Identtiset pojat 1v toistensa veriviholliset?
Järkyttävä tappelu alkoi pojilla jo 10kk iässä ja aina vaan jatkuu (1v2kk). Olin aina luullut, että kaksoset oppivat jo pienestä pitäen jakamaan ja leikkimään keskenään. Ja pah! Aina kiinnostaa se, mikä toisella on, ja sitten lyödään, purraan ja huudetaan. Pojat ovat toistensa kimpussa lähes koko ajan, melkein valmiita tappamaan toisensa! Onko muilla ollut tällaista? Vähän vaan pelottaa, että onko meininki tätä seuraavat 18 vuotta, vai laantuuko tämä vaihe joskus.
Kommentit (5)
Meillä on epäidenttiset pojat, nyt 1,5 vee (kehitysikää 1 v 2 kk) ja joskus miehen kans on mietitty, että vihaakohan ne aikuisina toisiaan... Molemmat on vilkkaita, mutta luonteeltaan erilaisia. Toinen (ISOMPI ja vahvempi ja motorisesti kehittyneempi) haluaisi painia ja nujuta, pienempi olla omissa oloissaan. Isompi vie häikäilemättä lelut kädestä, vetää tukasta, kaataa, makaa selän päällä ettei toinen saa henkeä, karjuu jne. jne. ja pienempi itkee jo nykyään siitäkin kun isompi tulee lähellekään... En aina tiedä itkisikö vai nauraisiko kun ihmiset höpöttää, että on se niin kiva kun kaksosista on seuraa toisilleen. Mä joudun olemaan alvariinsa poikien välissä, tai pienempi saa nenuunsa koko ajan. VÄlillä oli sellasta, että jos menin vaikka vessaan, niin toinen piti laittaa leikkikehään ja toinen matkasänkyyn siksi aikaa - ei voinut jättää yhdessä leikkikehään. Onneksi nyt on vähän helpottanut! Kohta varmaan keksivät jotain uusia riitelyn muotoja, ehkä sinne armeijaikään asti... ;) Nyt ekan kerran pienempi piti puoliaan ja puraisi isompaa.
Tunnustan, että välillä olen toivonut, että poikien riitely olisi tasaveroisempaa, niin ei aina tarvitsisi olla välissä puolustamassa pienempää. Mutta ei tuo teidänkään meininki niin kivalta kuulosta, että olisin kateellinen...
Kysyin " poika-asiantuntija" Jari Sinkkosen luennolla kerran, että mites se oidipaalivaihe, kilpaileeko kaksospojat sitten keskenään äidistä vai liittoutuuko ne yhdessä isää vastaan - ei osannut Sinkkonen vastata mutta veikkasi että mielenkiintoisia aikoja on odotettavissa joka tapauksessa... Jostain kuulin sellasen väitteen, että ainakin usein murrosiässä kaksostytöt riitelee keskenään ja pojat taas liittoutuu yhdessä vanhempiaan vastaan. Ööh, molempi pahempi taitaa olla tässäkin. ;)
Jaksamista sinne teille taistelutantereelle!
Niin hyvässä kuin pahassa. Meillä tosin asia on ollut melkein niin päin, että tämä pienempi tapaus on ollut ainakin yhtä hanakka noissa tappeluissa ja pienempänä käytti tiuhaan aseenaan voimien ollessa vähemmät tuota purukalustoaan. Edelleen on toisella rinnassa arvet kerrasta, jolloin veli puri niin lujaa paidan läpi, että iho meni ihan rikki ja verille. Meillä myös molemmat ovat vilkkaita, mutta erilaisia. Teillä tuo vaihe on vielä niin rankka, kun ei aina ole vielä sitä ymmärrystä, kun toinen kaadetaan kumoon tai tönätään tuolilta alas yms. Ei 4v myöskään aina ole tolkuissaan ja saattaa lyödä lujaakin päähän ja heittää raivarissaan tuolin, mutta kuitenkin jo vähän eri juttu.
Vessassa käydessäni käytin myös sänkyyn laittamista ja ongelma olikin sen jälkeen, kun pinnikset vietiin pois. Sit vaan pojat otettava aina vessaan mukaan. Meillekin kaikki tuota leikkikehää mainosti, mutteihan niitä sinne kaksin olisi voinut jättää.
Sinkkosella on hyviä ajatuksia yleensä. Meillä pojilla tähän asti on mennyt aika samanlailla nuo isä- äiti-vaiheet. Toisen ollessa kerran 2vk sairaalassa leikkauksen yhteydessä ja silloin oli isävaihe ja se oli karseaa, kun keskellä yötäkin huusi vaan iskää enkä saanut rauhotettua. Monta kertaa on ehtinyt jo vaihtua suosikkivanhemmat jos nyt näin voi sanoa, mutta meillä mennään nyt kanssani naimisiin, on niin ikävä äitiä, yyyh, halitaan ja suukotetaan ja sit kuoletetaan, kuole, mä vihaan sua. Tuhkaan sut ja sen jälkeen nauran haudallasi. Sen jälkeen taas rakastetaan niin tunteella, että hengitys meinaa halatessa itselläkin salpautua.
Jännä odotella aikoja armeijaan asti tai edes kouluun, jos toinen menestyy helpolla, toinen takoo läksyjä eikä opi... Aiheen vierestä, mutta on tää kaksosuus kiinnostavaa, mukavaa ja vuoroin rasittavaa.
Kyllä se jonkin ajan päästä varmaan on niin, että teilläkin tiikeriankka tappeluista huolimatta pojista on paljon seuraa toisilleen luonne-eroista huolimatta! Nyt voisin tässä vaiheessa sanoa, että kotona sisällä ollessa on helpompi olla, jos molemmat pojat ovat kotona, koska eivät taas sitten osaa olla erikseenkään ja se on pelkkää äiti, äiti, äiti...
Tiikeriankka79:
Meillä on epäidenttiset pojat, nyt 1,5 vee (kehitysikää 1 v 2 kk) ja joskus miehen kans on mietitty, että vihaakohan ne aikuisina toisiaan... Molemmat on vilkkaita, mutta luonteeltaan erilaisia. Toinen (ISOMPI ja vahvempi ja motorisesti kehittyneempi) haluaisi painia ja nujuta, pienempi olla omissa oloissaan. Isompi vie häikäilemättä lelut kädestä, vetää tukasta, kaataa, makaa selän päällä ettei toinen saa henkeä, karjuu jne. jne. ja pienempi itkee jo nykyään siitäkin kun isompi tulee lähellekään... En aina tiedä itkisikö vai nauraisiko kun ihmiset höpöttää, että on se niin kiva kun kaksosista on seuraa toisilleen. Mä joudun olemaan alvariinsa poikien välissä, tai pienempi saa nenuunsa koko ajan. VÄlillä oli sellasta, että jos menin vaikka vessaan, niin toinen piti laittaa leikkikehään ja toinen matkasänkyyn siksi aikaa - ei voinut jättää yhdessä leikkikehään. Onneksi nyt on vähän helpottanut! Kohta varmaan keksivät jotain uusia riitelyn muotoja, ehkä sinne armeijaikään asti... ;) Nyt ekan kerran pienempi piti puoliaan ja puraisi isompaa.Tunnustan, että välillä olen toivonut, että poikien riitely olisi tasaveroisempaa, niin ei aina tarvitsisi olla välissä puolustamassa pienempää. Mutta ei tuo teidänkään meininki niin kivalta kuulosta, että olisin kateellinen...
Kysyin " poika-asiantuntija" Jari Sinkkosen luennolla kerran, että mites se oidipaalivaihe, kilpaileeko kaksospojat sitten keskenään äidistä vai liittoutuuko ne yhdessä isää vastaan - ei osannut Sinkkonen vastata mutta veikkasi että mielenkiintoisia aikoja on odotettavissa joka tapauksessa... Jostain kuulin sellasen väitteen, että ainakin usein murrosiässä kaksostytöt riitelee keskenään ja pojat taas liittoutuu yhdessä vanhempiaan vastaan. Ööh, molempi pahempi taitaa olla tässäkin. ;)
Jaksamista sinne teille taistelutantereelle!
Meillä kaksospojat 3v. Edelleen tappelevat koko ajan keskenään, mutta myös rakastavat tosi paljon. Se on juuri tollasta, että ensin toinen löytää kivan lelun. Sitten toinen haluaa sen. Toista samanlaista ei aivan joka lelusta läydy, joten toinen lällättää, että et saa. Ja toinen huutaa että saan! Sitten toinen tönäsee ja toinen puree. Sitten ärsyttävä puoli tekee jonkun hassun äänen, ja toinen alkaakin hekottaa. Sitten matkivat toinen toisiaan, ja on maailman hauskinta. Meillä oli myös pitkään tota puremista, ja " vaarallista" tappelua, mutta se on mennyt ohi vihdoin, n. 2,5 v iässä?! Siis tuntuu että inhoavat toisiaan, mutta ilmankaan eivät osaa olla. Tarhassakin kertoivat, että kerran toinen nukkui pidempään kuin toinen. Ja kun toinen pääsi jo ulos, niin toinen rupesi vasta syömään. Toinen ei mennyt edes pihan puolelle leikkimään, kun sanoi, että ei voi olla ilman veljeä. vaikka tädit selittivät, että veli syö vaan ensin ja tulee heti sitten perässä. Ei mennyt leikkimään yksin, ja kun veli tuli pihalle, alkoivat välittömästi kinastelemaan.
Meillä vältytty kyllä pahemmilta yhteenotoilta, mietin myöskin vaan, että varmaankin matsit vähenee, mutta tulevat aina vaan rajuimmiksi. Ihanaa.....
Meillä identtiset pojat 1v 10kk ja meillä tapellaan ja painitaan mahdottomasti! Välillä tuskastuttaa, kun tuntuu, että yhtään ei leikit onnistu yhdessä ollenkaan vaan kinaa tulee leluista tai tilasta.
Hoidossa eivät kuulemma tappele, ainoastaan silloin kun jäävät kahdestaan.
Aika rajuja meilläkin nuo yhteenotot välillä on: purraan lujasti, lyödään leluilla, tönitään kumoon... Toisaalta pelleilevät toisilleen ja painivat ihan leikilläänkin. Selkeästi meilläkin pojat kuitenkin toisiaan kaipaavat. Toinen poika varsinkin huutaa veljensä nimeä ja seuraa tekemisiä. Ja jos veikka nukkuu päikkäreillä pidempään niin kyllä oven takana käydään ihmettelemässä, että eikö kaveri jo herää.
Samalta poikien touhut vaikuttaa kuin teillä muillakin: tapellaan ja tykätään. Toivon kuitenkin, että tuo tappelu vähän iän myötä vähenisi.
Uskon, että heistä on toisilleen vuosien mittaan hurjasti seuraa ja iloa. Onhan se hienoa, kun on aina kaveri, joka on samanikäinen ja samat kiinnostuksen kohteet.
Minä olen kanssa miettinyt tuota kilpailua ja vertailua esim. kouluun mennessä. Identtisyys kun ei tarkoita, että oppiminen tms tapahtuisi samalla tavalla. Samanikäisen veikan kanssa tulee varmasti tilanteita, jossa toinen on heikompi tai hitaampi. Toivottavasti näistä kuitenkin selvitään.
Kaksosuus on kuitenkin ainutlaatuinen juttu ja uskon, että kaikki kaksoset saavat elämäänsä jotain arvokasta ja ainutlaatuista, jota me yksöset emme saa kokea.
Hyvää uutta vuotta kaikille pienille tappelupukareille ja äideille!
ja kuvaamasi kaltaista oli meno. Tosin tuossa iässä myös halailivat ja suukottelivat toisiaan. Nyt 4 v nyrkit pystyssä ottelevat, vaihto miekkaan, nyrkkiä päähän ja hetken päästä saattavat vaan tokaista toisilleen, että hei mennäänkö katsomaan Rölliä. Sit lähteävät ja jään ihmeissäni seisomaan, kun juuri olin repinyt herroja toisistaan erille :) Pääasiassa kyllä menee mukavasti.