Lue keskustelun säännöt.
Pääseekö äidit ikinä irti pojistaan?
14.12.2007 |
Olen aviomieheni ja entiset poikaystävien kohdalla huomannut, että todella usein näiden miesten äidit passaavat ja palvelevat poikiaan ihan niin paljon kuin pojat keksivät pyytää. He ovat usein vielä kiinni pojissaan, eivät esim. antaisi lähteä kyläilyn jälkeen kotiin tai pyytävät jäämään yöksi.
Saman olen huomannut myös lapsuudenperheessäni. Meillä on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä, ja tytöt ovat kyllä joutuneet pärjäämään jo ennen kotoa muuttoa enemmän yksin kuin meidän pojat. Ihan kun poikia pidettäisiin avuttomina, että he eivät osaisi huolehtia omista asioistaan, ja tyttöjen uskotaan selvitytyvän itsekseen?
En ole vanhemmilleni mitenkään katkera siitä, että veljeni ovat ehkä päässeet vähän helpommalla, mutta ihmetyttää kun miehen äiti ostaa meiehlle edelleenkin sukat... Mitä vittua?!
Kommentit (24)
napanuora ei katkea koskaan.....valitettavasti usein näin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sit ei näy anoppia vähään aikaan, mutta sen ajatustauon aikana hän tajuaa poikansa olevan MIES eikä pikkupoika.
pojastaan kokee häntä kohtaan salaa seksuaalisia haluja ja on mustasukkainen...?
Minulla neljä poikaa, ei tyttäriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kutosta.:)
Näin mieheni pääsi äidistään eroon. Kun äitinsä eli anoppini ei olisi millään ilveellä hyväksynyt minua. Ei millään uskonut että olen aikuinen nainen ja että poikansa on myös aikuinen. Mieheni valaisi äitiään.:) JA pääsi irti äidistään.
Anopilla ei ole tyttäriä. Mua jopa vähän ärsyttää se passaus anoppilassa, vaikka pitäis kai olla kiitollinen, että kaikki tehdään valmiiksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
irti on se itsekästä ja omaan napaa tavoittelevaa toimintaa. Voi tuntea itsensä tarpeelliseksi, eikä tarvitse katsoa totuutta silmiin: oma lapsi aikuinen = itse jo vanha akka/ukko
Meillä on 8 poikaa ja enkä todellakaan aio tulla heissä " kiinni roikkumaan" sen enempää kunhan kotoa lähtevät...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te joilla on poikia ja ette haluaisi päästä niistä eroon, miten on tyttärien laita? Haluatteko antaa heidän itsenäistyä?
ap
Usein äidit perehdyttävät tyttärensä esim. taloudenpitoon yms oikean elämän juttuihin paljon tehokkaammin ja nuorempana kuin pojat, jotka tupataan heittää maailmaan ummikkoina. Ja sitten niitä pitää paapoa hautaan asti, kun sille tielle lähtee. :) Itse aion opettaa poikani kyllä taloudenhoidon saloihin, saa nähdä, oppivatko...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouduin omalle miehelle opettamaan jopa pyykinpesun, perunoiden keiton ja pölyjen pyyhkimisen. 10v jälkeen osaa jo suht hyvin, huonomuistisena ei vaan muista aina.
Minusta ei siinä ole mitään pahaa jos anoppi passaa poikaansa ja hänen perhettään, mutta ymmärrän että jotakuta sellainen saattaisi ärsyttää. Oma mieheni on ulkomaalainen ja siinä kulttuurissa kyllä äiti ei päästä irti lapsistaan, ei myöskään tyttäristään, samalla tavalla kuin Suomessa. Se huolenpito jatkuu hautaan asti. Minua se ei tosin häiritse yhtään, sillä se on two-way-street, myös vanhemmissa kuuluu roikkua kiinni ja pitää niistä huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siksipä aion pitää huolen siitä, että minulle niin rakas poikani (hih) oppii huoltamaan huushollinsa. Olen aloittanut kasvatuksen nyt jo. Kuusivuotiaana poika osaa käydä kaupassa (tehdä listan yms), lajitella pyykin, purkaa tiskikoneen, siivota ikätasonsa mukaisesti, täyttää puukorit jne ;). En halua, että hänestä tulee sohvaperuna joka luulee pyykkien puhdistuvan itsekseen ja pitää vaimoaan piikana. Enkä myöskään (herra varjele) käy siivoamassa hänen kotonaan kun hän muuttaa pois kotoaan tai ostele sukkia tms. Toivottavasti tajuaa myös " ottaa" vaimokseen sellaisen joka osaa tehdä jotain... nyt kun on aika paljon näitä naisia jotka ei osaa edes perunoita keittää.
Ps: pojasta kotityöt on hauskoja kun pikkasen vielä kehutaan... Tyttäreni (9v) on hiukan laiskempaa sorttia : /
Pitää vaan muistaa että huolenpito on erijuttu kuin se roikkuminen ja passaaminen, eikös :)
Kun he tulevat kylään meille, he tuovat kaikenlaista ruokaa ja tavaroita. He ovat ostaneet kaikenlaisia tarvikkeita meille, viimeksi uuden perutornin. Hävettääkö? Ei yhtään. :) Minäkin autan sitten omia lapsia, kun he ovat aikuisia.
..minun anoppini on ainakin päässyt pojistaan irti!
Mieheni on ihan pienestä pitäen tehnyt kotitöitä, laittanut ruokaa jne. oman ikäkautensa mukaisesti.
Ja mitä minä olen siitä " hyötynyt" ...olen saanut miehen, joka tekee kotitöitä, osallistuu lasten hoitoon ja tekee ruokaa siinä missä minäkin. Ei löhöä sohvaperunana ja pidä vaimoaan piikana.
Kiitos anoppi!
Omassa kodissani isäni ei kotitöihin juuri osallistu, vaan makoilee sohvalla ja katsoo televisiota ja äitini passaa...ikävä kyllä veljestäni on tulossa samanlainen!
Ainakin anoppi on päässyt niin hyvin ettei tule ikinä poikaansa (eikä lapsenlaspiaan) katsomaan.
Oikein odotan, että itsenäinen kauris-esikoinen kasvaa omilleen ja mun työmääräni helpottuu. ;) Ja toivon hartaasti, että löytää tytön, joka antaa anopinkin joskus hoitaa lapsenlapsia.
Kuopus on vielä äidin kullanmuru. Saattaa olla rapupoikana äidissä kiinni enemmän kuin äiti pojassa. Joudun ehkä hellästi patistamaan pois äidin helmoista, kun se aika koittaa. Samoin toivon, että saan mukavan miniän, joka antaa mummin hoitaa joskus lapsia.
Kummankaan pojan elämään en puutu kuin auttaakseni silloin, kun apuani tarvitaan. Olen itse tehnyt elämässä niin monia ratkaisuja, joista olen joutunut kantapään kautta oppimaan, että kunnioitan lasteni oikeutta päättää itse elämästään. Virheistä oppii!
ovat avuttomia..