Hermoratatutkimus - kokemuksia?

Isoissa lihaksissa, kuten jalat, tuntuu neulan työntö lihakseen kipeämmin

Mun piti äsken mennä. Olis työntänyt kaksi neulaa mun nilkkaan/nilkkoihin. Yritin kyetä, mutta pelkäsin niin paljon että aloin itkemään ja vedin jalan pois. Mulla on yritetty aiemmin tehdä käteen ja se sattui enkä pystynyt sitä viemään läpi. Luulin, ettei rauhottavaa saa ottaa ennen hermoratatutkimusta koska päättelin, että keskushermostoa lamaava lääke vaikuttaa tuloksiin. Lääkäri kuitenkin sanoi, että olis saanut ottaa. Varattiin uus aika ja seuraavaksi otan rauhottavaa. Olisin toivonut, että hoitaja pitää jalasta tiukasti kiinni kun lääkäri pistää neulat, mutta sellaista mahdollisuutta ei ollut. Pelkään, että refleksinä kiskaisen jalkani pois. Näin siis teinkin jo ennen neuloja.

Toivottavasti tämä viesti auttaa muita pelkopotilaita. Hävettää oma pelko ja epäonnistuminen, osaksi myös siksi itkin. En tule tänne myöhemmin lukemaan pilkkaviestejä, joten tuhlaatte omaa aikaanne jos niitä kirjoitatte. Mulle nyt selvää miten asiassa etenen.

oli kyllä yksi eåämiellyttävimmistä kokemuksista ikinä. vertaisin vatsatähystykseen tai juurihoitoon ilman puudutusta

Vierailija kirjoitti:

Olin. Ei tuntunut miltään. Vähän nytkähti käsi.

Yksi tuttu sanoi, että käsi hyppäsi puoli metriä ilmaan. Just joo.

Minulla tutkittiin kädet ja jalat, aina vaan isommilla sähkömäärillä. Kyllä se koko raaja vaan tahdottomasti koukistuu valtavalla voimalla mikäli on radat kunnossa, eli koko jalka tai käsi potkaisee ilmaan.

Ei sattunut eikä tuntunut oikeestaan miltään.

Oletteko menneet tutkimuksesta suoraan töihin? Mulle tuli aika niin että joudun käymään siellä kesken työpäivän. Ei kai sitä varten tarvitse sairaslomatodistusta?

Itselleni tehtiin tämä ja en ole pahempaan koskaan törmännyt. Luunmurtuma on lähellä kipua, joka siitä tuli. Käsissä hermokipu oli vielä siedettävällä tasolla, mutta lääkäri alkoi tutkimaan jalkoja, niin oli muutaman kerran pakkoa sanoa, että "EI enää, ei enää!", koska kipu oli niin voimakasta. Olen kävellyt useamman kerran murtuneella jalkapöydällä, joten kipukynnys on itselläni aika korkea.

En tiedä johtuiko kipu siitä, että itselläni tosiaankin oli hermoradoissa vikaa ja lääkäri joutui käyttämään laitetta suuremalla teholla. En tiedä miten kauan siinä kesti, mutta selkä oli hiessä tuskasta. Uskon ettei tutkimus ole kaikilla yhtä kivulias.

Muutaman vuoden päästä sain kutsun uusintatutkimukseen, mutta kieltäydyin siitä kokemuksiin vedoten. En suostu siihen ellei ole aivan pakko!

Tutkinta tehtiin jalkoihin ja lihaskuntotestin yhteydessä (nilkka) tuntui kuin naula olis lyöty jalkaan.

nyt on on mennyt viikko enkä pysty vieläkään kävelemään kunnolla kipujen takia, saas nähdä meneekö pitkään kuin paranee (jos paranee). Lääkäri ei ota mitään kantaa, koitti väittää että kipu on ollut jo aiemmin.

Hyvä että muilla tutkimukset ovat menneet pääosin paremmin.

Oho hoono soomi, sori.

Saanko kysyä, minkälaisissa tautiepäilyissä tämä tutkimus tehdään?

Tämä on hyvä ketju pitää elossa. Haluaisin vain ystävällisesti sanoa, että toivon ihmisten lopettavan ylettömän rohkaisun "ei se satu!"ja samalla kipuherkkien mitätöintiä "turhaan pelkäät/pelottelevat", vain omien kokemusten pohjalta, jotka SATTUIVAT olemaan kivuttomia/helppoja. Voit kertoa kyllä, että "minuun ei sattunut, oli helppoa", ehkä kuvailla toimenpidettä. Mutta on mielestäni väärin, jos samalla vähättelee kipuherkkiä.

Jokaisen meidän hermosto on kytkeytynyt omalla uniikilla tavallaan ja se onkin hyvin monimutkainen verkosto, josta vieläkään ei tiedetä kuin pieni murto-osa. Se kuitenkin on ilmiselvää, että jokainen kokee ja aistii eri tavalla. Se, mikä on kivutonta itselle, ei automaattisesti ole kivutonta jollekin toiselle. Pelko ei myöskään lisää kivun tuntemusta (pelon tuntemus voi jopa auttaa selviämään kivusta paremmin-->välittäjäaineet), ja kipu itsessään ei ole pelkoa, kuten jotkut hörhöt yrittävät kovasti muille sitä tuputtaa. Eli hieman objektiivisuutta lisää näihin operaatiotarinoihin, kiitos.

Pelkopotilaanahan olisi erittäin hyvä saada kunnolla rauhoittavaa ennen toimenpidettä.

Itselleni hermoratatutkimus (se neulavaihe, eivät pää- ja käsiosuudet) oli kivuliaimpia kokemuksiani. En edes tiennyt etukäteen yhtään millaisesta tutkimuksesta on kyse, en ollut koskaan kuullut mitään kokemuksia keneltäkään. Erityisesti reisien kohdalla sain kovan paniikkikohtauksen, koko kroppani alkoi tärisemään ja aloin itkemään ja hyperventiloimaan, huusin että ei, ei enempää! Ja se oli pakko keskeyttää. Kärsin myös paniikki- ja ahdistushäiriöstä ja olen erityisen kipuherkkä tietyiltä alueilta. Sitten taas on monia paikkoja joita ei paljon hetkauta. Verikokeet ovat helppoja ja tykkään katsoa mitä tehdään. Sitten taas kun piikki pistetään persuksiin, niin kiroilen ja huudan aivan pirusti. Nyrkillä voi lyödä kiviseinään, no problem. :D

Haluankin sanoa, että jos eteen tulee lähete hermoratatutkimuksiin, niin kannattaa mennä, koska missä tahansa vaiheessa jokaisella on oikeus lopettaa, jos kipu on sietämätöntä. Saat vaikka tarttua lääkäriä kädestä ja lähteä lätkimään. Kipukokemuksia ja kivun aiheuttamaa käytöstä on ihan turha hävetä. Ja lääkäreiden, jos kenen, pitäisi ymmärtää.

Itselleni tehtiin tutkimus jalkojen ja alaselän hermosärkyjen takia. Pääsin osallistumaan ilmaisiin tutkimuksiin, joissa testattiin uutta radioaktiivista varjoainetta PET-kuvauksissa. Sitä varten laitettiin valtimokanyyli, jota ennen asetettiin tavallinen kanyyli oikeaan käteen. Valtimokanyylin laitto on tällä hetkellä kakkosena kaikista kipukokemuksista (kierukan laitto ykkösenä). Tottakai sain aivan järkyttävän tärinäpaniikkikohtauksen ja pulssi nousi vaarallisen korkealle, joten sain opiaatteja suoneen. Ei tehonnut, vaikkei minulla ole edes toleransseja niihin, joten laittoivat lisää, tällä kertaa tuplana. Johan rauhoituin ja nukuin mukavasti kuvausputkessa 1,5 tuntia. :)

Muistakaa oikeutenne potilaina. Kun menen hammaslääkäriin, sanon etukäteen paikat mihin ei saa koskea. Tottakai aina yritän sietää joitakin kipuja, mutta tietyt paikat vain aiheuttavat sen ylitsepääsemättömän pakene/taistele-tunteen, kun sietokyky ylittyy että "jatka vielä niin takaan et meiltä molemmilta lähtee henki". :'D

Toivottavasti tästä on apua, informaatiota ja rohkaisua jollekin.

"Erityisesti reisien kohdalla sain kovan paniikkikohtauksen, koko kroppani alkoi tärisemään ja aloin itkemään ja hyperventiloimaan, huusin että ei, ei enempää!"

-Apua, informaatiota ja rohkaisua?

Itse olin samaisessa tutkimuksessa reilu viikko sitten ja samasta syystä, kuin sinä. Ei sattunut niin vähääkään. Hermot tietysti nykivät joissain kohdissa, mikä on odotettavaa, mutta ei sattunut. Ihan miellyttävä kokemus, kun miettii mitä siinä voi saada selville vähällä vaivalla.

Vierailija kirjoitti:

Saanko kysyä, minkälaisissa tautiepäilyissä tämä tutkimus tehdään?

"Tuntemattomasta" syystä. Kipua, särkyä, tunnottomuutta...löytyy hermopinteet

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hyvä ketju pitää elossa. Haluaisin vain ystävällisesti sanoa, että toivon ihmisten lopettavan ylettömän rohkaisun "ei se satu!"ja samalla kipuherkkien mitätöintiä "turhaan pelkäät/pelottelevat", vain omien kokemusten pohjalta, jotka SATTUIVAT olemaan kivuttomia/helppoja. Voit kertoa kyllä, että "minuun ei sattunut, oli helppoa", ehkä kuvailla toimenpidettä. Mutta on mielestäni väärin, jos samalla vähättelee kipuherkkiä.

Jokaisen meidän hermosto on kytkeytynyt omalla uniikilla tavallaan ja se onkin hyvin monimutkainen verkosto, josta vieläkään ei tiedetä kuin pieni murto-osa. Se kuitenkin on ilmiselvää, että jokainen kokee ja aistii eri tavalla. Se, mikä on kivutonta itselle, ei automaattisesti ole kivutonta jollekin toiselle. Pelko ei myöskään lisää kivun tuntemusta (pelon tuntemus voi jopa auttaa selviämään kivusta paremmin-->välittäjäaineet), ja kipu itsessään ei ole pelkoa, kuten jotkut hörhöt yrittävät kovasti muille sitä tuputtaa. Eli hieman objektiivisuutta lisää näihin operaatiotarinoihin, kiitos.

Pelkopotilaanahan olisi erittäin hyvä saada kunnolla rauhoittavaa ennen toimenpidettä.

Itselleni hermoratatutkimus (se neulavaihe, eivät pää- ja käsiosuudet) oli kivuliaimpia kokemuksiani. En edes tiennyt etukäteen yhtään millaisesta tutkimuksesta on kyse, en ollut koskaan kuullut mitään kokemuksia keneltäkään. Erityisesti reisien kohdalla sain kovan paniikkikohtauksen, koko kroppani alkoi tärisemään ja aloin itkemään ja hyperventiloimaan, huusin että ei, ei enempää! Ja se oli pakko keskeyttää. Kärsin myös paniikki- ja ahdistushäiriöstä ja olen erityisen kipuherkkä tietyiltä alueilta. Sitten taas on monia paikkoja joita ei paljon hetkauta. Verikokeet ovat helppoja ja tykkään katsoa mitä tehdään. Sitten taas kun piikki pistetään persuksiin, niin kiroilen ja huudan aivan pirusti. Nyrkillä voi lyödä kiviseinään, no problem. :D

Haluankin sanoa, että jos eteen tulee lähete hermoratatutkimuksiin, niin kannattaa mennä, koska missä tahansa vaiheessa jokaisella on oikeus lopettaa, jos kipu on sietämätöntä. Saat vaikka tarttua lääkäriä kädestä ja lähteä lätkimään. Kipukokemuksia ja kivun aiheuttamaa käytöstä on ihan turha hävetä. Ja lääkäreiden, jos kenen, pitäisi ymmärtää.

Itselleni tehtiin tutkimus jalkojen ja alaselän hermosärkyjen takia. Pääsin osallistumaan ilmaisiin tutkimuksiin, joissa testattiin uutta radioaktiivista varjoainetta PET-kuvauksissa. Sitä varten laitettiin valtimokanyyli, jota ennen asetettiin tavallinen kanyyli oikeaan käteen. Valtimokanyylin laitto on tällä hetkellä kakkosena kaikista kipukokemuksista (kierukan laitto ykkösenä). Tottakai sain aivan järkyttävän tärinäpaniikkikohtauksen ja pulssi nousi vaarallisen korkealle, joten sain opiaatteja suoneen. Ei tehonnut, vaikkei minulla ole edes toleransseja niihin, joten laittoivat lisää, tällä kertaa tuplana. Johan rauhoituin ja nukuin mukavasti kuvausputkessa 1,5 tuntia. :)

Muistakaa oikeutenne potilaina. Kun menen hammaslääkäriin, sanon etukäteen paikat mihin ei saa koskea. Tottakai aina yritän sietää joitakin kipuja, mutta tietyt paikat vain aiheuttavat sen ylitsepääsemättömän pakene/taistele-tunteen, kun sietokyky ylittyy että "jatka vielä niin takaan et meiltä molemmilta lähtee henki". :'D

Toivottavasti tästä on apua, informaatiota ja rohkaisua jollekin.

Tämä oli erinomainen vastaus. Suuret kiitokset tästä.

Minulle tehtiin juuri Käsien emng ja oli itselleni todella epämiellyttävää. Yritin vain tyhjentää koko aika pääni ja pitää itseni rentona. Itsellä käytössä betasalpaajat, mikä oli varmasti hyvä asia. Sähköimpulssien lähettely lätkillä oli paikoitellen jopa kipeämpää kuin neulalla kuuntelu, joten sekin on yksilöllistä. Hoitaja sanoi ihanasti, että tämä kipu on siitä hyvä, että ei lähde täältä sinun mukaasi. Lihakset on kuitenkin sen oloiset nyt, että tuntee jossain käyneensä, joten onneksi en mene auton rattiin nykimään vaihdekeppiä.

..osaako kukaan täällä sanoa, kuinka paljon moinen touhu nyt sitten maksaa? meinaan, itse sain lähetteen kun on oikea käsi paskana, ja kaikki oireet osoittaa rannekanavaoireyhtymään.

jotain oon saanu googlailemalla selville että muutaman satasen vissiin, mutta semmoista hintaa taitaa olla noilla mehiläisillä ja muilla, err, brändätyimmillä terveystaloilla? mutta miten perus kunnallinen puoli? tyyliin joensuun keskussairaala? :'D kuinkahan iso mätky moisesta siis tulisi, niin tietää elämäänsä budjetoida ^^;;

SIRPA 50V. kirjoitti:

MINULLE TEHTIIN JUURI ÄSKETTÄIN ENMG HERMORATATUTKIMUS OIKEAAN KÄSIVARSI+RANNE PORIN LÄÄKÄRITALOSSA VANHEMPI MIESLÄÄKÄRI JA KOKEMUKSIA: EI SATTUNUT TIPPAAKAAN!!! OLISIN VOINUT TEHDÄ SAMAN TUTKIMUKSEN PUTKEEN VAIKKA 100 KERTAA PERÄKKÄIN, ÄLKÄÄ PELÄTKÖ JA JÄNNITTÄKÖ TURHAAN. ITSELLÄNI SÄRKENYT JA PUUTUILLUT KÄSI JO PITKÄÄN, ON KOKEILTU JUMPPAA JA VOIMAKAS TULEHDUSKIPUKUURIKIN JOISTA EI APUA LÖYTYNYT. SAIN TERVEYSKESKUSLÄÄKÄRILTÄ HELPOSTI SITTEN LÄHETTEEN KO TUTKIMUKSEEN, MENIN HYVIN KAUHUISSANI SINNE LUETTUANI KOKEMUSTEKSTEJÄ JOKA PUOLELTA JA TODELLAKIN YLLÄTYIN!! MENE ROHKEASTI VAAN JA SAAT SELVILLE KIPUJESI LÄHTEEN JOTA PÄÄSET SITTEN OIKEALLA TAVALLA HOITAMAAN. ITSELLÄNI SYYKSI PALJASTUI PITKÄAIKAINEN RASITUSVAMMA JOKA KOHDISTUNUT URHEILUSSA LIIAN PITKÄÄN KO KÄSIVARTEEN, NYT TÄYTYY VAAN PIENENTÄÄ RASITUSTA JATKOSSA, ONKIN JO HELPOTTAMAAN PÄIN.

Sirpa. Miksi huudat. Ota Caps Lock pois päältä. Se on siinä vasemmassa reunassa.

Jalasta otettiin 6 neulan avulla impulssia. Jokainen pisto+sähkö sattui niin, että oli taju lähteä. Lapsia ei saa siihen tutkimukseen viedä. Tunsin olevani sähköjänis.

Jos olis ms-tauti, niin näkyisikö tuossa enmg:ssä jotain erityistä?

Itsellä tämä tutkimus edessä, vähän jännittää kommenttien perusteella. Onko kellään hyviä kokemuksia?