Kuinka paljon loppuvuonna (loka-joulukuu) syntyminen hankaloittaa lapsen koulukypsyyttä?

Ei meidän luokalla, eikä kenenkään kaverin tai niiden sisarusten luokilla mun tietääkseni ollut ketään joka olisi ollut seuraavaa vuosikertaa. Sitä olisi pidetty tosi erikoisena. Mutta ajat ovat ilmeisesti muuttuneet.

Noin 11% ikäluokasta kohdalla koulunkäynnin aloitusta lykätään.

Äitini murehtii edelleen, ettei vaatinut koulunaloituksen lykkäystä hänelle, koska oli niin keskenkasvuinen koulun aloittaessaan. Kun koulu lähti huonosti käyntiin, vaikutti se motivaatioon ja omaan käsitykseen oppijana lukioon asti, joka sekin oli takkuilua.

ja olisi ollut parasta jos minun koulun alku olisi siirretty. Varmaan kuitenkin kaikki lapset yksilöitä ja alkuvuodesta syntyneet melkein vuoden vanhempia.

Koulunalkamisiän ja koulukypsyyden suhdetta on tutkittu paljon. Tutkimukset antavat melko selkeitä viitteitä siitä, että ikäluokkansa nuorimpina (esimerkiksi loppuvuonna syntyneet) koulunsa aloittaneet eivät pärjää koulussa yhtä hyvin kuin vanhempana (esimerkiksi alkuvuodesta syntyneet) koulunsa aloittaneet (esim. Sarmavuori 1980; Ojanen 1979; Mäkinen 1993; Erion 1987; Breznitz &

Teltsch 1989; Sweetland & de Simone 1987; Almqvist 1994; Uphoff & Gilmore 1994).



Tämä ilmenee sekä kognitiivisten että sosioemotionaalisten taitojen osalta. Tytöt ovat yleensä poikia kehittyneempiä koulukypsyyden osalta. Myös ympäristöllä (mm. vanhempien koulutustaso ja sosioekonominen

asema) on vaikutusta koulukypsyyteen.

n tuhannen lapsen koulunaloittamista lykätään vuodella. Tyypillinen lykkäyslapsi on loppuvuodesta syntynyt poika. Lykkäämisen tarkoituksena on auttaa lasta ja antaa aikaa hänen yksilölliselle kehitykselle. Tämä edellyttää sitä, että lapsi viettää lykkäysvuotensa esim valmentavalla luokalla.



Tutkimusten mukaan lykkäysperusteet voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: fyysisiin, kognitiivisiin ja sosio-emotionaalisiin perusteisiin. Suurimmalla osalla lapsista lykkäyksen syynä on sosio-emotionaaliset syyt.

Eskarivuoden alussa ajattelin, että kuinkakohan poika pärjää koulussa. Vuoden aikana ja varsinkin eskariopettajien kommenttien ansiosta epäilykseni karisivat. Koulussa poika on pärjännyt alusta alkaen hyvin.

aloitti koulun tänä syksynä. Hän on syntynyt 28.12. Joskus ennen eskariinmenoa puhuimme mieheni kanssa mahdollisesta kouluunlähdön lykkäämisestä, ja argumenttinamme sen puolesta oli lapsuuden lyhentyminen vuodella verrattuna esim. johonkuhun joka on syntynyt vain muutaman päivän poikamme jälkeen.



No, hänen kohdallaan tilanne kehittyi itsestään, sillä poika oppi lukemaan 5,5-vuotiaana ja olisi ollut aika älytöntä sen jälkeen odottaa vielä kaksi vuotta kouluun lähtöä. Eppuluokan aloitus on mielestäni sujunut hyvin, tosin ei mulla ole vertailukohtia kun hän on esikoinen. Olen kuullut, että joskus tämä asia voi tulla vastaan myöhemmin, esim. kolmannella luokalla tuleekin liikaa juttuja ikätasoon nähden. En sitten tiedä, katsotaan ja odotellaan. En ole huolissani.



Tuttujen tytär joka on syntynyt 29.12. aloitti koulun sellaisella starttiluokalla joita meidän kaupungissamme on niille lapsille, jotka tarvitsevat enemmän tukea ja apua. Ei annettu lupaa käydä eskaria toiseen kertaan, vaan olisi pitänyt mennä ikäänkuin yksi vuosiryhmä taaksepäin päiväkodissa!

Menin kouluun 6 vuotiaana ja koulumenestyminen oli hyvää koko ajan. Silti tunnen nyt aikuisena, että jos minulla olisi lapsi samassa tilanteessa ja saisin valita, lähteekö hän vuoden myöhemmin kouluun, valitsisin niin. Lapsuus on muutenkin niin lyhkänen. En näe mitään haittaa siitä, että olisin lähtenyt vuoden myöhemmin kouluun. Pikemminkin hyötyä; olisin ollut vuoden kypsempi. Mitään syitä ei kohdallani koulunaloittamisen lykkäämiseen kuitenkaan ammattilaisista ollut.

Ja jos itse olisin saanut päättää, niin olisin aloittanut koulun vuotta myöhemmin. Koulu ei kiinnostanut vähäänkään tai lukeminenkaan. Oppiminen oli hankalaa ja sen vuoksi tunsin itseni aina huonommaksi kuin muut. Sitten tosiaan luulin olevani todella tyhmä ja se oli selvää, että en pärjää hyvin koulussa. Olinhan jo ensimmäisestä luokasta lähtien huomannut olevani tyhmempi kuin muut, miksi se siitä muuttuisi.



Sitten menin vanhempana ammattikorkeakouluun ja luin itseni insinööriksi luokan parhaimpana. Enkä siis ponnistellut suuremmin päätin vain lukea kunnolla aina ja asia kiinnosti minua paljon. Eli jo motivaatio on kohdillaan, niin voi hyvin oppiakin.



Luulen siis, että minun kohdallani vuosi myöhemmin olisi säästänyt minut turhilta itsetunto-ongelmilta.



Riippuu kuitenkin paljonlapsesta, mutta jos vähänkään minua epäilyttäisi tai lapsi ei oel koulusta millään tavalla innoissaan, niin siirtäisin vuodella.

Ihan hyvin on koulu mennyt, mutta olisi varmaan mennyt paremminkin, jos olisi mennyt vuotta myöhemmin. Mutta toisaalta tuo olisi jotenkin hullun ison oloinen ekaluokkalaiseksi.

Akateemisten taitojen tasoerot vaihtelee paljon. Jotkut oppii lukemaan itsekseen jo viisivuotiaana ja toiset tuskien jälkeen ykkösellä ja kakkosella opettajan ohjaamana.



Kyse on enemmänkin yksilöiden älykkyyden eroista ja hoksaamisesta kuin fyysisestä iästä.



Ihmiset ovat erilaisia ja näinhän se on läpi elämän. Toisille asioiden oppiminen sujuu helposti ja toisilla se on kuin tervanjuontia.



Kyse on osittain perimästä, osaksi lapsen kasvuympäristöstä älykkyyden lisäksi.

Itse olen syntynyt jolukuun lopulla mutta ihan samaan aikaan mennyt kouluun kun muut samana vuonna syntyneet. Siskoni on syntynyt vuoden viimeisenä päivänä eikä hänelläkään ollut ongelmia!

ja aloitin koulun samaan aikaan kuin muutkin samana vuonna syntyneet, eli 6-vuotiaana. Ei mitään ongelmia, hyvin meni enkä tuntenut olevani mitenkään erikoinen tapaus vanhempiin verrattuna.

Aloitin koulun 6v jolloin osasin jo lukea ja kirjoittaa. Oisin voinut hypätä muutaman luokan ylikin, mutta vanhemmat eivät halunneet. Ainoastaan muistan että eskarissa kukaan ei halunnut leikkiä mun kaa kun olivat jo 6v ja minä vaan 5....