Kerro yritätkö lasta 45-52 -vuotiaana. Tässä tilasto synnyttäneistä. ov

Ja te näette 50-60 -vuotiaat jonain fossiileina. Tuon ikäisillä on ehkä vähemmän fyysistä voimaa, mutta sen korvaa viisaus ja henkiset kyvyt. En tunne ketään kuusikymppistä, teinin vanhempaa, joka ei olisi mahdottoman onnellinen lapsestaan ja kukaan tuntemani ei tunne mitään uupumusta. Useimmat kokevat, että ovat vanhempana parempia kuin olivat aikaisemmin.

Miksi Suomessa ei arvosteta ikää? Jokainen yksilö kehittyy vuosien saatossa ja keskinmäärin ikä ja elämänviisaus kulkevat käsi kädessä...

paljon enemmän viisautta ja kypsyyttä kohdata niitä murrosiän toilailuja kuin nuoremmilla. Lapsen kannalta kuvittelisi myös olevan parempi että vanhemmat ovat jo seerstyneitä eivätkä kovin kiivaassa uraputkessa yms.

vuonna 2001 47-vuotiaana.

tyylillään.



minä tulen olemaan 44v kun esikoisemme on 20 vuotias. yhdessä saamme olla aikuisia naisia ja kokea paljon yhdessä. ojos ei mitään dramaattista tapahdu niin tulen olemaan täälä tukemassa tyttöäni aikuisuudenkin haasteissa, täysi järkisenä. mummo olen sitten lapsen lapsilleni, en omille lapsilleni.



anteeks vaan mutta mun mielestä on itsekästä saada lapsi 45-50 vuotiaana. se aika vähä niin kuin on mennyt jo. ei tosiaankaan riitä että selvitään siitä vauvavuodesta vaan täytyy jaksaa 20 vuotta haasteita.

ja olen sitä mieltä että parempi on saada lapsi 17 tai 18v kun 45v. nuori kasva ja aikuistuu ja oppii koko ajan paremmaksi äidiksi. vanha äiti taas koko ajan heikkenee ja koko ajan jaksaa vähemmän.

Ja kaikki sujui muuten hyvin, äitin oli koko raskauden ajan terve, onnellinen ja reipas. Nyt hän jaksaa huolehtia lapsesta loistavasti, on virkeä ja väittää, ettei ehdi vanhenemaan :) Ja hän ON todella kuin nuori äiti.



Ei se ikä, vaan se asenne ja ne geenit.

biologinen ikä on se elimistön todellinen ikä joka tapauksessa, vaikka nuoremmalta ulos päin näyttäisi, sisuskalut ovat juuri sen ikäisiä kuin ihminenkin. Nykyaikana naiset ovat terveempiä ja kykenevät saamaan lapsia vielä vanhemmalla iällä, mikä jossain määrin lienee myös evoluution tuotosta, kun naiset eivät tajua enää lisääntyä siinä iässä, missä kehon mukaan olisi tarkoitus.



Sinänsä tyyli on vapaa. Jokainen tavallaan. Nuori tai iäkäs äidiksi, yhtä paljon molempien äitiyttä arvostan.

17-vuotiaan. Aika outoa, jos itse koe omalla kohdallasi muuttuneesi noilta ajoilta. Oikeastaan aika huolestuttavaa, mikäli olet yhtä tyhmä kuin teininä.:)



Vanhemman tärkein tarkoitus on tarjota lapselle turvallinen ja tasapainoinen lapsuus, ja elämään sellaiset evää, että pärjää. Sinä näet tyttäresi jonain aikuisystävänä, minä taas näen, että se lapsuus ja nuoruus on tärkeintä, ja vanhemman tärkein tehtävä on silloin. Tietysti kivaa on, jos vanhemmista on tueksi vielä aikuisenakin, mutta se ei ole niin välttämätöntä kuin se, että sitä tukea löytyi lapsena, eikä tarvinnut kasvaa itseään etsivän teinin kanssa.





anteeks vaan mutta mun mielestä on itsekästä saada lapsi 45-50 vuotiaana. se aika vähä niin kuin on mennyt jo. ei tosiaankaan riitä että selvitään siitä vauvavuodesta vaan täytyy jaksaa 20 vuotta haasteita.

ja olen sitä mieltä että parempi on saada lapsi 17 tai 18v kun 45v. nuori kasva ja aikuistuu ja oppii koko ajan paremmaksi äidiksi. vanha äiti taas koko ajan heikkenee ja koko ajan jaksaa vähemmän.

[/quote]

itse tiedän että en yritä lasta enää tuossa iässä meidänb perheen lapsiluku on nyt tämä'n raskauden (rv 10+) täynnä ja ikää mulla 30 kun perheemme pikkukolonen syntyy.



ja ollaan molemmat tosiaan sitä mieltä että tässä nyt on tää perhe. jos joskus vahinko kävisi niin olisi vakavan pohdinnan paikka että miten tehtäisi mutta siis yrittämällä en yrittäisi enää tuossa iässä.

ap

Eikohan sellainen 40-50 vuotiaana aidiksi tullut kuitenkin ole siina mielessa parempi aiti, etta aikaa ja rahaa lapselle on, toisin kuin uraputkessa porhaltava 20-30 vuotias jolla on viela kaikki elamassa hankkimatta, kuntosali ja harrastukset pakkomielle, baarit tarkeaa jne. Vanhempana uskaltaa jo alkaa loysata sellaisissa asioissa joiden on todennut olevan vahemman tarkeita loppujen lopuksi. Vanhemmalla ialla tarkoituksella hankittu lapsi on varmasti myos sellainen, joka on viimeisen paalle toivottu juttu.



Kuinka moni 20 vuotias nyt ylipaataan haluaa yha jakaa kaiken aitinsa kanssa, kuten joku tuossa kirjoitti? Monet nakevat vanhempiaan tuon ian jalkeen ehka joskus ja jouluna vaikka olisivat miten nuoria.



Ap:lle tiedoksi, etta vaikka keskimaarainen elinika olisi 35 vuotta, niin monet ihmiset elivat ennen ihan yhta vanhoiksi kuin nytkin - puolet syntyneista vain kuoli vauvoina mika vetaa keskiarvon alas. Ihmisten maksimi elinika ei ole muuttunut ajan kuluessa, vaan vain aikuisikaan selviavien maara on kasvanut. Kylla ennenkin on siis lopetettu lastenteko ennen kuolemaa :)

Ja minukin lapset on jo tehty. Tilanne ei johdu vain iästä, ehkä enemminkin siitä, että kun nuorena tulin äidiksi ensimmäisen kerran, oli luontevaa "tehdä" lapset lähekkäin, ilman isoja ikäeroja.

Ja apuna 3 lapsen kanssa on tarvittu hedelmättömyyshoitoja, tämä on ollut tiedossa minulla jo murrosiästä lähtien. Joten kiitollinen olen näistä lapsistani, se kun ei ole olut varmaa että niitä yhtäkään syntyisi!



Olen nähnyt ja tutustunut moneen ikäisiin vauvaa toivoviin, jotka tarvitsevat apua lasten saantiin. Ja välillä olen ollut aivan ihmeissäni kun mummo-ikäiset haluavat vauvaa. Miksi? Miksi he haluavat vauvan iässä, jolloin tuttavat alkavat lykkimän vaunuissa lastenlapsia? Se on luonnotonta! Ikärajat on oltava syystäkin, ilmeisesti ns maalaisjärki ei joillekin kerro että nyt on ikää liikaa, ei enää vauvoja.



Sijaisvanhemmuutta suosittelisin kaikille yli 35-vuotiaille vauvakuumeisille. Lapset tulee tehdä ennekuin ikä alkaa nelosella.

Joten onnea kaikille, jotka yrittävät raskautua!



Olen ollut paljon tekemisisää perheiden kanssa ja ei todellakaan voi sanoa, että kaikki nuoret äidit jaksaisivat, ovat teräskunnossa fyysisesti tai psyykkisesti.

Samaa voin sanoa iäkkäämistä äideistä. Mutta en voi sanoa että kaikki nuoret äidit tai kaikki iäkkäät äidit.

Ihan omassa sukulaispiirissä on äitejä jotka ovat aktiivisia lastensa kanssa, harrastavat liikuntaa, kulttuuria, elämyksiä lastensa kanssa. Ajattelevat kestävän kehityksen ja terveellisen elämäntavan kannalta. Ja sitten on niitä äitejä, jotka yrittävät päästä elämässä niin helpolla kun vain mahdollista ja viime kädessä se on lapsen parhaasta pois.

Ja yllätys yllätys, näillä kahdella persoonalla ja tyylillä kasvattaa lapsia ei olekkaan mitään tekemistä iän kanssa.

mummoni 45-vuotiaana. Lapset terveitä.

naisia, jotka ovat saaneet lapsensa 40 +- iässä. Joillakin on ollut ongelmia raskautua, mutta muuten heillä ei ole ollut isompia ongelmia. Minusta on ajattelun kapeutta, jos 40 v täytettyään pitäisi alkaa mummoutumaan. Sen aika on kai sitten joskus 60 +. Useimmat tuntemani vanhemmat äidit ovat korkeakoulutettuja, uran luoneita, älykkäitä ja kunnianhimoisia naisia. Minusta olisi sääli, jos he eivät pääsisi lisääntymään. Lapsia kun tuntuu siunaantuvan eniten niille, joiden perimän ei tarvitsisi siirtyä eteenpäin.

minulla on työkaveri joka sai esikoisensa 39-vuotiaana, sen jälkeen sai 2 lasta lisää lyhyellä aikavälillä ja teki samaan aikaan myös gradunsa valmiiksi=). jos yli 40vuotiaalla on terveys kunnossa ja motivaatio kohdallaan, niin tuskin hän tarvitsee ulkopuolisia arvioita jaksamisestaan tai kyvystään olla tulevaisuudessa hyvä äiti.

olen mielestäni ollut jo vuosia liian vanha lasta tekemään.

Ystäväni on siis nyt 30, äitinsä yli 75 ja isänsä kuollut. Päässä ei vanhemmilla ole vikaa, mutta terveys reistaa, on leikkausta ja mitä lie. Isovanhemmat pitävät kovasti lapsenlapsistaan, mutta eivät vaan jaksa esim. leikkiä niin paljon tai ottaa yökylään toisin kuin toisen puolen isovanhemmat (alle 60). Ysätävni suree sitä, että isänsä ei ehtinyt nähdä kuin yhden lapsenlapsensa (kuoli pari kk ekan syntymän jälkeen), ja että äitinsä jää väistämättä lapsenlapsilleen etäisemmäksi kuin toiset isovanhemmat (lapset näkevät vanhempaa mummua vähemmän koska tämä väsyy nopeammin). Hänellä on raskasta, pienet lapset ja äitinsä tarvitsee yhä enemmän apua ja hoitoa. Sukupolvien välinen kuilu on myös iso, ja ystäväni on nyt aikuisenakin sanonut että vanhemmilla oli usein huomattavan isoja vaikeuksia ymmärtää häntä (siis tavallistakin enemmän) ja kielsivät monia tavallisia nuorten juttuja (harmittomia) koska eivät vaan ymmärtäneet että ajat ovat erit.



Yksilökohtaisiahan nämä jutut ovat, mutta eivät ne perustelut ikä-äitiyden negatiivisista puolista ole tuulesta temmattuja. Kaikki ei toteudu kaikilla, mutta riskit esim. kuolemiseen tai vakavaan sairastumiseen seuraavan 10 vuoden aikana ovat ihan erit 25- ja 45-vuotiailla eikä niitä pitäisi vähätellä.

suhtaudutte siihen että 40-vuotias tulee vahingossa raskaaksi? Pitäisikö tehdä abortti vai synnyttää sisarus alakouluikäisille?

3-vuotta sitten ja hyvin olen jaksanut niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kun tyttäreni on 20v, minä olen 60v. Eikä 60-v ole vielä mielestäni vanha, työikääkin vielä jäljellä 5-vuotta (tai enemmän kun eläkeikää varmaan nostetaan) . Pitäähän sitä töissäkin jaksaa sitten käydä , niin kyllä sitä jaksaa aikuista lastakin tarvittaessa autella.



Jos oma tyttäreni saa lapsia nuorempana kuin minä (toivottavasti : ) ), niin ehdin vielä mummonakin lapsen lapsille olla.



Kukaan meistä ei elonpäiviään tiedä etukäteen, Toiset kuolee nuorena ja toiset porskuttelee 100-vuotiaaksi. Vaikka saisit lapset 20-30vuotiaana ja kuolet 50v, niin et ehdi sen kauempaa lapsesi elämässä olla kuin äiti, joka saa lapsensa 45v ja kuolee 80 vuotiaana. Paljonhan tuohon vakavasti sairastumiseen voi vaikuttaa omilla elintavoilla ja perintätekijöillä on vaikutusta myös. Kyllä esim. 30v liikuntaa vähän harrastava, tupakoiva äiti on kehnommassa kunnossa kuin liikuntaa harrastava tupaikoimaton 40v äiti.



Annetaan siis kaikkien yrittää sitä lasta, eikä tuomita heti jos ikää on enemmän.



ps. itselläkin on vielä yritys päällä : ).

Ihme käsityksiä ihmisen jaksamisesta kun ikää tulee, näkee, että kirjoittajat ovat hyvin nuoria ja vielä henkiseltä kehitykseltään aivan kesken.



Oma isäni on nyt 76 ja on tällä hetkellä Lapissa hiihtämässä. Parissa päivässä oli mennyt jo yli 100 kilsaa ja eiköhän tänäkin talvena tule se pari tuhatta täyteen kuten joka vuosi. Ukko on paremmassa kunnossa kun suurin osa nykynuorista.



Olin viime viikonloppuna kattomassa erään budolajin mustan vyön kokeita, joissa 54-vuotias äiti suoritti 1. DANin mustan vyön. Koe kesti murskauksineen 4 tuntia. Siellä se nainen kaikkien nuorten joukossa meni samaa tahtia ja pisti laudat palasiksi käsillään ja jaloillaan.



Kyllä se vanheneminen on ihan omien korvien välissä. Ja jos pitää huolen fysiikastaan, niin kroppahan kestää vaikka mitä. Yksi lapsi siinä ei paljoa paina:))

äitini oli tasan 40 vuotta, äiti kuoli 57 vuotiaana sairauden johdosta. Siskoni jäi siis "orvoksi" (isänsä ei välitä, nähnyt tyttönsä vain kerran). Tätä sitten puitiin pitkään lastenvalvojien kanssa, missä neitonen asuu, kuka on huoltaja jne. ELI TE JOTKA TEETTE LAPSIA "VANHOILLAPÄIVILLÄ" VARAUTUKAA MYÖS PAHIMMAN VARALLE JA TEHKÄÄ SUUNNITELMAT VALMIIKSI. Tutussa perheessämme mies kuoli syöpään 52 vuotiaana, vaimo sairastui syöpään 1vuosi miehen kuoleman jälkeen (onneksi lapset ovat lähes 30 vuotiaita).



Itse olen "ura-äiti" ja silti vaikka ikää on 35 niin lapset on jo tehty!