Miten tulla/tulit uskoon?

Minulle on aivan sama millainen maine uskovilla on. Todellisuudessa maailman ihmisille me kaikki olemme jotain, jota ei voi ymmärtää, ja ei voikaan, ennen kuin se konkreettisesti alkaa elää omassa elämässä.

16, kyllä osittain tarkoitin sinulle, mutta myös yleisesti. Se, että meidät kastetaan lapsena ei meitä pelasta. Se, että me rukoilemme, ei meitä pelasta. Jumala ei myöskään pakota ketään uskomaan. Usko on lahja, ja sille täytyy olla vastaanottaja.



Olen kristitystä kodista, kasvanut lapsenuskossa, tehnyt jopa hengellistä työtäkin, ilman Pyhää Henkeä. En ollut luopunut, päinvastoin, usein rukoillut, että Herra, minäkin haluaisin niin kovasti uskoa.



Sydämen maaperän muokkausta tarvittiin monia, monia vuosia, ennen kuin todella sain uskon lahjan Pyhän Hengen kautta. Sain tutustua seurakuntaverkostoon, jossa tapahtui ihmeparantumisia, jne, ja aloin ajatella, että noilla tuolla on tikkari, ja minäkin haluaisin sitä maistaa. Olin aivan kuin lapsi karkkikaupassa. Sitten yhden kerran, sanoin ystävieni keskellä, että Herra, tässä olen, ota minut kokonaan, ja Pyhä Henki täytti minut. Raamattu alkoi kirjaimellisesti elää, muuttui kirjasta eläväksi sanaksi, jne. Siis uudestisynnyin.



Tämän vuoksi on tärkeää erottaa uskonnollisuus, ja todellinen elävä usko, lahjana saatu, Kristuksen sovitustyön tähden.



a <3

Minä uskon Jumalaan ja Jeesukseen, mutta siltikin minulle on hirveän vaikea sisäistää Jeesuksen tärkeys ja hänen tekonsa. Ennen kuin ymmärrän nämä asiat kunnolla, en siis varmasti pysty tulemaan uskoon. Miten saisin siis ajatukseni myös Jeesukseen enemmän kun tosiaan enemmänkin aina Jumalaa rukoilen.

ei ainakaan ole ihmisen teko. Ratkaisukristillisyydessä on joskus se vika, että se painottaa liikaa ihmisen osuutta pelastukseen. Se on kuitenkin kokonaan Jumalan teko. Jeesus on todella tie Jumalan yhteyteen. Mutta Jeesuksensydämeenrukoilu ei pelasta, vaan Jeesus pelastaa, tajuatteko eron. Lapsenuskossa ei mielestäni ole mitään vikaa, kun uskotaan oikeaan Jeesukseen, oikeaan Jumalaan. Usko voi ja sen tuleekin kehittyä iän mukana.

Siis ihmisen teoilla ei ole mitään merkitystä siinä, pääseekö hän taivaaseen vai joutuuko helvettiin? Eli eikö uskominenkin ole teko?

Ihmisen täytyy vain haluta se, ja sitten sen saa, vaikka se ei ihmeemmin miltään tuntuisikaan. Siitä vaan sitten uskossa kasvamaan seurakuntayhteyteen luottaen siihen, että ristin sovitus riittää.