Nuoret aidit: Minka ikaisena ne lapset viimeistaan pitaisi " tehda" teidan mielestanne? Antakaa jotain lukuja, 25 v, 30 v, vai mika se olis se sopiva ylaraja?

kertoa milloin heidän tulisi lisääntyä. Noh, minusta nuo yli 60-vuotiaana hedelmöityshoidoilla lapsensa saaneet ovat olleet liian vanhoja äideiksi, jos sen verran kritiikkiä sallitaan.

että IHAN SAMA! Hankkikaa lapset milloin haluatte tai jättäkää hankkimatta. Vaikka itse sain lapsen nuorena, niin ei se tarkoita, että minun mielestäni kaikkien muodenkin pitäis hankkia saman ikäisenä. Hohhoijakkaa.

Ehdinkin saada näin kolme lasta. Mutta sitten tuli " vahinko" , joka syntyi kun olin 36v. Meneehän se näinkin. Mutta olen huomattavasti laiskempi äiti kuin ennen, eli:



-en jaksanut antaa D-vitamiinia

-en jaksanut antaa juurikaan kiinteitä ennen vuoden ikää

-imetän vieläkin kun tulee kohta 3-vuotiaaksi

-en pidä rytmiä vaan nukkuu ja syö koska itse haluaa

-en jaksa tutustua muihin äiteihin hankkiakseni leikkikavereita enkä leikkiä itse

-en oikeastaan koskaan ulkoile lapsen kanssa



Kun kolme ekaa olivat pieniä heillä oli nämä kaikki asiat " kunnossa" , mutta en jaksa vaivautua vain yhden lapsen takia. Isommat ovat jo niin isoja, että he hoitavat syömisensä ja muut asiansa muuten itse, paitsi teen yhden aterian päivässä sellaiseen aikaan kun kaikki tai ainakin suurin osa sattuvat olemaan kotona. Isommat hoitavat toki paljon pienempää, pelaavat hänen kanssaan lautapelejä, lukevat kirjoja ja ulkoilevatkin joskus.

Itse en ehkä koe haluavani lapsia enää nelikymppisenä, esikoiseni on siinä vaiheessa jo aikuinen. Tuskin enää sitten lapsia saankaan kun ollut vaikeaa lapsensaanti nuorenakin. Esikoista tehtiin pari vuotta.

Eikö yhtään hävetä laiminlyödä häntä noin?

Seuraavaakin tehtiin vuosi, mutta kolme seuraavaa saivat alkunsa yhdestä kerrasta. Nuorimmaisen sain 42-vuotiaana, ehkäisystä huolimatta.

Itselläni ainakaan ikä ei ole vaikuttanut millään tavalla siihen, miten lapsia olen hoitanut ja miten paljon olen heidän kanssaan touhunnut. Tai taitaa olla niin, että nuorimmaisen kanssa olen touhunnut eniten, kun muut ovat jo isoja, joten aikaa on jäänyt enemmän. Kaikkia imetin pitkään. Ei pitkä imetys ole laiskuutta. - 8

muusta päätellen et pahemmin välitä lapsestasi?

Nuo piirteit ei tosiaankaan tee äidistä mitenkään erikoisen huonoa.



Jos noiden lisäksi on silti läsnä lapselle, ei huuda eikä muutenkaan räyhää, ei ole " takakireä" , antaa lapsen olla rauhassa lapsi. Niin minun mielestä on varsin hyvä äiti tuo nelonen.



Ei se kuulkaa auta, että leikkii lapsen kanssa ja kyttää ruoka yms rytmit sekunttikellon kanssa jos on usein kireä ja väsynyt. Parempi ottaa vähän rennommin ja olla hyvän tuulinen. Tärkeintä on lapselle on kuitenkin se ilmapiiri missä hän kasvaa, noin kun ruokaa ja puhdasta kuiten on.

t. Hyväntuulinen äiti

ja arvaappa kuinka kiva on kirjoittaa opin näyte työtä kun ei osaa ydys sanoja...? ei kovin mukavaa



11

Se tuo turvaa. Eikö ole liikaa vastuuta pienelle lapselle, että hänen täytyy ilmoittaa milloin on väsynyt ja nälkäinen? Kyllä vanhemman tulisi olla se aikuinen ja huolehtia lapsen perushoidosta.

No sittenhän kaikki muut 36v ovat tuollaisia kuin sinä. Kyllä sen niin täytyy olla.

Puhun näin vanhojen vanhempien lapsena. Molemmat jo haudassa, eivät nähneet ekaa lapsenlastaan :(.

se 35v ala riittämään. Säälittää yli neljäkymppisten mammojen lapset.

Pointtini on se että olen nykyään huomattavasti " itsekkäämpi" kun nuorempana. Nuorempana halusin tehdä " oikein" , seurasin ohjeita, aikatauluja ja käytin kaiken energiani ja tarmoni siihen äitiyden suorittamiseen.

Nyt lähes nelikymppisenä olen heittänyt muutenkin romukoppaan kaikenlaisten auktoriteettien, asiantuntijoiden ja muitten päällepäsmärien arvostamisen. Nykyään teen niin kuin itsestäni tuntuu parhaalle, mistä pidän ja mitä oikeasti jaksan.

Todellakin, en usko että lapseni kärsii. Hänen kohdallaan on ollut enemmän aikaa kuunnella häntä itseään mun ei ole tarvinnut keskittyä määräilyyn. Ja sellainen karjuva hermokimppu en ole koskaan kuin silloin joskus... Voi olla kyllä että hänestä tulee kapinallinen koulussa ja työelämässä, kun hän ei ole tottunut sopeutumaan vaan määräämään itse itsestään. Mutta nykyään en edes pidä sitä vaihtoehtoa pahana.

ei ole aikuisena itsekkäämpi vaan tyhmempi. Jos oikeasti teet niin kuin kerroit, niin en voi kuin ihmetellä,



Itse sain lapseni 38-vuotiaana enkä ole kokenut erityisen haastavaksi d-vitamiinin antoa tahi säännöllistä rytmiä. Kiinteisiinkin oli helppo totuttautua ja imetin vain vähän aikaa (ei tullut maitoa).



Minusta on aivan samantekevää, että minkä ikäisenä kukin lapsensa tekee. Nuorena äidiksi tulo olisi ollut minulle katastrofi, mutta ei varmaan jollekin toiselle.

ja ensimmäiset kolme syntyivät kun olin 19, 20 ja 22.

Se ei tarkoita että pitäisin muiden lastenhankkimisikää jotenkin vääränä tai huonompana.



Sanoisin että lapset " pitää" hankkia ennen vaihdevuosia tai alle 50v ikää.

Paras olisi tietysti että vanhemmilla olisi jonkunlainen koulutus/työpaikka,minulla ei ollut ja elin opintotuella lapsen ensimmäiset elinvuodet.