Valitusta surkeista kummeista!

Veljeni ja avokkinsa ovat lapsemme kummeja. Ja surkeita sellaisia! Asutaan kohtalaisen lähekkäin ja silti tapaamiset järjestyy ainoastaan, kun me kutsutaan tänne. Veljeni kyllä sitten leikkii lapsen kanssa silloin, mutta me emme käy heillä koskaan ja eivät vahingossakaan koskaan halua oma-aloitteisesti viettää aikaa tyttäremme kanssa. Viimeksi vuosi sitten vein ovelle erään tavaran eli sisään ei ole uuteen asuntoon kutsuttu kertaakaan, jossa ovat nyt asuneet pian kaksi vuotta. Koti on kyllä äkkiä katsottuna kaunis eli kyllä sitä kelpaisi esitellä, mutta ei vaan näytä kiinnostavan. Veljen kanssa on lämpimät välit ja kirjoitellaan lyhyitä sähköposteja työpäivinä aika usein. Avovaimoaan en pahemmin tunne, mutta ystävälliset välit/ vieraskoreat on meilläkin.



Lahjan antavat lapselle normaalisti synttärinä ja jouluna. Nyt jouluna me saimme heiltä pienen yhteisen lahjan ja tyttö Cittarin paidan, jossa oli hintalappu kiinni ja paketoimatta. Tiedän, että äitini osti kyseisen paidan taannoin ja korttikin oli äitini kirjoittama, vaikka oli yrittänyt " feikata" . Eli suomennettuna: he eivät ostaneet mitään vaan paniikissa kaivettiin vanhempieni luona joku lahja kaapista ja annettiin se sitten muovipussissa. Mä en tiedä, pitäisikö tästä jo vinoilla takaisin. Äitille tokaisin puhelimessa, että kiitos paidasta. Hän vaan änkytti jotain, että " oli siellä muutakin..." . Olisivat jättäneet meidän lahjan ostamatta ja ostaneet kummilapselleen jotain pientä. Me ostimme heille kyllä pienet lahjat eli päikseenhän tämä sitten meni. Juntit!



Kiitos, sainpas purkautua.