Phimmat mahdolliset uutiset rakenneultrasta, apua kaivataan
Kävin tänään rakenneultrassa (rv 19+4) ja ne pahimmat uutiset sain. Lapsen aivot ja pää ovat epänormaalin suuret ja kallossa liikaa nestettä. Ennuste ei ole hyvä ja suosittelivat jo miettimään keskeytystä, perjantaina tarkempi sikiötutkimus ja päätöksen paikka.
Nyt kaipaisin asiallista apua niiltä jotka ovat saman läpikäyneet. Eli mitä käytännössä tapahtuu synnytyksessä ja voiko sen tehdä yksityisesti? En jaksaisi odottaa joulun yli ja antaa mahan kasvaa mikäli vauva ei ole oletettavasti elinkelpoinen. Ja tällä tarkoitan että lääkäri epäili vauvan kuolevan jo kohtuun ennen laskettua aikaa.
Kuinka te muut olette asian kanssa selvinneet?
Kommentit (23)
Taidat olla shokissa.
Pahoittelut teille ja voimia! Koeta jaksaa ja odota lääkäriä, siellä asiat alkavat selvitä.
T: myös tuomion rakenneultrassa saanut
Lapsen vammaisuutta on vielä vaikea ennustaa, voi olla, että sunttileikkaus riittää. Tai voi olla, että lapsi on vaikeasti vammainen. Odota perjantaita ja juttele miehesi kanssa jo valmiiksi: oletteko valmiita ottamaan mahdollisesti vammaisen lapsen vastaan.
Toivottavasti saatte paremman ennusteen tarkemmasta ultrasta. Voimia!
mutta toivon voimaa sinulle ja miehellesi.
Koska kyse ei mitä ilmeisemmin ole elinkelpoisesta lapsesta, on oikeastikin viisasta hoitaa asia mitä pikemmin!
Selvität itsellesi järkytyksestä ja surusta huolimatta, mitä haluat tehdä ja miten tästä eteenpäin!
Sinua ei kukaan kiirehdi mihinkään, vain sinä päätät mitä tästä eteenpäin! Älä kuuntele kenenkään painostusta tai moitteita, teit mitä hyvänsä! SINÄ päätät mikä sinulle on parasta!
Voimia!!
synnytys tapahtui heti kun varmuus asiasta oli saatu (normaali rakenneultra, tarkistusultra yliopistollisessa sairaalassa x2), viikolla 21+5
käynnistys tapahtui ensin jollain tabletilla, kahden piinallisen päivän jälkeen tipalla. tipan jälkeen ei ehditty laittaa puudutteita, joten synnytys sattui tosi paljon.
koko juttu oli elämäni tuskallisin kokemus, jonka jälkeisestä kuukaudesta mulla ei ole mitään muistikuvia.
ainakin treella hlökunta oli tosi ihanaa ja apua sai niin paljon kuin osasi ottaa vastaan. toivottavasti, mikäli tähän joudutte, sama on tilanne teidänkin kotipaikalla.
toivotan voimia, niitä tarvitset. halaus!
Harvinaista kuin onkin, mutta meillä totesivat pään ja aivot epämuotoisiksi ultrassa ja kromosomi poikkeavuus lapsivesipunkitiolla. päätimme kuitenkin pitää vauvan, koska itse henkilökohtaisestin en voisi lastani " tappaa" , mutta en paheksu niitä jotka sen tekevät.
no vauva päätettiin leikata koska synnytyksessä olisi voinut tulla komplikaatioita. synnytin täysin terveen lapsen, eikä mitä' än poikkeavuutta ole tähän menbnessä ollut. lapsi jo 2 vuotias. lapsella oli pää ainoastaan vähän hassun muotoinen. siis takaraivo on pitkulainen, mutta sen saa hiusten mallilla normaalin näköiseksi.
voimia simnulle mitä päätätkin tehdä. kehitysvammaisen lapsen hoitaminenhan on todella raskasta, että kannattaa miettiä jaksaisitko ryhtyä siihen.
tsempanneille!
ja juu, ratkaisu ei todella tule olemaan helppo mihinkään suuntaan. Meillä kotona reilu 1v ikäinen lapsi ja koska mies töissä ulkomailla en usko jaksavani hoitaa vaikeasti kehitysvammaista yksin. Mutta katsotaan tuoko perjantai valoa asiaan, toiveita ei lääkäri kyllä elinkelpoisesta lapsesta halunnut antaa vaan sanoi löydöksen olevan niin raju että pahimpaan saa varautua. Kurja joulu edessä.
Kiitos teille jotka jaksoitte jakaa kokemuksenne. Uskottava vaan on että tästäkin selvitään.
Eri diagnoosilla kuitenkin. Mitään toivoa ei annettu, lapsi kuolisi kohtuun tai viimeistään synnytyksessä. Meille jäi kaksi vaihtoehtoa, keskeyttää raskaus tai jatkaa odotusta ja käydä kontrolleissa odottaen vauvan kuolemaa. Surullisin mielin päädyimme keskeytykseen, koska vauva voi jo ilmeisen huonosti, ei liikkunut enää juuri lainkaan. Syntyneen lapsen kanssa saimme olla niin pitkään kuin halusimme, synnytyksestä jäi sen traagisuudesta huolimatta kaunis muisto, saimmehan pitää tätäkin lasta hetken sylissämme, omaa lintustamme.
Elämä romahtaa, ja tuntuu ettei tälläisestä voi mitenkään selvitä. Lohdutuksen sanat, aika auttaa ja parantaa, tuntuivat vain sananhelinältä, mutta kyllä niissä sanoissa vain totuus piilee. Noin vuoden olin surun murtama, lapsen haudalla kävin kuukausia päivittäin. Noina alkukuukausina vauva oli mielessä joka hetki, joka sekunti. Pikkuhiljaa häntä ajatteli joka minuutti, sitten joka tunti jne. Nyt hän on kaunis muisto, jonka ajatteleminen näin arjessa ei enää nosta palaa kurkkuun. Alitajuisesti hän kulkee koko ajan mukana, ja jos joku kysyy, ontako lasta meillä on, lasken hänet yhdeksi muiden mukaan.
Toivon sydämestäni teille, ja etenkin Sinulle lapsen kantajana voimia tulevaan, oli päätöksenne mikä tahansa. Kyllä te tästä selviätte!
" Koska kyse ei mitä ilmeisemmin ole elinkelpoisesta lapsesta, on oikeastikin viisasta hoitaa asia mitä pikemmin!"
Tarkista, että perjantain ultraava lääkäri on todella asiantunteva. Onko suuri synnytyssairaala, jos ei niin pyydä lähetettä jonnekin missä on kokemusta erikoistapauksista.
Itse sain kanssa ultrassa rakennevikauutisia tosin kyseessä oli pikku" vika" joten en tosiaan ollut samassa tilanteessa kanssasi. Voimia sinulle, jaksamista!Halaus!!!
ja jos haluat kuulla meistä niin liity ryhmään enkelinkosketus, siellä tosin kaikki tarinat ovat niitä surullisia, mutta on sinne paljon ihmisiä liittynyt jo tuossa vaiheessa. Itse olisin niin toivonut jo tuossa vaiheessa vertaistukea.
Paljon voimia! : (
mikä se vika oli, jos lapsi kuitenkin oli syntyessään terve?? Omituista
Sydämen sykettä ei enää löytynyt ollenkaan. Synnytys oli nopea ja kivulias, kipulääkkeitä toki sain, sillä ei niistä ollut enää haittaa siinä vaiheessa vauvalle. näin pikkuisemme ja pitelin häntä " sylissä" . Henkisesti asia on ollut raskas, mutta päivä kerrallaan edetään.
en ole ollut samassa tilanteessa mutta sen verran ymmärrän että ei oo mikään ihana juttu
Vierailija:
mikä se vika oli, jos lapsi kuitenkin oli syntyessään terve?? Omituista
Vierailija:
mikä se vika oli, jos lapsi kuitenkin oli syntyessään terve?? Omituista
Kyllä kromosomitestiin pitäisi voida luottaa.
1. Mene pois av-palstalta äläkä tule takaisin kun olet herkässä tilassa.
2. soita heti miehellesi (jollekin muulle tukihenkilölle jos häntä ei ole) ja pyydä tulemaan kotiin sun teukseesi jos vaan voi
3. odota sitä perjantain lääkäriä, pysyrauhallisena ja mieti sitten. Suru on surtava ja se kestää aikansa, sille ei voi mitään.