Yli 30 v. äidiksi tulleita paikalla?

Aikaisemmin vaan en kokenut olevani valmis. Enkä ole katunut että olisi aikaisemmin pitänyt tehdä. Ehkä yövalvomiset olisi nuorempana jaksanut paremmin tosin.

Olin pitkään sitä mieltä, etten " hanki" lapsia ollenkaan, mutta mieli muuttui 30:n kriisin aikana ja löytyi sopiva isikin.



Minulle tämä oli ihan normaali lapsenhankintaikä - oudoksun, niitä, jotka ryhtyvät lapsentekoon 2-kymppisinä tai nuorempina ilman vakityötä ja suoritettuja tukintoja / kesken opiskelun. Mutta ihmisten elämäntilanteet on niin erilaisia...

Ei ollut vauvakuumetta aiemmin. Meille tämä ajankohta oli ainoa oikea, eikä todellakaan kaduta.

Mä tulin äidiksi 33 v. eikä kaduttanut yhtään, etten aiemmin. Minulle juuri sopiva ikä.

En löytänyt sitä ennen kelvollista isää lapsilleni ;)

Ja ei todellakaan kaduta.... Mä olen siis juossut baareissa 15v lähtien. Ja nyt ei vois vähempää enää kiinnostaa.....



Jos olis jäänyt juoksut juoksematta ja olisin lapet tehnyt 20+ niin ihan varmaan tulis okkare.. mä tiedän itseni... ;)

Olin 31 kun tapasin isäksi sopivan miehen, ja ei sitä nyt heti viittinyt jättää ehkäisyä pois, tutustuttiin ensin.



Ei kaduta, mielummin nyt ja ehjään perheeseen turvatussa taloudellisessa tilanteessa kuin opiskelijana sellaisen miehen kanssa, josta ero ois ollut väistämätön.



Tää on hyvä vaihe, on koulutus, vakityö ja tarpeeksi rahaa perheen elättämiseen. Ja pinnakin muuta kuin parikymppisenä.

ei ole kiirettä takaisin työelämään kun on sitä nähnyt jo ihan tarpeeksi ja vakituinen työ odottaa. Säästöjäkin on kertynyt sen verran että ihan rauhasa voi viettää lapsen kanssa aikaa kotona.

Lasten isän kanssa ehdittiin olla neljä vuotta yhdessä ennen kuin alettiin lasta puuhaamaan. Mielestäni pitää ehtiä olla vähän aikaa yhdessä kahdestaan ennen perheen lisäystä, jos mahdollista (aina ei tietenkään voi valita).



Omassa ystäväpiirissäni tämä on täysin normaali ikä saada lapsia, en taida tuntea ketään alle 30v vanhemmiksi tulleita. Itse halusin aikoinani opiskella ja nähdä maailmaa, olin ulkomaillakin töissä muutaman vuoden. Kun oli vakityö niin halusin vähän aikaa nauttia elämästä, oli vihdoin rahaa laihojen opiskeluvuosien jälkeen. Siis nauttia aikuisen elämästä ilman lapsia, saattoi tehdä mitä halusi, syötiin paljon ulkona, matkusteltiin ja harrastettiin. Halusin myös hankkia oman asunnon ennen lapsia. Mielestäni on tärkeää että talous on kunnossa ennenkuin lapsia aletaan hankkia. Tällainen suunnittelu saattaa toisten mielestä olla kylmän laskelmoivaa, mutta tämä on ollut meille oikea tapa. Kun on ehtinyt tehdä ja kokea kaikenlaista, on malttia asettua aloilleen ja keskittyä perheeseen ja lapsiin. Minulla ei ole kiirettä työelämään kun olen ehtunyt sielläkin jo useamman vuoden olla. Nyt nautin perheestä ja tarkoitus olisi olla kotona vielä ainakin pari vuotta.

Olin 31 ensimmäisen saaessani, 34 toisen (nyt 3 kk). Esikoista yritettiin kyllä pari vuotta, lievä PCO haittasi raskaaksi tulemista.



Ei kaduta, sain opiskelut tehtyä, opiskeltua ja oltua töissä ulkomailla ja muutenkin elettyä välillä railakastakin opiskelijaelämää. Nuo kaikki olisivat vaaatineet aika lailla järjestelyjä, jos kuvioissa olisi ollut lapsi.



Mies löytyi jo 21-vuotiaana, joten siitä ei ollut kiinni. Samoin olisi kyllä ollut valmis ja kypsä äidiksi, mutta en vaan halunnut omaa lasta aikaisemmin. Mutta en ihemttele niitä, jotka hankivat lapsia aikaisemmin, siinäkin on puolensa.

en minä odottanut niin kauan, mies odotutti itseään niin kauan. Miksi luulet että lapsia tulee kun vain tilaa?



Ja tällä alustuksella, tottakai olisin tehnyt lapsia jo aiemmin, vauvakuume alkoi jo 25:sena. Elämä vaan ei mene aina niin kuin haluaa tai suunnittelee.



Lapsia olisi myös eri määrä, ei sitäkään voi ruksata mistään tilauslomakkeesta että " viisi, kiitos" .

Opiskelin pitkään, sitten tuli työt, kaiken kiireen ja tekemisen keskellä ei kauheesti ehtinyt tulla vauvakuumetta ennen kuin kolmikymppisenä. Mies kyllä oli kuvioissa jo parikymppisestä, mutta kesti pitkään ennen kuin haluttiin vakiintua ja oli varmuus siitä että tuon kanssa haluan lapsen. Mies myös vähän minua nuorempi joten kyspyi varmaan siitäkin syystä hitaammin. Mielestäni kuitenkin oikein hyvä ikä hankkia lapset eikä harmita. Jos haluaisin useamman kuin 2 lasta niin sitten ehkä olisi kannattanut aloittaa nuorempana...

Olisin halunnut äidiksi jo aiemmin, mutta opiskeluajan parisuhde ei toiminut ja kesti aikansa ennen kuin tajusin sen, ja sitten uuden miehen kanssa tietysti oli aluksi muutakin tekemistä yhdessä kuin hoitaa vauvaa.. mulla oli kyllä koko ajan vauvakuume, mutta ihan jo miehenkin toiveesta viivytettiin esikoisen tekoa. Eli jos olisin elänyt ihannemaailmassani, niin noin 25-26-vuotiaana olisin saanut esikoisen. Nyt olen 33 ja vieläkin arvotaan, tehdäänkö edes toista. En itsekään ole enää ihan varma, haluanko ja uskallanko, on ollut sen verran vaikeaa.

Mies kyllä löytyi jo 24 vuotiaana mutta mulle oli päivänselvää, että lapsi syntyy avioliitossa.

Olisin toki halunnut jo aikaisemmin, mutta en saanut. Toisaalta ikäni oli ihan ok, en koe olevani yhtään liian vanha.

Vierailija:

Kertokaa minkä ikäisiä olitte kun tulitte äideiksi, miksi odotitte niin kauan ja että kaduttaako ettette tehneet lapsia nuorempana. Kiitos! :)

Odotimme, koska halusimme ensi opiskella, valmistua, matkustella ja elää perheetöntä elämää. Ja minusta se oli loistava järjestys, en kadu lainkaan. Suositan samaa lapsilleni - mutta tietysti he saavat tehdä omat ratkaisunsa.

Tosin meillä kesti sitten esikoisen saaminen vuosia, taustalla yhdistelmä monia syitä. Iästä se tuskin riippui, koska kuopus sai alkunsa luomusti ja puolen vuoden yrityksen aikana.

Osaksi sattumalta ja osaksi omasta päätöksestä vasta silloin. Ihan mukavasti on mennyt.



Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu, että lapsi tuli juuri oikeaan aikaan -niin kai se usein menee, oli lapsen sitten saanut koska tahansa. Meilläkin on mieheni kanssa opinnot takana ja ulkomaanseikkailut koettuna, ja baarit eivät ole kiinnostaneet enää pitkään aikaan muutenkaan.



En tiedä, koska ruvetaan yrittämään toista lasta, vai ruvetaanko ollenkaan. Suurperhe on ajatuksena mukava, mutta tuskin kuitenkaan minulle sopiva perhemuoto, joten hyvä näin.

Varmasti olisin jo aikaisemmin tehnyt lapsia jos sopiva isäkandidaatti olisi tullut vastaan. En kuitenkaan ihan kenen vaan kanssa halunnut lapsia tähän maailamaan alkaa pusata.

Vierailija:

Kertokaa minkä ikäisiä olitte kun tulitte äideiksi, miksi odotitte niin kauan ja että kaduttaako ettette tehneet lapsia nuorempana. Kiitos! :)

En koe odottaneeni kauan. Ei sellaista odota, mitä ei vielä halua. Äitinä olo alkoi kiinnostamaan vasta kolmenkympin jälkeen.

Ehkäisyn lopetettua lapsi sai alkunsa ekasta kierrosta eli helposti raskauduin iästäni huolimatta.

Mieheeni tutustuin jo lukiossa, kun olimme samalla luokalla. Elimme välillä villejä ja vapaita vuosia kahdessa asunnossa. Jos olisimme hankkineet lapsia parikymppisinä, tuskin olisimme enää pari. Nyt olemme molemmat rauhoittuneet. Olemme omasta mielestämme asettuneet aloillemme, vaikka useiden mielstä olemmekin levottomia sieluja, joilla on edelleen kaksi asuntoa eri kaupungeissa ;) Olemme opiskelleet ja töitäkin tehneet. Talous voi hyvin jne. Nyt oli vasta oikea hetki lapselle, joka on nyt siis 3v.

Emme kadu, että emme ole tehneet lapsia aikaisemmin. Lisääkään ei ole tod. näk. tulossa.