Näyttelijättären pojan itsemurhasta Inhimillisessä tekijässä

Pojalla oli diagnostisoitu ADHD, neurologinen häiriö, joka usein altistaa masennukselle. Lisäksi olen ymmärtänyt, että ADHD-ihmiset usein kokevat jäävänsä jotenkin joukon ulkopuolisiksi, vaikka heillä olisikin ystäviä ja että aivoissa tuntuisi aina olevan enemmän tai vähemmän kaoottinen tila miljoonista risteilevistä ajatuksista johtuen.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 00:38"]

On aika erikoista jos ihan pieni lapsi puhuu itsemurhasta, sen käsitteen hän on voinut kuulla vain vanhemmiltaan tai läheisiltään.

[/quote]

Kun isäni kuoli (ei todellakaan itsemurha), kuopukseni oli 4-vuotias. Tuo tapahtuma sai hänet ajattelemaan ja puhumaan todella paljon kuolemasta, kuolemisesta, siitä että ihminen on hautajaisissa oikeasti arkussa, hautaamisesta ja myös siitä, mihin kuollaan. Tässä asiassa hän ihan itse myös oivalsi, että ihminen voi tappaa itsensä ("jos ei hengitä niin kuolee", "jos menee veden alle ja hengittää siellä niin kuolee", jos saa haavan eikä laita laastaria niin voi tulla niin paljon verta että kuolee").

Vaari oli rakas ja läheinen ja menetys otti koville. Kuolema oli tosi paljon myös puheissa. "äiti, mä rakastan sua vielä silloinkin kun sä olet arkussa." Ihan kamalaa! Puhuttiin päiväkodissa asiasta ja he tukivat tässä hienosti. Meillä oli pieni yksityinen päiväkoti, jossa (vanhemmat) lapset olivat olleet vuosia ja päiväkodin johtaja antoi meille lahjaksi ihanan kirjan nimeltä "Tuleeko vaari enää takaisin?".

Kyllä pieni lapsikin voi saada kuolema ja itsemurha-ajatuksia ilma että siihen liittyy mitään henkistä pahoinvointia, kuten tulkitsen tämän kommentin kirjoittajan ajattelevan. Kun asia oli pienessä mielessä käsitelty, elämä jatkui.

Ainakin minä suunnittelin itsemurhaa jo pienenä päästäkseni pois perhehelvetistä (isäni joi). Jäin henkiin sen vuoksi että vanhempani joi itsensä kuoliaaksi.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 01:08"]

Masennus on tunne-elämän häiriö, joka liittyy usein menetyksiin. 

[/quote]

Masennuksella voi olla myös aivokemiallinen syy, eli johtuu välittäjäaineiden "normaalista" poikkeavista pitoisuuksista. Aina pitoisuuksien muutokset eivät aiheudu ulkopuolisista tekijöistä kokonaan ainakaan.

Neuvokaa siis minua. Tämä lapsi on vielä pelastettavissa.

Minulla on tuollainen pieni lapsi. Joka saa käsittämättömiä raivokohtauksia ja puhuu halustaan tappaa itsensä, hypätä auton alle jne. Nämä kaikki ovat tulleet hänestä itsestään, emme ole itsemurhasta puhuneet koskaan hänen kuullen ja suojelemme lapsia uutisilta. Meillä ei katsota uutisia lasten ollessa hereillä, ei pelata väkivaltaisia pelejä. Lapsen ikää en tässä kerro, mutta hän on alakoulussa. Hän on perusluonteeltaan mietiskelevä ja ujokin, toisaalta suosittu ystävä ja liikuntaa harrastava. Olen hänestä hyvin huolissani ja varaamassa aikaa psykologille. Mitä muuta voin tehdä? Arki on jokseenkin tasapainoista, koti riidaton ja rauhallinen. Lapsi on testattu pienempänä ja hän on ikäistään kypsempi tietyissä taidoissa ja koulunkäynti on helppoa.

Kuulostaa siltä, että lapsesi kypsyys ja mietiskelevyys liittyvät myös noihin ahdistuskohtauksiin, joita kuvasit. Raivarit ja itsemurhapuheet ovat ahdistusta, josta lapsi ei tavallaan saa otetta eikä pysty itse säätelemään tai käsittelemään ahdistavia tunteitaan. Ehdottomasti kannattaa kääntyä ammattiavun puoleen, jotta saatte paremman selvyyden lapsen voinnista. Itse voitte ainakin tukea lasta näissä vaikeissa kohdissa, olla vaan läsnä ja puhua, että olette apuna ja tiedätte, että nyt hänestä tuntuu pahalta. Ehkä siitäkin voi puhua, että joskus pahaa oloa on vaikea sietää ja haluatte yrittää auttaa löytämään keinoja tulla toimeen niidenkin tunteiden kanssa. Me ihmiset ollaan erilaisia ja jotkut herkempiä ja alttiimpia kuin toiset. Vanhemmiten omien luonteenpiirteidensä kanssa oppii tulemaan paremmin toimeen, mutta lapsena ja nuorenakin se on vielä vaikeaa.

Uskomatonta käytöstä tälle palstalle kirjoittavilta äideiltä ja ihmisiltä........ minkälaista mielenmaisemaa mahdatte omissa kodeissanne omille lapsillenne avata?

Toivon, että  yksikään läheisensä menettänyt henkilö ei eksy lukemaan tätä palstaa. Hui! Ihminen on ihmiselle susi!

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 03:24"]

Todellako seitsemän lasta? Montako isää niillä on? Surullinen tapaus, mutta en voi olla miettimättä olisiko ollut vältettävissä jos olisi normaali perhe. Eihän tuollaiselle ole muuta syytä kuin uskonto tai runsas miessuhteiden määrä.

[/quo

Törkeä kommentti tuo lainattu..eikö kirjoittajaa hävetä piiruakaan?

Kyllä inhottavia kommentteja, osoittaa taas paljon ihmisluonteesta ja mielenköyhyydestä - oli sitten provoamismielessä kirjoitettu tai ei. 

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 13:35"]

Kyllä inhottavia kommentteja, osoittaa taas paljon ihmisluonteesta ja mielenköyhyydestä - oli sitten provoamismielessä kirjoitettu tai ei. 

[/quote]

Niin on. Huvittavinta on se, kun joku itsensä älykkääksi mieltävä toitottaa, että "no hei, tää on av ja ainahan täällä provotaan!". Sou? Se holtiton provoaminenko sitten on jotenkin hienoa ja tekee solvaamisesta jotenkin maagisesti ihan ok-toimintaa?

ADHD lapsia aina torjutaan jatkuvalla syötöllä. Siitä ne masentuu. En tarkoita vanhempia vaan muita ulkopuolisia ihmisiä. Mutta jos perheessä on ADHD lapsi niin silloin ei väsätä seitsemää lasta. Itselläni kaksi lasta ja toisella on kehitysvamma ja kolmatta ei tehty tämän lievästi vammaisen takia. Nyt lapsille riittää tuki ja turva, kun aikaa riittää.

Sanottiinko siinä ohjelmassa, että ne kaikki lapset on Marin? Eikö puhuttu siitä, että perheessä on 7 lasta...eli molempien entiset ja ehkä pari nykyistä?

Off topic, mutta pelästyin oikeen kun katsoin juuri Ihmeidentekijöitä DVD:ltä. Sari Raaste siinä pui ihmissuhteitaan. Painoin stoppia ja saman tien tulikin tuo inhimillinen tekijä. Sama Sari Raaste siinä ja hällä onkin 7 lasta! Ja tosiaan ihan sama kampaus, sama meikki (silmien alla mustalla tehdyt pisteet) ym.

Hienosti Mari puhui!!!

lapsi oppii itsareista myös telkkarista

En ole koskaan voinut sietää Mari Vainiota mutta mielenkiinnolla katson ohjelman. 

Lapsilla on kyllä useampi isä, mutta Mari on rakastava äiti ollut aina !

terveisin entinen naapuri ja Jessen lapsuuden ystävä!

Parasta mitä voit tehdä, on varata aika HETI lapselle, älä odota "sitä suurta" katastrofia tai erityisen huonoa päivää, vaan tartu asiaan heti ja varaa aika perheneuvolasta.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 10:21"]

Neuvokaa siis minua. Tämä lapsi on vielä pelastettavissa.

Minulla on tuollainen pieni lapsi. Joka saa käsittämättömiä raivokohtauksia ja puhuu halustaan tappaa itsensä, hypätä auton alle jne. Nämä kaikki ovat tulleet hänestä itsestään, emme ole itsemurhasta puhuneet koskaan hänen kuullen ja suojelemme lapsia uutisilta. Meillä ei katsota uutisia lasten ollessa hereillä, ei pelata väkivaltaisia pelejä. Lapsen ikää en tässä kerro, mutta hän on alakoulussa. Hän on perusluonteeltaan mietiskelevä ja ujokin, toisaalta suosittu ystävä ja liikuntaa harrastava. Olen hänestä hyvin huolissani ja varaamassa aikaa psykologille. Mitä muuta voin tehdä? Arki on jokseenkin tasapainoista, koti riidaton ja rauhallinen. Lapsi on testattu pienempänä ja hän on ikäistään kypsempi tietyissä taidoissa ja koulunkäynti on helppoa.

[/quote]

Käyttäkää lasta ihan varalta psykologilla. Näytättekö te kodissanne negatiiviset tunteet millä tavalla?

Kakkonen vastaa: Olenko mä siis joku kummajainen kun en tykkää kaikista näyttelijöistä? Mielestäni en. Toisista tykkään ja toisista en. Mari Vainiosta en ole koskaan tykännyt. Ohjelman katsoin tänään ja joo, toki sympatiat on häntä kohtaan, kuolema on aina ikävä asia mutta ei hetkauttanut sen syvemmin. Ja mielestäni ei ole itsestäänselvyys että kaikki lapset ovat hänen biologisia lapsiaan. Lapsista voi puhua sen kummemmin erittelemättä onko ne biologisia vai ei.

Kun sillä ei tän keskustelun kannalta ole hyttysen paskaakaa vertaa mitä sinä näyttelijä Vainiosta tykkäät. Nyt puhutaan lapsen itsemurhasta! Ja uskokaa pois yleensä se kyllä tulee ihan yllätyksenä, ei sellaista voi ennakoida.