MAALIS 05 joulua edeltävään viikkoon

joulutohinat huipentuvat tällä viikolla, mutta sitä ennen on vielä tuhat ja yksi arkista asiaa hoidettavana.



Työpaperit odottavat tuossa vieressä, motivaatio on ihan hukassa. Kaduttaa, että suostuin koko touhuun. Olis pitänyt pitää ihan oikeasti lomaa tämä joulukuu, kuten alunperin kaavailin. No, tämä viikko vielä ja sitten en liki kahteen viikkoon suostu tekemään mitään työhön tai opiskeluun liittyvää!



Glögikutsut onnistuivat mukavasti. Lapset villiintyivät tietenkin ja meteli oli välillä hirvittävä, mutta pääasiassa vältyttiin suuremmilta onnettomuuksilta.



Eipä tässä kai muu auta, kun aloittaa työt. Ei ne tuosta muuten mihinkään katoa.



kua ja Kaisa

Kualle vielä kiitokset kutsuista! Ruoka oli ihanaista ja seura mukavaista! Ja tosiaan, lapset viihtyivät hyvin toisten seurassaan, mitä nyt välillä pureskeltiin ja itkettiin, sitten taas heti perään maattiin sängyssä peiton alla yhdessä. Onneksi teillä on tilaa juosta ja melskata!



Nyt ei kerkiäkään tämän enempiä. Päivänavaus alkaa pian soljua keskusradiosta ja se on aika hyvä merkki siitä, että luokassa olisi pitänyt olla jo muutama minuutti sitten. Heh. Joten eikun menoksi!



Hyvää joulunodotusta kaikille ja koittakaa nyt hetki myös hengähtää. Vai koittaako se hetki vasta joulun jälkeen?



T. lehtovi ja Helmut

..sikäli mikäli joku yhä muistaa meitä, kun en ole saanut kirjoitettua. Kaitpa siinä osaltaan oli kateuttakin, kun tuntui, että kaikilla muilla perhe-elämä kukoisti ja meillä meni päin hittoa kaikki.. :/



Mehän erottiin syksyllä Sannin isän kanssa ja asuttiin neidin kera kahden siellä Haminan takakorvessa.

Mä kävin reilu kaks kuukautta englannin ja venäjän kurssia ja neiti sai olla hoidossa. Oikein kiva perhepäivähoitsu olikin, paitsi, että ne muut hoidossa olijat oli reilu kaks vuotta Sannia vanhempia, joten eivät oikein tykänneet otta tyttöä leikkeihin...sanoivat, että Sannuska sotkee.. joka tieten on tottakin...mut se hyvä puoli siitä kyllä oli, että tyttö oppi paljon uutta ja puhekin kehittyi isolla harppauksella. Nyt neiti puhua pälpättää täysillä ja osaa leikkiä toistenkin lasten kanssa :)



Viikko sitten me muutettiin Lahteen..iiisoon asuntoon läheltä keskustaa. Mä nimittäin rakastuin ja menin kolme viikkoa sitten kihloihin, joten Sanni saa isä-puolen keväällä. :D Tulevalla miehelläni on entisestä avioliitosta kolme aikuista poikaa ja miusta tuleekin sitten keväällä myös mummo...!!! Pitäsköhän opetella kutomaan sukkia.. ;)



Huomenna me mennään bussilla Sannin kanssa käymään Haminassa. Käyn siivoamassa entisen asunnon ja luovutan avaimet poies. Illalla tytön kummi hakee meidät syömään ja yötä ollaan ex-anopilla. Siinä samalla sitten saadaan lahjatkin vaihdetuksi. Sannin isä ei kuulemma ehdi tyttöään tavata..ja se mua harmittaa :(



No juuh, että paljon uutta kuuluu meille. Ollaan vähän noita leikkipuistoja ja katseltu täältä Lahdesta ja hoitojonoon laitoin likan jo, että pääsis sitte keväällä taas muitten lasten seuraan. Pitää ruveta ottamaan selvää noista avoimista pääkodeistakin..josko ne huolis meidät jo sinne, vaikkei vielä kolmea vuotta ollakaan?!!



Netti saadaan toimimaan vasta kuukauden päästä, joten oikein hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille maaliksille perheineen, jos en pääse sitä ennen piipahtamaan koneelle!



T: Sola Ja Sanni (26.03.05)

Täällkin päästy joulua vihdoinkin laittamaan!Kolmas päivä uudessa kodissa menossa ja on kyllä aivan ihanaa.Vaikka kaikki on kyl uutta,siis lähinnä kodinkoneiden osalta ja käyttöohjeita joutuu lukemaan ahkeraan.



Juuso on kotiutunut hyvin ja leikkii innoissaan isoissa tiloissa.



Jep, vaan palailen uudemman kerran, täytyy jatkaa tavaroiden paikalleen laittoa.



Suohomppeli81 ja juuso

Solandralle paljon Onnea isoista ihanista asioista! Tule sitten netin avattua kertomaan miten teillä on siellä Lahdessa lähtenyt menemään. Mekin ollaan vähän vitsinä katseltu asuntoa sieltä päin.



Meillä tai siis miulla menee nyt päin peetä. Innosta soikeana menin tänään töihin ja paluu arkeen olikin sitten julmenpaakin julmempaa. Ensin kävi ilmi, ettei se miun hoitolapsi tulekaan tänä vuonna hoitoon..päiväkotiin ei ollut tästä tietoa tullut. Sitten kun pomolta varmistelin minne menen töihin, niin sanoi sitten että kun nyt soitit, niin työsuhde ei sitten jatku ensi vuonna. Suoraan ei sanonut, mutta tasan varmasti johtui näistä meidän sairaspoissaoloista. Perhe tuskin tiesi, etten mie enää sitten palaakaan. Äiti ei ainakaan vaikuttanut puhelimesta, tai sitten valehteli hyvin.



No, tämä viikko sitten olisi töitä tuossa naapuripäiväkodissa. Ei vaan ole paljon työmotivaatiota. Mie olen niin pettynyt, kun tosissaan tykkäsin tuosta paikasta. Itkuhan siinä pääsi.. kaupungilta on ihan turha töitä etsiä ainakaan päivähoidon puolelta. Ja mitä mie teen lasten päivähoidon kanssa, puolpäiväseksi vai miten, en nyt haluisi ottaa heitä poiskaan jos nyt kuitenkin jostain löytyisi töitä.



Ääh, pää lyö nyt ihan tyhjää. Joulujuttuja pitää sen verran, että huomiset paketit pitää laittaa ja viedä postiin.'



Näin siis meillä elämä taas heittelee.



Tuulia

No voi hitsi, Tuulia, olipas kurjat kuulumiset. En oikein osaa sanoa mitään järkevää tuohon tilanteeseen. Ajan kanssa jokin ratkaisu tietenkin aina löytyy, mutta varmasti joulumielen vetää maahan.



Meidän Maalistyttö kehitti kamalan yskän ja oli kaikin puolin kenkku eilen, kieltäytyi syömästä koko päivän, sen mitä maistoi, spyttasi ruokalappuun(hänellä oli sellainen kaukalollinen Baby Björn ääriään myöten täynnä). Pikkuveikka alkoi taas rohisemaan täynnä räkää ja mä olen nukkunut muutaman yön hiton huonosti, vaikka lapset on nukkuneet ihan ok. Marmati marmati.



Taidan poistua kahville, kun nuo kerran nukkuvat vielä.

korvapuustit

Se on sitten enää vajaa viikko jouluun! Äkkiä tää aika menee...



Suohomppelille paljon onnea uuteen kotiin!!!! Ihan olen vihreä kateudesta kun olette päässeet jouluksi uuteen, omaan kotiin!



Meillä vasta tapetit seinissä ja laatat paketissa lattialla odottavat laatoittajaa. Mahdollisesti kuitenkin helmikuussa päästään muuttamaan. Ei malttais millään odottaa. Ainoa miinus on se, että Henri menettää tarhapaikkansa eikä tiedä, koska pääsee takaisin tarhaa ja minne hevon kuuseen joutuu hoitoon. Vasta syksyllä saadaan ehkä hoitopaikka ryhmäperhepäivähoidosta kun sieltä vapautuu paikka. Tarhaa pääsee joskus vanhempana, kolmevuotiaille ei ole tarhassa tilaa kun paljon vanhempia on jonossa. Ja Henri niin tykkää olla tarhassa, ei millään haluais lähteä sieltä pois ja aina kertoo innoissaan, mitä on tarhassa tehnyt. Eilen juuri sanoi, että ensi kesänä Henri pyöräilee sitten tarhasta kotiin omalla polkupyörällä. Hän näki tarhakaverin pyöräilevän ja olisi itse halunnut nyt pyöräillä mutta sanoin, etä ei hän vielä osaa ja ensi kesänä opetellaan sitten ajamaan. Joo, opetellaan ajamaan mutta tuskin pyöräillään tarhasta kotiin kun hoitoon on todennäköisesti pitkä matka...



Kiva SOLANDRA kun taas kirjoittelit! Ja onnea isoista elämänmuutoksista! Sullehan on tapahtunut vaikka mitä! Hienoa!



Sitten Tuulia! En voi kyllä sanoa muuta kuin että olen todella pahoillani puolestasi. Tuo on niin epäreilua, että työsi ei jatku. Ethän sinä sille voi mitään kun lapset sairastuu. Ja sitten sulla oli se leikkaus, joka oli varattu jo ennen kuin aloitit työt. Nyt pää pystyyn ja haet vaan töitä. Kyllä niitä taatusti vielä löytyy!!! Voisitko ajatella jotain muuta lähihoitajan töitä kuin lasten parissa? Lähihoitajille kyllä on töitä. Itsekin sovin jo ensi kesäksi töitä sydänosastolta ja teen nimenomaan lähihoitajan töitä. Olen todella innoissani menossa tutulle osastolle. Olin siellä keikkatöissä ja kesäsijaisena yhteensä vuoden ennen kuin jäin äitiyslomalle. Terveydenhoitajan töistä ei kannata haaveillakaan ennen kuin valmistun tai ainakin olen melkein valmis. Ja siihen on vielä aikaa.



Tiedättekö, meiän pieni vauva täytti tänään jo 6 kk!!!! Juuri hän vasta syntyi ja oli ihan pieni. Nyt käytiin neuvolassa ja heppu on jo 71,5 cm. Monethan on vuoden ikäisenä noin 75 cm. Kuinka pitkä tuosta oikein tulee?



Kalamami, Henri ja Eeli

Piti vielä tulla kyselemään, että onko kellään muulla kotonaan mahdotonta uhmaikäistä? Meillä on nyt tuo uhma ja mustasukkaisuus yhdessä aivan kamala yhtälö. Välillä levittää tavarat pitkin lattioita ja kiusaa pikkuveljeään. Kun pyydän keräämään tavarat, tulee vastaukseksi ponnekas EI. Sit esim. ruuan jälkeen kauluri pitää heittää aina lattialle niin että sinne kaukaloon tippuneet ruuat lentää pitkin lattiaa. Ja muutenkin pöydiltä pitää kaikki viskoa alas.

Kotona vielä menee mutta kun mennään kylään, poika on aivan mahdoton. Rupeaa avaamaan toisten kaappeja, levittää kaikki lelut yms. Ja mä juoksen erässä ja huudan kieltoja. Siitäkös tää riemastuu ja nauraa räkäisesti ja jatkaa paheitaan. Nyt on innostunut avaamaan toisten pakastimen ovia ja muuta mukavaa.



Eilen otin sitten käyttöön kotona toisen taktiikan. Poika muun muassa levitti lattialle Eelin vaipparoskiksen. Sanoin hänelle että noin ei tehdä ja hän saa kerätä kakkavaipat itse takaisin roskikseen. poika katsoi ihan ihmeissään kun en huutanutkaan pää punaisena vaan vein hänet jäähylle sohvalle ja sanoin, että siinä ollaan kunnes annan luvan ja sit hän joutu tosiaan keräämään vaipat. Kyllä keräs kiltisti vaikka sanoi, et ei ole kiva kerätä kakkavaippoja. Sanoin, että en mäkään niitä tykkää kerätä. Pari kertaa vein pojan illan aikana jäähylle mut sen jälkeen olikin kiltti. En huutanut kertaakaan illan aikana enkä menettänyt hermojani ja se olikin pojan mielestä tylsä juttu. Tänään olen jatkanut samalla linjalla. Ei ole vielä paljoa kiukutellut. Nyt anna hetken katsoa telkkaria kun on kiltti ollut. Jospa tää tehois paremmin kun yritän olla rauhallinen. Tuntuu ainakin siltä. Sille ei vaan voi mitään kun menee hermot kun toinen oikein ärsyttää ja siitäkös se vaan yltyy.



Mutta miten käyttäydyn kylässä??? Jos koko ajan juoksen perässä ja kiellän niin toinen vaan innostuu. Mutta jos en juokse perässä niin toinen tuhoaa paikkoja niin ei kaverit hyvällä katso? Onko kellään muulla tällaista ongelmaa ja miten toimitte??? neuvoja kaivataan!!!!!!!



Kalamami

Onko kukaan innostunut facebookista? Mä liityin eilen mut en löydä sieltä oikein ketään...Ei varmaan tuu sopivia nimiä mieleen? Onko jollain ollut parempi tuuri?



Kalamami taas

meillä Kaisan huonoon käytökseen on auttanut erityisen hyvin muutama asia.



Etukäteen keskustelu. Eli siis kun esim. Kaisa puri minua poislähdön aiheuttaman kiukun seurauksena uimahallissa, niin seuraavalla kerralla puhuttiin asiasta jo kotona. " Kun olemme lähdössä, niin sanomme ensin että kohta lähdetään. Sen jälkeen saat leikkiä vielä hetken. Ja sitten lähdetään oikeasti eikä kiukutella ollenkaan."



Rauhoittumaan vieminen. Kesken kiivaimman sekoilun tyttö syliin ja toiseen huoneeseen. " Olemme täällä niin kauan kunnes sinulla on parempi olla, etkä enää raivoa/sotke/kiipeile pöydille.." Ja toistoa niin kauan kuin on tarpeen.



Rauhallisena pysyminen. Kuten Kalamamikin kirjoitti, oma rauhallisuus ainakin lyhentää lapsen kiukkua. Muuten sitä helposti lietsoo toinen toistaan.



Kun vaan aina pystyiskin olemaan itse rauhallinen ja järkevä. Mutta mitä vielä. Toisinaan sitä kiljuu itse pahemmin kuin lapsi ja käyttäytyy yhtä typerästi. Minkäs teet. Mä olen opetellut pyytämään anteeksi ja myöntämään, että tyhmästi tuli tehtyä. Ei sitä oikein voi vaatia lapselta, jos itse ei pysty samaan.. Samoin olen koittanut nimetä niin Kaisan kuin omiakin tunteita.



Meillä tämä sujuu paremmin multa kuin mieheltä. Miehen pinna ei pala kovin helposti, mutta kun palaa, niin hän on kyllä tosi huono käsittelemään tunteitaan. Ja unohda ei kyllä koskaan. Se on tosi kiva ominaisuus näin parisuhteen kannalta. Varsinkin kun ollaan tunnettu sen 20 vuotta ja mies pystyy muistamaan sanomisiani koko tältä ajalta. Ja mä en muista edes eiliseltä. Saatan kiukkupäissäni sanoa suurinpiirtein mitä tahansa ja mies tallettaa kaiken mieleensä.



Ja sitten taas omaan erinomaisuuteeni. Mä olen tänään tehnyt suunnilleen sata kouluhommaa ja illan tentin jälkeen seuraavan kerran perehdyn aiheeseen TAMMIKUUSSA!



Eilen leivottiin Kaisan kanssa joulupiparit anoppilaan ja huomenna olis tarkoitus mennä vielä jouluostoksille. En siis ole Kaisan lahjan lisäksi ostanut vielä ainuttakaan pakettia. Mattimyöhäinen, kuten aina. Tänä vuonna paketoin erilaisia mausteseoksia suurimpaan osaan paketeista.



Jepulis. Pyykit kuivumaan ja kohta onkin aika lähteä hakemaan Kaisaa tarhasta. Kuulumisiin!



kua ja Kaisa

Olen koittanut varmistaa ennen kyläilyä, että Kaisa on syönyt ja nukkunut kunnolla. Lisäksi matkassa on useimmiten dvd, jota ei tosin juuri olla katsottu. Olen kertonut etukäteen mihin ollaan menossa ja nimenomaa Kaisan kannalta olelliset asiat (onko pottaa, leluja, lapsia, eläimiä tms.) Mitä vähemmän yllätyksiä, sitä paremmin muksu on käyttäytynyt.



kua

Kävinköhän mä jo täällä tänään? Nukuin hyvät päikkärit, joilta maalistyttö herätti pissattuaan sänkyyn. Hitto, siis tyttö on nyt pienen ajan sisällä useamman kerran tehnyt sen, että on kieltäytynyt pissaamasta ennen päikkäreitä ja herännyt sitten, kun on pissannut sänkyyn. Kellään kokemusta tai neuvoja tilanteeseen?

Tuo pottaan pissaamattomuus tuntuu olevan ainakin joskus ihan uhmaa, koska jos vaikka sanon, että ulos ei lähdetä, ennen kuin pissalla on käyty, niin kyllä se liraus löytyy. Vaippaakaan en haluaisi kyllä päikkäreille laittaa. Mahtaakohan tämä liittyä uuteen sisarukseen?



Facebookiin olen kirjautunut hiljan, käyttö vaatii opettelua mun kaltaiselta antinörtiltä. Olen mm. muistellut vanhoja koulukavereita ja etsinyt heidän nimillään. Kävin katsomassa sut, Kalamami ja huomasin, että meillä on sama syntymäpäivä:-D



Kylässä kiellän likkaa samalla tavalla kuin kotona, muuten olisi kirjahyllyjen sisällöt lattialla ja muutenkin tavarat levällään. Sellaista säätämistähän se on paljolti.



Nyt heräsi pieni.

korvapuustit

Hei.



Niinhän siinä kävi, kuten arvelinkin. Toinen poika tuli ja vähän ennen laskettua aikaa hankki itsensä maailmaan.



Leon pikkuveli syntyi 8.12 klo 20:06 Kätilöopiston Haikaranpesässä. Painoa vaivaiset 2730g ja pituutta 47cm. Pieni, mutta pippurinen. Ja imi itsensä syntymäpainoon 2 päivässä!



Nyt ollaan viikko ihmetelty nyyttiä ja hämmästelty sen pienuutta.. Tänään alkoi saada vähän arjen makua, kun ekat vatsavaivat ilmaantui. Niitä oli myös Leolla, mutta ei mitään koliikkia kuitenkaan. No katsotaan nyt, josko olin vain syönyt liikaa maustekakkua..



Leo on ottanut tulokkaan äärimmäisen hyvin ja lempeästi vastaan. Kaikkiin leikkeihin on luontevasti tullut äidin, isän ja Leon lisäksi pikkuvauva. Kantaa myös omia pehmolelujaan vauvan sänkyyn, eikä edes tunnu taistelevan vaunujensa puolesta. Muutama kiukunpuuska vastauksena kieltoihin tai määräyksiin on tullut normaalia voimakkaampana, mutta sitä uhmaikää odotellessa ne ovat varmasti pientä!



Pitää mennä pehkuihin jos ensiyö onkin rankempi mahanväänteiden vuoksi. En enää muista kaikkia niksejäkään, mutta testataan cuplatonit ja aika nopeasti varmasti vyöhyketerapiaan jos jatkuu.



onnellinen mie ja reippaat pojat

valtavan paljon onnea Pääsiäisäidille ja perheelle pikkumiehestä. Kiva kuulla, että arki on lähtenyt rullaamaan hyvin ja isoveikkakin on ottanut tulokkaan hyvin vastaan.



T. Marju, Jennukka ja " Onni" 10+5

Täällähän on tapahtunut paljon alkuviikosta! Koetanpa muistaa kaiken:



Pääsiäisäidille ja perheelle valtaisat onnittelut tulokkaasta! Ihania uutisia!



Solandralle myös oikein paljon onnea ihanista elämänmuutoksista! Ja muistahan käydä täällä useammin!



Suohomppelille onnea uuteen kotiin!



Ja Tuulialle paljon jaksamissäteitä! Pidä vain tytöt puolipäivähoidossa, niin saat itse vähän vapaata ja toisaalta pystyt myös paremmin hakemaan töitä, kun tytöt ovat hoidossa. Kyllä niitä hommia löytyy, kun on sitkeä!



Ja sitten omaa napaa: Meillä on nyt Saana vesirokossa. Iski sunnuntaina. Onneksi on suhteellisen lievä tauti hänelläkin (niin kuin isoveljellä). Ja onneksi asutaan täällä meidän äidin ja isän lähellä, he kun ovat hoitaneet Saanaa ma ja eilen, ja ottavat vielä huomenna, niin pääsen töihin. Tänään olenkin sitten tilapäisellä hoitovapaalla, no, töitä teen kyllä kotoa käsin. Ja perjantain olen toivottavasti jo vapaapäivällä, vähän riippuu työtilanteesta. Ja sitten alkaa kahden viikon loma, aah!



Olen tässä kiroillut tätä työtilannetta, kun Treelta ei oikein minun alani paikkoja löydy. Nyt on yksi työpaikka kiikarissa, on vähän " long shot" , mutta mahdollinen... Edes jotain toivoa...



Uhmis löytyy täältäkin, joka asiasta vedetään hirveät kilarit ja mitään ei totella. Kuten Kua viisaasti sanoi, oma rauhallisuus olisi tärkeintä. Ja juuri nuo ennakkovaroittelut, ne toimivat hyvin. Minä myös käytän paljon munakelloa, eli pistän kellon raksuttamaan esim. 5 minuuttia ja sanon, että sitten mennään syömään/nukkumaan, kun kello soi. Ja se auttaa. Kylässä Saana onneksi käyttäytyy kohtuullisen hyvin...



Isompi ongelma kuin tuo uhmaus (siitä kun tietää, että menee ohi), on meillä se, että muksut yhdessä vetävät välillä ihan hirveitä riehumiskierroksia. Mikään ei meinaa auttaa, kun kikattavat ja yllyttävät toisiaan tyhmyyksiin... Välillä pistetään sitten omiin huoneisiin leikkimään ja se auttaa hetkeksi, mutta sitten taas meno jatkuu ja hermot kiristyvät... Pahinta on tietysti illalla, kun sekä lapset että vanhemmat ovat väsyneitä. Silloin ei millään meinaa jaksaa pysyä rauhallisena...



Jahas... Olisikohan tässä päällimmäiset. Palaan varmaan vielä asiaan, kun huomaan unohtaneeni jotain tärkeää ;-)



Mukavaa päivänjatkoa!



Terhi&muksut

Onnittelut pääsiäis(ja nyt myös joulu)äidille!



Meillä ei ihmeempiä, kunhan käväisin täällä kahden tuulihattupellin välissä.



korvapuusti

Ihana ilma taas! Heti aamupalan jälkeen lähdettiinkin ulos ja tultiin vasta puolilta päivin kotiin. Käytiin etsimässä kuusia ja löydettiin samalla ihan kiva leikkipuisto, kun kuljettiin eri reittiä kuin normaalisti.

Vauva nukkui viime yönä viisi tuntia yhteen menoon, mikä on hänen henkilökohtainen ennätyksensä.



Jospa vielä saisin nämä lapset päiväunille, niin voisi harrastaa joulusiivousta...



korvapuustit

täällä taas. Kotipäivinä on aikaa.. Lounasta pitäisi tehdä, mutta ehkä tyydyn kahvikupposeen ja pariin voileipään. Mutta sitä ennen hetki teidän kanssanne.



Eilen Kaisaa oli vaivannut känkkäränkkätauti niin kotona kuin tarhassakin. Mikään ei kelvannut ja kaikesta sai vääntää. Epäilivät tarhassa JOULUKUUMETTA! Aah, joko se alkaa. Illalla oltiin glögeillä yläkerrassa (kutsuvat joka joulu kaikki talon asukkaat heille) ja kyllä sielläkin lapset olivat rasittavia. Vanhin lapsista on normaalistikin melkoinen esiintyjä, mutta tällä kertaa touhu oli ihan mahdotonta. Haitari soi ja yhteislauluja laulettiin.



Tänään vielä edessä käynti kirjastoon. Lisäksi pitää pakata reilun viikon lomaa varten kaikki mahdollinen. Me lähdetään huomenna päivällä länteen ja tullaan vasta uudeksi vuodeksi takaisin. Lahjat pakkasin eilen illalla ja tänään askartelin niihin kortit. Päädyin sitten ostamaan kuitenkin Kaisalle vielä pakillisen dubloja, kun tyttö niitä joulupukilta toivoi. Tajusin muutenkin pyytäneeni kaikilta leluja lahjaksi, joten tänä vuonna niitä taitaa tulla turhankin paljon.



Mulle tuli kai joku huono vanhempi syndrooma, kun tajusin joku aika sitten, että Kaisa ei ole saanut mitään uusia leluja (kassakonetta lukuunottamatta) sitten maaliskuisten synttäreidensä. No, pitää sitten synttäriksi pyytää vaatteita..



Jep, nyt sinne kahville. Ja kuulumisiin jälleen ensi vuonna.. Siispä



OIKEIN MUKAVAA JOULUA JA ONNEA UUTEEN VUOTEEN!



kua ja Kaisa

Onnittelut pääsiäisäidille nyt myös jouluvauvastakin!



Meillä on sutinaa pitänyt tämän viikon, vielä tämä viimeinen työpäivä ja sitten onkin tulevaisuus auki. Lomaillaan nyt tuonne 7.1 asti ja sitten mietitään mitä tehdään.



Kiitoksia kaikille sympatioista! Olette kovin rakkaita kaikki!



Aamutoimet odottaa ja pesukonekin pyörii. Tuskin kerkeän enään koneelle, huomenna lähdemme pappalaan jouluksi. Tapanina sitten palataan kotiin.



Joten palaamisiin joulun jälkeen!!



Hyvää Joulua

Toivottaa Tuulia, Mimmi ja Moona

Ensimmäinen joululomapäivä! tosin s-posti on auki, lupasin tänään vielä vastailla meileihin. Mutta muita töitä en ajatellut kyllä tehdä.



Edessä olisi iso siivousurakka, kun tämä meidän talo on TAAS kuin pommin jäljiltä. Minä en käsitä, miten tämä voi olla taas tämän näköinen, kun vajaa viikko sitten siivottiin ihan perusteellisesti. Jotenkin meillä sekä lapset että vanhemmat ovat erittäin hyviä sotkemaan paikkoja... Tässä nyt sitten arvon, että milloin kannattaa komentaa lapset siivoamaan lelut - ts. liian aikaisin ei kannata, kun sotkevat kuitenkin taas, mutta jos sitten liian myöhään käskee, on imuroiminen hankalaa... Ajatus on, että tänään raivataan paikat ja imuroidaan, huomenna sitten pestään lattiat ja pyyhitään pölyt sekä pistetään joulukoristeet paikoilleen.



Tänään on muuten ohjelmassa vähän kaupassa käyntiä. Lisäksi lupasin lapsille, että mennään lounaalle hampurilaispaikkaan. Yksi lahja on vielä ostamatta, ja sitten ruokaa viikonlopuksi. Aattona menemme sitten vanhemmilleni, joten jouluruokia ei tarvitse itse laittaa.



Saanan vesirokko on jo paranemaan päin, ts. vesikelloja ei enää ole. Pääsimme onneksi aika helpolla, parina päivänä oli kuumetta, mutta esim. kutina oli aika lievää. Neiti on ollut ihan hyväntuulinen koko ajan - minä kun pelkäsin hirveää tuittuilua, kun muuten on niin tulisieluinen... Mutta meidän perheessä vesirokko alkaa siis olla jo voitettu kanta, ja mikäs sen mukavampaa.



Eipä siis ihmeempää tänne. Rauhoitumme pikku hiljaa jouluun. Tulen pinolle varmaan joulunpyhinä tai viimeistään välipäivinä.



Oikein ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!



Terkuin Terhi ja muksut