Onko joku harmitellut jonkun toisen lapselleen antamaa nimeä?

Omalle tytölleni ajattelin Ilona-nimeä, koska kulkee suvussa. Yksi kaukainen tuttava oli kuitenkin entinyt se vasta lapselleen antaa. En välitä.

Paitsi kohta 7 vuotta sitten, kun miehen serkku antoi lapselleen nimen Ada. Olin NIIN ihastunut nimeen ja päättänyt antaa sen tyttärelleni. No, nyt tosiaan 7 vuotta myöhemmin olen yhden pojan äiti, toinen poika on mahassa :) Enkä muutenkaan Ada-nimeä enää antaisi, kun on niin suosittu.

Mutta kummastellut olen kyllä aina silloin tällöin nimivalintoja. Eniten jaksoin kummastella Voody Walfridia. Myöskään Neera-nimen antoa en oikein jaksanut ymmärtää.

nimesi ensin poikansa samannimiseksi kuin minun poikani on ja pari vuotta myöhemmin vielä tyttärensäkin. Pojat ovat nimikaimoja myös toiselta nimeltään :(



HArmitti kun on ensin itse etsimällä etsinyt nimen jota ei suvussa ole (siis ottanut selvää esim. serkkujen nimivalinnoista) ja sit serkkutyttö tekee tämän. Kitoos!

esikoisen nimivalintaa kun oli kuulemma outo ja liian erikoinen.

Myöhemmin ollaan onneksi osattu valita nimet paremmin:-).

Siis tyyliin Vili on rauhallinen viilipytty, Sannista kasvoi pissis jne. Silloin harmittaa lapsen puolesta. Tai silloin, kun lapsi ei halua itse käyttää nimeään kun se on liian pitkä/vaikea/nolo.

Mutta kivoja nimiä on maailma täysi, joten otan (todennäköisen) tappioni vastaa kuin mies.

nimeksi yhdysnimi, jonka toinen osa oli kuopuspojallemme suunniteltu. No, annettiin sitten kuopukselle ihan muu nimi, ja arvatkaas, se on käytössä osoittautunut paljon paremmaksi ja sopivammaksi kuin tuo, minkä serkkupoika " vei" .

sai tytön viisi vuotta syntymäni jälkeen, ja antoi tytölleen täsmälleen saman nimen kuin minulla! Siis meillä on tismalleen sama etunimi ja toinen nimi... ja itse olen ihmetellyt tutun pojalleen antamaa nimeä Kosmos.