Keisarinleikkauksen väheksyminen

että olet jumiutunut asiaan, 19-vuotta sitten? Itse molemmat synnytykset kokeneena en pidä kumpaakaan raskautta tai synnytystä vähempi arvoisempana. Enkä pidä tapahtumia muutenkaan niin ihmeellisinä. Ihme sinällään on lapsi itse, ei se tapa miten hän tuli maailmaan. En ole synnytyksiäni miettinyt paljoakaan jälkeen päin.

naiset hommaisi sen hyvän itsetunnon. Niin sitten ei tarvitsisi enää parinkymmenen vuoden päästä vatvoa jotain helvetin sektiota.



Mun mielestä pelkosektiot on luusereiden hommia, lääketieteellisistä syistä tehdyt ihan ok. Ja nyt joku nössykkä tulee märisemään, että pelko on lääketieteellinen syy, ja pitäisikö sitten olla ilman lapsia jos ei uskalla synnyttää: joo pitäisi, jos ei päätä saada siihen kuntoon, että jostain niin normaalista selviytyisi.

Millähän se sun tuntoherkkyytes sektiomammana on lisääntynyt?

sekä plussana vielä se, että paikat eivät ole löystyneet. Terv. vielä 3 sektiolapsen äityli

Lapsia en aio hommata synnytyspelon takia. Jos vahinko kuitenki sattuu, niin todennäköisesti sektio on se pienempi paha. Ja jos tähän tilanteeseen päädyn, en aio välittää tuon taivaallista sinun ja muiden asennehäiriöisten kanssasisariesi kommenteista :D

Mun mielestä pelkosektiot on luusereiden hommia, lääketieteellisistä syistä tehdyt ihan ok. Ja nyt joku nössykkä tulee märisemään, että pelko on lääketieteellinen syy, ja pitäisikö sitten olla ilman lapsia jos ei uskalla synnyttää: joo pitäisi, jos ei päätä saada siihen kuntoon, että jostain niin normaalista selviytyisi.

paitsi pari höperöä mummoa, mutta ne nyt voi jättää omaan arvoonsa. jos ap olet herkkä pahastumaan kommenteista, kannattaa välttää mm. tätä palstaa ja elää omaa elämäänsä.

Vai että on sektiovauvat huimasti kauniimpiakin.. kuinkas kauan se kauneus sitten kestää, eikö sen jälkeen enää geenit tai mitkään vaikuta, kunhan vaan on sektio?



JA muuten siihen pään muotoon vaikuttaa kyllä vielä enemmän se, kuinka hyvin ja pitkään lapsen pää on ollut kiinnittyneenä lantiossa. Meidän lapset on laskeutuneet vasta just ennen ponnistusvaihetta, eikä kenelläkään ole ollut mitään puikulapäätä tms.



Ja vaikka olisikin ollut, niin sitä tuskin enää nyt 5- ja 3-vuotiaana huomaisi. Itse en ainakaan tunne ketään pysyvästi alatiesynnytyksessä rumentunutta lasta.

Ei sun kuulukaan välittää mun mielipiteestäni tuon taivaallista! Sitä tässä yritän just sanoa! Ihmisten mielipiteitä kun ei voi muuttaa, ainoa mitä voi on sitä omaa suhtautumista niihin toisten mielipiteisiin.

Mun elämässäni on kymmeniä asioita, joita voi kommentoida ja kritisoida, ja siitä vaan, ei haittaa pätkääkään.

Lapsia en aio hommata synnytyspelon takia. Jos vahinko kuitenki sattuu, niin todennäköisesti sektio on se pienempi paha. Ja jos tähän tilanteeseen päädyn, en aio välittää tuon taivaallista sinun ja muiden asennehäiriöisten kanssasisariesi kommenteista :D

Mun mielestä pelkosektiot on luusereiden hommia, lääketieteellisistä syistä tehdyt ihan ok. Ja nyt joku nössykkä tulee märisemään, että pelko on lääketieteellinen syy, ja pitäisikö sitten olla ilman lapsia jos ei uskalla synnyttää: joo pitäisi, jos ei päätä saada siihen kuntoon, että jostain niin normaalista selviytyisi.

puikulaksi meneekin alatiesynnytyksessä, niin sehän ei ole mikään pysyvä muutos. Näissä sektiokeskusteluissa muuten aina tulee kommentoimaan joku, joka tykkää tölviä sektioäitejä oikein kunnolla - moniko järjissään oleva synnyttäisi jääräpäisesti alateitse, jos olisi etukäteen tiedossa, että lapsen ja/ tai äidin henki vaarantuu aivan varmasti?

ihmiset, joiden kanssa olet ollut tekemisissä, eivät ilmeisesti ole mitään kovin fiksuja ja mukavia ihmisiä.



Itse olen kaikki lapseni alateitse synnyttänyt, mutta en kyllä koe mitään kovin sankarillista tehneeni, päin vastoin minulle oli tärkeää synnyttää sairaalassa, jossa oli hätäsektiomahdollisuus olemassa. Koska lapsi ja omakin henkeni ovat kyllä arvokkaampia kuin synnytystapa.



Esikoiseni oli imukupilla autettu maailmaan, ja saattoi olla minuuteista kiinni, ettei minusta tullut 'sektioäiti'. Ja mikä siinä sitten olisi ollut muka jotenkin erilaista, muuta kuin tietenkin haavan hoito. Ihan suoraansanottuna ääliömäistä arvostella toisen synnytyskokemusta.

niin ei tarvitse sitten kateellisena ja katkerana muille naisille mm. sektioäideille tilittää kuinka se oma alapää on lerpahtanut eikä ukko enää halua seksiä. Voe voe, se on kuulkaas oma valinta se.

Ymmärtäisin ehkä, jos hirmuinen väittely olisi käynnissä niillä, joilla synnytys tavalla tai toisella olisi vasta edessä.



Synnyttäneiden äitien pitäisi jo sydämessään ja sielussaan ymmärtää, että sillä kymmenen minuutin ulostulotavalla ei ole hitonkaan väliä vaan sillä, että lapsi on ylipäänsä tullut ja muuttanut siinä tullessaan isän, äidin ja koko lähisuvun elämän, tuonut ilon ja rakkauden, hirmuisen työmäärän, huolenkin ja kasvun seuraamisen koko nautinnon.

Ymmärtäisin ehkä, jos hirmuinen väittely olisi käynnissä niillä, joilla synnytys tavalla tai toisella olisi vasta edessä.

Synnyttäneiden äitien pitäisi jo sydämessään ja sielussaan ymmärtää, että sillä kymmenen minuutin ulostulotavalla ei ole hitonkaan väliä vaan sillä, että lapsi on ylipäänsä tullut ja muuttanut siinä tullessaan isän, äidin ja koko lähisuvun elämän, tuonut ilon ja rakkauden, hirmuisen työmäärän, huolenkin ja kasvun seuraamisen koko nautinnon.

Omaan tuttavapiiriin kuuluu paljon sekä alatiesynnyttäneitä että sektioäitejä, jopa yksi --- wuuuh, varautukaa kauhistumaan --- pelkosektioäiti, eikä kukaan lauo kenellekään mitään kamaluuksia. Eihän se nyt ole aikuista käytöstä.



Synnytyksestä on täysin turha tehdä mitään rankkuuskilpailua, eihän siinä kilpailussa ole mitään järkeä. Se onko joku selvinnyt vähemmillä kivuilla tai joutunut kokemaan kipua enemmän ei vaikuta mitenkään kenenkään muun synnytykseen, joten kuka muka olisi "voittaja" tällaisessa nokittelussa?

En usko,että todellakaan "suurin osa" väheksyy leikkaukseen joutunutta. Lääkärihän sen päätöksen tekee ja näinollen tietää,että näin on tehtävä! Toki jotkut on niin olevinansa,mutta heillä sitten on omia ongelmia kun pitää synnytykselläkin päteä..Olen itse huomannut,että perhekerhossa yms. on näitä äitejä,joille soseiden ostaminen on "typerää" ja kaikesta he ovat omaa mieltä ja tyrmäävät muiden mielipiteet. Siitä kyllä pahastuu,mutta koetan itse ajatella,ettei kaikki sellaisia ole. Että todennäköisesti jos itse loukkaannun sellaisesta käytöksestä,niin sitten moni muukin loukkaantuisi.

No ehkä sinä olet pelkkä jääpuikko,etä pahastu vaikka mitä jaskaa sulle joku ilkeä ihminen jauhaisi. Mutta meillä muilla kun on tunne-elämä,niin voisit miettiä mitä lauot."synnytyspelkoisien ei pitäisi tehdä lapsia".

Onneksi sinä et päätä asiasta,kunpa vielä pitäisit mölyt mahassasi niin ihmiset joita tapaat eivät voisi huonosti lähelläsi.

Noi kaikki "alapää lerpattaa" ja "sektiovauvat on niin kauniita" -jutut ovat ihan yhtä tyhmiä kuin sektionhaukkujien jututkin.

Alakautta syntymisessä on paljon terveysetuja lapselle. Mutta jos se ei ole mahdollista niin sitten sektio on se toiseksi paras vaihtoehto.



Miksi asiasta pitää kinata kaiken maailman typerillä suippopääargumenteilla?

Kyllä se tuntoherkkyys lisääntyy sektioäideilläkin. Olet vaan kateellinen ja säälittävä ihminen. Terv. yks sektioäiti

Mielestäni synnytystavalla ei ole mitään merkitystä, tärkeintä että äiti ja vauva selviävät kokemuksesta mahdollisimman terveinä.

Terveisin 2 lasta alakautta synnyttänyt, joka ihmettelee suuresti, jos sektiota kummastellaan muualla kuin täällä av:lla

Ei kai tuo suippopää-juttu voinut olla muuta kuin vitsi, eihän nyt kukaan sen vuoksi sektiota halua, että lapsella olisi sitten kauniimpi pää.



Lantionpohjan lihakset ovat sektioäideillä yleensä löysemmät kuin alakautta synnyttäneillä, koska jälkisupistukset jäävät väliin. Eli ei sitä löystymistä pelkästään alakautta synnyttäneillä tapahdu...



Useille sektio saattaa olla pitkään herkkä asia, varsinkin jos sitä ei ole ehditty suunnitella, ja siksi ilkeät kommentit tuntuvat pahoilta, vaikka periaatteessa olisikin asian omassa mielessään jo ehtinyt hyväksyä. Itse ainakin olisin paljon mieluummin synnyttänyt alateitse ja hoitanut vauvaa ekat päivät itse, enkä katsonut avuttomana vierestä, kun hoitaja vaihtaa vaipat äidin maateessa kipulääkkeistä sekavana sängyssä.