Keisarinleikkauksen väheksyminen

suurimmalla naisilla se alatiesynnytys on se ainoa juttu elämässä millä voi hekumoida ja päteä.

minun poikani syntyi myös sektiolla 5v sitten.

Eikä minulle ole koskaan missään sanottu poikkipuolista sanaa sektiosta, ei edes kulmakarvoja kohauteltu. Mistä johtuu, että suhtautumistapa on niin erilainen? Seurapiireistä, omasta suhtautumisesta, omasta tavasta tulkita toisten puheita ja eleitä - mistä?

Oudolta kuulostaa. Olisiko joku ystäväsi salaa kateellinen, kun itse "joutui" puskemaan alasynnytyksessä paikkansa mäsäksi? Mikään muu kuin kateus tuskin motivoi noin outoja "mollaamisia" ja väheksyntää.

juttuja miten sektioäidiltä on kysytty, kokeeko hän olevansa oikea äiti vaikka ei ole oikeasti synnyttänyt.

Itse en onneksi ole vastaavia kommentteja saanut. Pitäisi muistaa, että sektiossa kivut tulevat jälkeen päin, eivät ehkä yhtä rajusti kuin synnytyksessä, mutta pidempi kestoisesti. Siis kärsiä saavat kummatkin äidit, "tavis" ja sektiomammat.

jotkut luulevat sektiossa vältyttävän kivuilta, joita he itse ovat joutuneet kärsimään alatiesynnytyksessä. Kuuluu siis samaan sarjaan kuin se, että jotkut kehuskelevat alatiesynnytyksestä ilman kivunlievitystä...

Jättäisin sellaiset kommentit omaan arvoonsa.

juttuja miten sektioäidiltä on kysytty, kokeeko hän olevansa oikea äiti vaikka ei ole oikeasti synnyttänyt.

Itse en onneksi ole vastaavia kommentteja saanut. Pitäisi muistaa, että sektiossa kivut tulevat jälkeen päin, eivät ehkä yhtä rajusti kuin synnytyksessä, mutta pidempi kestoisesti. Siis kärsiä saavat kummatkin äidit, "tavis" ja sektiomammat.

En ole koskaan saanut asiasta mitään ikäviä kommentteja. Olinkin aivan äimistynyt kun tutustuin av:een, ja mulle selvisi että jossain lymyää kasapäin ihmisiä joiden mielestä en ole synnyttänyt ja tuskin olen äitikään... Luulenpa vähän että tuo porukka on jotain sellaista seurakuntaa, ettei sellaisia meidän piireissämme todellakaan ole. Ystävämme ja tuttavamme kun ovat pääsääntöisesti fiksuja, hyväkäytöksisiä ja mukavia ihmisiä; sellaise nyt tuskin mitään törkykommentteja antaisi sektiosta tai muistakaan asioista.

joka jaksaa kehua kuinka helpolla pääsi ja ihmetellä mitä me alateitse synnyttäneet valitimme synnytyskipuja ja mikä muka synnytyksessä on niin kauheaa ja pelottavaa.

maailmaan sektiolla. Kyllähän noita kommentteja aina kuulee, mutta ei niistä kannata välittää. Kolmen ihanan lapsen äiti.

vaikkei itse todellakaan vähättele sektioita. Muuan ystävättäreni synnytti hiljattain sektiolla ja toipui todella nopeasti, ja muistan kyllä kuinka ajattelin (hyväntahtoisesti, pidän tästä ystävästäni!) että kylläpä pääsi vähällä! Ei olisi kyllä tullut mieleenkään avata suutani, tajusinhan itsekin että ajatukseni oli painokelvoton. Yhtä onnellinen äiti hän oli kuin minäkin ja oikeutettu onneensa ilman mitään ihme piikkejä, eli olen tietysti sitä mieltä että jos tällaisia ajatuksia tulee niin ne on syytä pitää omana tietonaan.



Toinen asia on sitten se että itselleni synnytykset ovat olleet niin upeita kokemuksia että soisin kaikkien äitien saavan kokea saman. Tämän pidän kuitenkin myös useimmiten omana tietonani, jotta en loukkaisi tahtomattani.

Luonnon valinnan mukaan teidän ei kuuluisi olla äitejä ja/tai lapsenne olla elossa. Tosin en usko, että täällä kukaan tosissaan perustaa mielipidettään siihen, mutta näinkin voi ajatella.



Lisäänpä nyt senkin, että minun tuttavapiirissäni on lähestulkoon vain alakautta synnyttäneitä eikä kenellekään ole mitään kammoa, suuria repeämiä tai löystymisiä tapahtunut. Oikeastaan jokaisen kokemus on se, että seksielämäkin on vain parantunut synnytysten myötä - tuntoherkkyys ja orgasminsaantikyky ovat yllättäneet monet. Tältä sektiolla lapsensa saaneet ovat ilmeisestikin välttyneet.

Toinen asia on sitten se että itselleni synnytykset ovat olleet niin upeita kokemuksia että soisin kaikkien äitien saavan kokea saman. Tämän pidän kuitenkin myös useimmiten omana tietonani, jotta en loukkaisi tahtomattani.

Ihan kuin omasta suustani! Synnytykset ovat olleet todella upeita kokemuksia enkä voisi kuvitellakaan, että olisin kateellinen jollekin, jolle se on vain leikkauskokemus. Hyi kamalaa. Pelkään leikkauksia yli kaiken!

No, kai sitä voi sitten epäluonnolliseksikin ajatella... Itsellä ne traumat tulivat kyllä nimenomaan sektiosta ja vaikka toivuinkin nopeasti (jälkeenpäin ajatellen), niin kyllä ekat päivät olivat yhtä tuskaa. Harvalla kai normaali alatiesynnytys tuottaa järjetöntä kipua kipua useamman päivän...?



Pahalta tuntui sekin, että lapsi oli lastenosastolla ( "kylmän sektion" vuoksi eivät keuhkot ehtineet valmistautua ollenkaan ja kärsi hetken hapenpuutteesta) ja itse vuodepotilaana toisessa päässä sairaalaa, eikä vauvan luokse ollut toivoakaan päästä parina ekana päivänä. Sainpahan katsella miehen ottamia kuvia kameran näytöltä... Kyllä silti mieltä riipaisi viereisessä sängyssä ollut, alateitse synnyttänyt äiti ihanan, terveen vauvansa kanssa.



Älkää siis ajatelko, että sektiolla synnyttäneet pääsevät mitenkään helpommalla! Kyllä kaikilla kivut ovat kovat, vaikka parissa päivässä helpottavatkin. Alatiesynnytys saattaa olla helppo, sektio sitä ei koskaan ole.

sekä plussana vielä se, että paikat eivät ole löystyneet. Terv. vielä 3 sektiolapsen äityli

Eli ensin "synnytin" noin 10hja sitten lähdettiin kiireesti leikkaussaliin tässä vikassa synnytyksessä.Vaikka täällä kuulee että sektio ei ole synnytys niin kyllä koen itse että mulla on takana 4 synnytystä.

Eli yritettiin normisynnytystä, mutta lapsen & äidin turvaamiseksi oli leikkaus lopulta ainoa vaihtoehto. En tunne millään tavalla huonommuutta tässä asiassa, ja jos seuraavaa vauvaa suunnitellaan pelkään synnytystä tasan yhtä paljon kun ekallakin kerralla, ja todennäköisesti valitsen leikkauksen, vaikka siinä on riskinsä ja toipuminen minulla kesti kuukauden.

Sektiolla syntyneet lapset ovat paljon kauniimpia kuin alakautta syntyneet....=)

ja kolmas sektiolla.



En ole kyllä törmännyt siihen, että sektiota olisi pidetty "ei-synnytyksenä". Tai no oikeastaan moni on sanonut, että ei tarvinnut kipuja kokea...



Mutta kun on kokemusta molemmista, en voi muuta sanoa, kuin että sektio on monin kerroin kivuliampaa. Kipu tulee tosin vasta sitten kun lapsi on syntynyt ja jatkuu monia päivä sen jälkeen.



Sektion jälkeen ei tulisi mieleenikään väheksyä ja vähätellä tätä "synnytystapaa"´. Itse en missään nimessä valitsisi sektiota, jos olisi voinut synnyttää alateitse. Alteitse olen kuitenkin synnyttänyt suhteelisen kookkaita lapsia (4,3-4,5kg), tosin ponnistuvaihe kesti molemmissa max 5 min. Repesin molemmilla kerroilla hiukan, mutta ne haavakivut ovat ihan pientä siihen, kun mahassa on iso haava.



Mies tosin oli pettynyt sihen, että viimeinen oli sektio. Sanoi, ettei siinä ollut sellaista tunnelmaa mukana kuin alatiesynnytyksessä. Ehkä siksikin, että mies oli täysin ulkopuolinen ja odotteli alakerrassa kun "valmis" paketti tuotiin nähtäväksi. "tavallisessa" synnytyksessä taas mies on koko ajan lähellä ja pystyy samalla "virittäytymään" tulevaan.

Viimeisen kohdalla synnytys käynnistettiin ja mies meni töihin osottamaan, että ilmoittelen sitten kun jotain oikeasti alkaa tapahtumaan. No supistukset alkoivat heti 2 min välein ja vauva ei ehtinyt toipua siinä välissä ja sydänääneet olivat koko ajan n. 60. Lääkäri teki nopean päätöksen leikkauksesta ja 15 min. kulutua siitä olin jo leikattu. Ehdin vain soittamaan miehelle, joka saikin sitten ohjeet odottaa alakerrassa, että joku tulee kertomaan jotain.

Mielestäni synnytystavalla ei ole mitään merkitystä, tärkeintä että äiti ja vauva selviävät kokemuksesta mahdollisimman terveinä.

Tuli oikein paha olo. Onneksi elämme yhteiskunnassa, jossa lääketiede on keksinyt keinoja pelastaa henkiä!



Minä ja kaksi fantastista, eläväistä ja aurinkoista lastani emme ihan oikeasti olisi hengissä ilman sektiota.

Ystäväni tyttövauva kun syntyi imukupilla, vauvan pää oli pitkään suipon mallinen. Terv. eräs sektioäiti