Pääseekö äidit ikinä irti pojistaan?
Olen aviomieheni ja entiset poikaystävien kohdalla huomannut, että todella usein näiden miesten äidit passaavat ja palvelevat poikiaan ihan niin paljon kuin pojat keksivät pyytää. He ovat usein vielä kiinni pojissaan, eivät esim. antaisi lähteä kyläilyn jälkeen kotiin tai pyytävät jäämään yöksi.
Saman olen huomannut myös lapsuudenperheessäni. Meillä on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä, ja tytöt ovat kyllä joutuneet pärjäämään jo ennen kotoa muuttoa enemmän yksin kuin meidän pojat. Ihan kun poikia pidettäisiin avuttomina, että he eivät osaisi huolehtia omista asioistaan, ja tyttöjen uskotaan selvitytyvän itsekseen?
En ole vanhemmilleni mitenkään katkera siitä, että veljeni ovat ehkä päässeet vähän helpommalla, mutta ihmetyttää kun miehen äiti ostaa meiehlle edelleenkin sukat... Mitä vittua?!
Kommentit (24)
vuotta omillaan. Viimeisenä kotivuotena meillä oli kunnon koulutus siivouksen, pyykinpesun, ruuanlaiton, raha-asioiden hoidon ym. suhteen.
Välimatkaa on sen verran paljon, että käymme pojan luona kerran pari vuodessa. Ruokaa ostamme tullessamme kaapit täyteen, mutta en todellakaan siivoa siellä! Päin vastoin, poika lupasi nyt täällä käydessään pestä saunan ja kylppärin.
Olen kyllä tietoisesti tehnyt tätä pesäeroa. Vuosien kuluessa ei lasten kasvamista ja kehittymistä huomaa, helposti sitä pitää omaa teiniään edelleen viisivuotiaan tasolla.
Oma anoppi pyöritti kotonaan perheenjäsenille 7 tähden hotellia. Miehelle valkeni karu totuus, kun muutimme yhteen, että muualla ei välttämättä ole sellaista. Myös oma äitini huolehtii kohta viisikymppisen sinkkuveljeni asioista ihan liikaa, vaikka kyseessä on täysin tervejärkinen ja työssäkäyvä aikuinen.
Antaa apua, rahaa, aikaa, hyysää lapsenlapsen, mutta pojat ne pärjää omillaan, ilman apua.
Niin monesti käy että napanuora ei katkea koskaan ja pojista tulee helposti ns aikamiespoikia.