Kuvaile miehesi alkoholinkäyttöä. Olisi kiva tietää, onko mun mies normaali juomisensa suhteen.

Vierailija:

Duuni todella rankkaa, ja pitkät päivät. Ei vaikuta ku rauhottavasti. Välillä juomatta pitkiä kausia, ja tällästä on ollu yli 10 vuotta.

ehkä joka toisella saunomiskerralla saunaoluen sekä viikonloppuna iltaisin ottaa yhden koskenkorvapaukun tai pari annosta konjakkia kotona... ei minusta ollenkaan liikaa, ei ole humalahakuista.

kännit juo ehkä keskimäärin 2-3 kertaa vuodessa.

Miehellä pettää kontrolli täysin kun ottaa enemmän, eli jatkaa vain juomista kunnes sammuu. Silloin kun ollaan yhdessä liikenteessä, tuota ei tapahdu, mutta kun on kavereiden kanssa tai työporukalla niin lähes aina. En jaksa enää välittää asiasta, vaikka pänniihän se. Tuo miehen humalahakuinen juominen on ainoa asia mistä tulee meillä riitaa. Miehen mielestä ei muka voi asialle mitään, minusta taas voisi olla menemättä noihin ilmaisen viinan iltoihin kun ei osaa rajoittaa juomistaan siellä. Kavereitten kanssa ei käydä enää missään, kun aina saa hävetä miehen käytöstä humalassa. muuten ihan ok tyyppi.

Humalassa on n. kerran 1-2 kk:ssa. Sammumispisteessä ehkä kerran vuodessa.

Ja korkeintaan 2 kerralla.

Tuurijuoppo? Onko 10 vuotta sulle tilapäistä?

joskus satunnaisesti saattaa juoda yhden muulloinkin.



Humalahakuisesti juo noin kerran kahdessa kuukaudessa käydessään baarissa. Mielestäni on kohtuukäyttäjä, hänen alkoholin käyttö ei häiritse meidän perhe-elämää millään tavalla.

Häiritsee minua aivan suunnattomasti kun tuntuu että on kokoajan pienessä sievässä ja on silloin herkkä huutamaan ja haastamaan.

Tyypillistä tuurijuopolle on välillä täysi raittius ja välillä selvä ryyppykausi

ei 15

päivittäin 1-2 olutta.

Viikonloppuisin useampia (niinkuin minäkin), en ole laskenut.



Ehkä hivenen yläkanttiin ottaa, mutta en viitsi naputtaa.

Tästä ollaan keskusteltu pariin otteeseen. Ei juo sinällään paljon, ehkä muutaman pullon viikossa, mutta se ottamisen tyyli häiritsee mua. Isäni on jossain määrin kaappijuoppo ja olen seurustellut miehen kanssa, joka oli alkoholisti. Varsinkin viimeksi mainitulla oli aina kaljaa kaapissa ja sitä otettiin iloon, suruun ja muuten vaan. Viime kesänä (kesälomalla) mieheni joikin joka päivä oluen tai pari, ja mun kipukynnykseni ylittyi aika tavalla. Miehen mielestä olut voi olla ihan puhdas janojuoma, mun mielestä ei. Onneksi tajusi ehkä itsekin ylittäneensä jonkun rajan, ja ottaa nykyään yleensä sen pari olutta viikonloppuisin, ja ehkä yhden viikolla. Aika harvoin (joka kolmas kuukausi ehkä?) käy pubissa/juhlimassa kavereiden kanssa, silloin saattaa ottaa humalaan asti. Useimmiten tulee yhden aikaan kotiin ja on juonut muutaman tuopin.



Humalahakuista hänen juomisensa ei ole, isona miehenä hänen pitäisi juoda ihan järjettömiä määriä ylipäätään tullakseen humalaan (ei pidä vahvoista ollenkaan, joskus juo viiniä). Siksi hän ei kai oluen lipitystä pahana osaa pitääkään.

Noin parin kuukauden välein jonkun hyvän ruuan kanssa lasi tai pari lasillista viiniä.



Muuten ehkä kaksi kertaa vuodessa juo muuten vaan konjakkilasillisen kaverin kanssa.



Humalassa on noin kolmen vuoden välein, ei tosin ikinä sammumispisteessä tms.

Muuten mun mielestä oli ok. Mutten tykänny siitä, että lomalla piti ottaa koko ajan, vaikkei humalaan asti ottanutkaan. Noi muutama baarikeikka vuodessa ei haitannu mua. Siellä menköön.



Mutta se oli mun mielestä jo riippuvuutta, kun ei kuulemma voinut käydä saunassa ilman olutta, tai mökillä ilman olutta. Mun mielestä ei ole tilannetta, jossa alkoholi on PAKKO.



Olosuhteiden pakosta mies joutui raitistumaan hetkellisesti kokonaan (lääkitys krooniseen kipuun). Nykyään ottaa joskus oluen tai siiderin. Mutta ei joka viikko, ei edes joka kuukausi. Itsellänikin on harventunut alkoholin käyttö. Enkä ota oikeastaan lähes koskaan. En kyllä käy baareissakaan ;) Kotona ei tee mieli kalsarikännejä ottaa.

mennyt yksi olut lähes joka päivä (muutettiin ulkomaille ja täällä oluet paremman makuisia kuin Suomessa). Pullot/tölkit ovat kuitenkin pieniä (2,5-3 dl), joten ei todellakaan tunnu missään. Hän vain nauttii oluen mausta todella paljon, joten en näe mitään syytä alkaa asiasta naputtaa, niin kuin nro 28.



Humalaan juo itsensä 0-2 kertaa vuodessa.

Juo lähes päivittäin viskipaukun ja kun tulee putki, niin niitä paukkuja tulee aika monta päivässä. Tätä putkea kestää viikonkin joskus.

Viikonloppuna ainakin 3 ainakin 1 perjantaina, ainakin 2 lauantaina saunan jälkeen), joskus yksi myös jonain arki-iltana, jos työpäivä on ollut rankka. Humalahakuista juomisemme on tosi harvoin, ehkä kerran vuodessa. :)

Minä en hyväksy lasten nähden juomista ollenkaan, eikä meillä siksi ole edes kaljaa tai muuta juomaa kaapeissa. Mutta kuukaudessa menee n. 1-2kertaa kavereiden kanssa juhlimaan ja silloin viinaa kuluu reippaasti. Ei sammu, eikä sammalla, mutta silmin nähden on humalassa. Tämä järjestely on meidän perheelle sopinut hyvin. Saa mies rentoutua, mutta minun ei tarvitse nähdä kaljan kittaamista.

Yhden kerran on juonut tuopillisen olutta ja se riitti:)

Riippuu vähän. Saunapäivänä (pe) juo saunassa lonkeron noin klo 18 aikoihin ja kaljan joskus 21-22 aikaan. Lauantaina juo yleensä yhden siiderin ja joskus myös sunnuntaina kalja/siideri illalla.



Jossain vaiheessa (kun ostettiin mäyräkoira, kun oli niin " halvempaa" ) kaljapullo meni joka ilta, mutta se oli minusta liikaa, alkoholistin tyttärenä... Tästä juteltiin ja päätettiin yhdessä, että alkoholia ei juoda viikolla ollenkaan.



Humalaan juo ehkä kerran vuodessa, joskus poikkeustilanteessa voi ottaa esim. 3 kaljaa illassa, mutta ei tuo iso mies siitä humalaan tule.

Kunnon kännissä ei ole koskaan.