Lue keskustelun säännöt.
en voi sille mitään, että suurperheen äitinä mua huvittaa
21.12.2007 |
yhden tai muutaman lapsen äidit, jotka valittavat kuinka raskasta on. Ovatko he tosiaan vain niin laiskoja vai kuinka muutaman lapsen kanssa voi olla niin vaikeaa kaikki? Kaupassa käynti, joululahjojen osto siivoaminen, leipominen jne. Tänään olen oikein urakalla kuunnellut tätä ja olen hämmästyneen huvittunut. Kuinka ihmeessä ennen pärjättiin?
Kommentit (54)
ettenkö olisi väsynyt. Kaksi vuotta lapseni kanssa teholla istuneena vaan olen kerinnyt kuunnella paljon näitä juttuja ja joka kerta sitä hymähtää-valitettavasti. Olen alkanut sitä oikein ajatella, että onko ihmisten elämä liian helppoa?
Terv. ap, josta täydellisyys kaukana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen saivat keskittyä 100% siihen kodin ja lastenhoitoon.
Kyllä keskiverto av-mamma saa vieläkin keskittyä lapsiin ja kotiin - mies tuo rahat kotiin :D :D :D
Hänellä on paras turvaverkko mitä tiedän ja silti hän valittaa väsymystä, lastensa hankaluutta, oman ajan puutetta ja mitä milloinkin. Osaksi siis asennekysymys!
Mitä sä toisten elämän raskaudesta tiedät? Ei perheen lapsiluvusta pysty mitään päättelemään elämän tyylistä, laadusta tai tavasta, saati sitten miten raskaaksi kukin minkäkin kokee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuinkas vanha sun vanhin lapsi on? Tottakai on helpompaa esim 5v, 4v ja 1v kanssa kuin kahden alle 2v kansa. Johan tosta 5vuotiaasta on paljon seuraa ja apua.
Terv 5v, 4v ja 1v äiti jolla nyt jo helpompaa kun on vanhin isompi lapsi, joka puhuu ja on äidin ilona.
kun on uudessa työpaikassa. Kaikki on uutta, eikä ole syntynyt rutiineita omaan työskentelyyn. Kun on ollut samassa työpaikassa esim. 5 vuotta on yleensä jo paljon helpompaa, vaikka samaanaikaan toimenkuva olisikin muuttunut vaativammaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että yhden kanssa pystyin keskittymään kersaan kunnolla, kahden kanssa oli vain niin rankkaa (molemmat oli alle kaksi vuotiaita vähän aikaa + parisuhde kriisi, korvatulehduskierra ja masennus) ja kolmannen jälkeen asiat on alkaneet sujua omalla painollaan.
Meidän nappulat on 5v, 3,5v ja 1,5v ja lisää saisi tulla.
Kaikki on kiinni omasta asenteesta. Kyllähän sitä nyt yhden tai kahden kanssa on ihan uskomattoman helppoa, kun on tottunut kolmeen. Silloin kolme olisi ollut katastrofi, kun ei taidot ja tiedot riittäneet kunnolla edes yhteen. Asioita täytyy suhteuttaa.
Lisäksi yhden tai kahden lapsen äidillä on vielä usein muistoissa ajat ennen lapsia. Henkevät, rauhalliset keskustelut kavereiden kanssa yms. Suurperheen äidin elämä on ollut sitä samaa härdelliä jo vuosia, ei hän ehkä enää osaa kaivata niitä aikuisten juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erinäisistä syistä johtuen. Ja nyt lapset ovat 1 v ja 3 v, ja näin helppoa ei ole ollut moneen vuoteen. Taisi olla rankempaa jopa ennen esikoisen syntymää.
Että mun suppealla näkemyksellä voisin väittää, että mitä enemmän lapsia, niin sitä helpompaa. Tietysti kantani voi vielä tulevaisuudessa muuttua, mutta tällä hetkellä näin.
Vierailija:
Suurperheen äidin elämä on ollut sitä samaa härdelliä jo vuosia, ei hän ehkä enää osaa kaivata niitä aikuisten juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan elämä, arki yleensäkin. Kyllä kahdenkin lapsen kanssa (vaikka lapsilla onkin iso ikäero) on raskasta kun siihen päälle lisätään miehen masennus/ahdistus+monen kuukauden sairasloma=rahahuolet, kotihoidontuella oleva äiti, jolla just diagnosoitu syöpä, 1 x ylivilkas lapsi ja 1 x nuoremman korvatulehduskierre. Välillä elämä vaan on raskasta...
Minulta tuli naapuri kysymään, että miten selviät neljän pienen kanssa kun hänestä tuntuu ettei yhden taaperon kanssa pärjää. Sanoin, että elämä helpottuu kun lapsia on useampi (mielestäni se neljäs ja siitä ylös päin ovat ratkaisevia). Lapsethan saavat seuraa toisistaan ja vanhimmat alkavat jo olla vähän apuna.
Sitten vain jäin miettimään, että se on varmasti myös hyvin pitkälle asenne kysymys. Minulla ei ole tukiverkkoa lähettyvillä, sillä asumme kaukana molempien vanhemmista ja ystävistä. Tällä naapurilla yhden lapsen kanssa oli lähes aina joku sukulainen apuna ja seurana. Ei esim. tulis edes mieleen hommata lapsille hoitajaa, että voin kitkeä rikkaruohoja tai käydä suihkussa tms. Lapset kulkevat luonnollisesti mukana kaikissa talon touhuissa.
Ja totta kai meillä suurempien perheiden äideilläkin välillä " on rankkaa" , mutta ehkä sitä pitää itsestään selvänä ettei elämän tarvikkaan helppoa olla. Ei siis ole tarvetta valittaa.
Kaverilla on kolme lasta, joita mummi hoitaa tämän tästä, ostaa vielä ruuatkin. Tämä kaverini saa tulla ja mennä miten huvittaa. Minulla on vain yksi, mutta turvaverkkoa ei ole ja minä hoidan käytännössä yksin lapsen ja talouden (mies matkatöissä) ja siinä sivussa omaa äitiäni. Kyllä minulla on oikeus sanoa, että on raskasta. Ystäväni " suurperheen" äiti ei siitä tiedä mitään!