Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Keisarinleikkauksen väheksyminen
11.11.2008 |
Synnytin 19 vuotta sitten keisarinleikkauksella terveen pojan. Olen koko sen jälkeisen ajan saannut moitteita jopa haukkuja siitä, kun en synnyttänyt normaalisti. Syy miksi minulle tehtiin keisarinleikkaus on se, että minulla on ahdas lantio. Vaikka olen selittänyt syynkin miksi minulle tehttiin keisarinleikkaus niin silti minua on mollattu usein. Me naiset joille on tehty keisarinleikkaus olemme muiden synnyttäneiden silmissä ilmeisesti jotenkin alempaa sakkia. Meistä varmaan 99 % on aivan lääketieteellisistä syistä tehty keisarinleikkaus. Onko parempi sitten se , että äiti synnytykksessä repeää pahoin tai lapsi syntyy vammaisena tai ainakin äiti saa ikuiset traumat synnytyksestä?
Kommentit (50)
Pelkäsin alatiesynnytystä, koska lapseni oli isokokoinen... Lisäksi sukunu naisilla on ollut vaikeita synnytyksiä, esim. siskoni pakotettiin yrittämään alakautta ja joutui sitten hätäsektioon. Lopulta tiesin joutuvani/pääseväni leikkaukseen, koska rv 42+2 ja vauvaa epäiltiin yli 4kg. Halusin olla hereillä leikkauksessa, jotta näkisin heti poikani. Alkuun kaikki meni hyvin... Sitten minulle iski hirveä paniikki, tuntui etten saa henkeä. Yritin huutaa apua, mutta tuntui ettei ääneni kuulu mihinkään. Poikaani näytettiin minulle. Sitten tilanne paheni, taas tuntui etten saa henkeä, yritin riuhtoa tunnotonta ruumistani pois leikkauspöydältä. En tietenkään onnistunut... Minut nukutettiin, jotta vatsani saatiin ommeltua kiinni. Jälkeenpäin olen ajatellut etten halua kokea vastaavaa uudestaan, toisaalta minua myös jännittää ajatus alatiesynnytyksestä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jälkisupistuksia tulee myös sektioiduille. Ja itselläni ainakin on halut palanneet rytinällä. Kunpa jälkivuoto kohta loppuisi...
"pelkkä leikkauskokemus",vaan molemmilla kerroilla ainutkertainen,tunteikas oman lapsen ihana syntymäkokemus :) Kuolemanpelko lapsen-sekä itsensä puolesta tosin toi vielä muitakin säväreitä niihin hetkiin,terveydentilani kun antoi pelolle vakavan syyn.
Toinen asia on sitten se että itselleni synnytykset ovat olleet niin upeita kokemuksia että soisin kaikkien äitien saavan kokea saman. Tämän pidän kuitenkin myös useimmiten omana tietonani, jotta en loukkaisi tahtomattani.
Ihan kuin omasta suustani! Synnytykset ovat olleet todella upeita kokemuksia enkä voisi kuvitellakaan, että olisin kateellinen jollekin, jolle se on vain leikkauskokemus. Hyi kamalaa. Pelkään leikkauksia yli kaiken!
Minulle on tehty 2 pelkosektiota ja ei pidä paikkaansa ettäkö sektio ei voisi koskaan olla helppo. Väitän, ettei alatiesynnytys voi koskaan olla niin helppo kuin minun sektioni, hetken pöydällä makoilu. Ekan sektion jälkeen tuntui pientä kipua noustessa, toisen sektion jälkeen tuskin mitään. Lääkkeet on hyviä!
Pieni vauva on aina täydellinen ihme, väliäkö sillä mistä aukosta on ulos tullut =).
ja outoa jos noinkin kauan on sinua asiasta muistuteltu?!? Miksi pitää keskustella ylipäätänsä synnytyksestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vittuiltaisi.
Itse olen saanut kaksi lasta keisarileikkauksella (perätilojen takia), eikä kukaan ole koskaan sanonut asiasta poikkipuolista sanaa.
Minkälaisessa seurassa te oikein liikutte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko vielä nostaa tätä kun nyt huomasin aiheen--itsellä sekä sektio että alatiesynnytyskokemusta, ja sanon että kipunsa kummassakin--- ja molemmilla tavoilla olen kyllä kokenut synnyttäneeni lapseni ja kipuja kärsinyt---se kipu asia kun tuntuu olevan joku äitiyden mittari? Toipuminen alatiesynnytyksestä huomattavasti nopeampaa, kivut myös huomattavasti vähäisemmät kuin haava- ja kohtutulehduksen aiheuttaneesta sektiosta--- alatiesynnytyksen jälkeen kävelin itse suihkuun, sektion jälkeen en kävellyt pariin päivään ja toipuminen vei reilun kk... suosittelen miettimään tosiaan mitä sanoo sektion läpikäyneelle äidille, jos ei sitä ole itse kokenut. Ja sopii toivoa, ettei tarvitse kokeakaan. Kyllä alateitse synnyttäminen on ihanaa ja helppoa leikkaukseen verrattuna- ei sitä kadehtia kannata ainakaan. Eikä synnytystapa määritä äitiyttä tai naiseutta, kyllä se kait toteentuu ihan muista asioista?
.. se koskettaa naisihmistä varmaan eniten kaikista asioista. kenenkään synnytystä siis ei sovi mennä väheksymään, oli se sitten keisarinleikkaus tai alatiesynnytys. Uskon todella, että molemmat ovat joutuneet lapsensa eteen kärsimään niin odotuksen vaivat, kuin synnytyksen kivutkin. Jokainenhan tuntee myös alatiesynnytyksen kivut omalla tavallaan. Jotkut lievempänä, joillekkin se on ihan kamalaa.
Olen itse synnyttänyt yhden lapsen alateitse ja toinen on tulossa. Se ei pahenna tai paranna äitiä millään tavoin, miten hän synnyttää!!
Kyllä vanhemmuuden haasteet alkavat vasta synnytyksen jälkeen ;)
Alue: Aihe vapaa
Itse olen tosi onnellinen siitä, että sain synnyttää alakautta, mutta en väheksy eds ns. pelkosektiota. Jokaisen oma asia. Siskoni joutui sektioon juuri ahtaan lantion takia ja oli tosi kipeä pitkän aikaa, ei käy kateeksi.