiti oli yli 40 v kun synnyin ja hyvin kaikki meni. Nyt äiti on yli 80 v, edelleen pirteä ja terve, itsekseen pärjäilee. Äitiys vanhemmalla iällä pitää nuorekkaana, näin äitini aina sanoo.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 02:18"]

Itse 48v ja emäntä 45v ja jatkuvasti yritetään lasta katsotaan että tärppääkö? kummallakaan ei ole lapsia ennenstään!

[/quote]

Kannattaa kyllä aika pian käydä tutkimuksissa, jotta tarvittaessa voidaan raskautumista auttaa. Aika kun vähenee koko ajan...

Itse 48v ja emäntä 45v ja jatkuvasti yritetään lasta katsotaan että tärppääkö? kummallakaan ei ole lapsia ennenstään!

No en olin 35v kun sain ainoan ja vanha jo silloin...

Mahdollisuus on aina olemassa. Voi kun vielä onnistuisin. Sitä lasta niin rakastaisin.

Kukaan meistä ei elonpäiviään tiedä etukäteen, Toiset kuolee nuorena ja toiset porskuttelee 100-vuotiaaksi. Vaikka saisit lapset 20-30vuotiaana ja kuolet 50v, niin et ehdi sen kauempaa lapsesi elämässä olla kuin äiti, joka saa lapsensa 45v ja kuolee 80 vuotiaana.

.

Sellainenkin vaihtoehto on, että 45-vuotias saa lapsen ja kuolee 50-vuotiaana. SIinä jää 5-vuotias orvoksi. Jos sama henkilö olisi saanut sen lapsensa 25-vuotiaana ei tilanne olisi ihan yhtä dramaattinen.

JA joo, einiitä elinpäiviä tiedetä, mutta pari faktaa on selvät:

- TODENNÄKÖISYYS kuolla/sairastua vakavasti on huomattavasti suurempi 45+ iässä kuin 25+ iässä.

- Vanheneminen alkaa todella ottaa veronsa huomattavasti nopeammin 45+ iässä kuin 25+ iässä. ELi ero 25 tai 45 vuotiaan välillä ei ole vielä huima, mutta ero 45-vuotiaan ja 65-vuotiaan välillä on jo todella suuri.