Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä... Miten tästä selviää?
13.12.2007 |
Meillä on miehen kanssa ollut viimeisen vuoden (tai vähän yli) ajan aika viileät suhteet ja paljon riitoja. Takana kuitenkin yli 12 vuotta avioliittoa joten periksi ei haluttua antaa. Tämän vuoden elokuussa aloitettiin käynnit avioliittoneuvojan luona ja olen halunnut uskoa, että saamme vielä asiat kuntoon.
Nyt eilen illalla oli viimeinen aika neuvojan luona ennen joulua ja mies pamautti pommin: hänellä on ollut avioliiton ulkopuolinen suhde elokuusta 2006 asti ja nyt hän on päättänyt jättää minut ja alkaa elämään sen toisen naisen kanssa.
Olen ihan rikki. Miten tällaista voi tapahtua? Miten minun mieheni ¿ maailman kunnollisin ja rehdein perheenisä ¿ on voinut elää kaksoiselämää yli vuoden ajan? Miten minä selviän hengissä tästä?
Kommentit (27)
Kamala juttu, ihan kyyneleet tulivat silmiin lukiessani. Olet varmasti hämmentynyt nyt. Mutta varmaankin on tosiaan parempi, että miehesi kertoi tästä rinnakkaissuhteesta nyt. Ajattele jos olisit saanut tietää siitä muutaman kuukauden päästä... maailmasi olisi romahtanut uudelleen.
Kyllä minustakin kuulostaa siltä, että mies on kuitenkin jollain tasolla halunnut tahtoa ja yrittää. Hän ei sitten vaan ole enää jaksanut taistella omia tunteitaan vastaan.
Tuota erokriisiterapiaa minäkin suosittelisin, niistä voit kysellä perheneuvolasta ja ne taitavat virallisesti mennä jälleenrakennusseminaarin nimellä mutta asia on sama molemmilla nimillä.
Voimia, koita jaksaa tunti kerrallaan ja päivä kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan kuvittelee voivansa lähteä ja jättää muijan huolehtimaan lapsista. Mä olen tehnyt aivan selväksi mun miehelle, että jos edes uneksis lähtevänsä niin lapset menevät hänen mukaansa. Siinä vois hymy hyytyä uudella äiti/vaimoehdokkaalla. Mä kertoisin hommaavani itselleni kämpän ja lapsien jäävän isälle, ja jos isä ei niitä ottais, niin sitten menisivät lastenkotiin/huostaan. Hillitsee kummasti lähtöhaluja!
kun muistaa sanoa, ettei tapahtunut ole ollenkaan heidän syy. Että tämä on vanhempien välinen asia. Isin ja äitin juttu.
Olen todella pahoillani puolestasi ja toivotan voimia sinulle ja lapsille. Iljettää noin moraalittomat ihmiset, kuin miehesi on.
kylmän viileästi elää omaa elämääsi. Ensimmäiseksi voisit todella varata sen etelänmatkan ja pyytää miestäsi hoitamaan lapsia sen aikaa. Elä missään tapauksessa ala anella miestä takaisin ym, se ei tehoa, päinvastoin.
Itselläni oli vuosi sitten sama tilanne, mies kertoi että oli suhde toisen kanssa ja että hän muuttaa pois sen naisen luo. Totesin siihen, että avaimet voit jättää samoin tein ja jatkossa jos on asiaa tulla käymään, soitat ensin että käykö. Käskin pakata välittömästi ja lähteä. Kerroin kyllä hänelle, että rakastan häntä ihan hulluna, mutta että takaisin en koskaan ota jos lähtee.
Ja mikä oli tulos? Mies ei lähtenyt, vaan pyysi itkien anteeksi. Jätti toisen naisen samoin tein. Suhteemme on nyt vahvempi kuin koskaan. Yhdessä ollaan oltu jo 18 vuotta.
mutta viikonloppuna viimeistään pakkaa tavaransa ja lähtee.
En minä rupea uhkailemaan, että minä lähden ilman lapsia, sillä saattaisi siihen tarttuakin (lapset ovat hänelle suunnattoman tärkeitä). Ja itse en pärjäisi mitenkään ilman lapsiani.
Sehän tässä vaikeinta onkin ymmärtää, että kyseessä ihan oikeasti on kunnollinen ja tunnollinen perheenisä, joka on aina pitänyt perheestään hyvää huolta. Ja nyt sitten yhtäkkiä räjähtää tällainen pommi silmille.
Toki viimeinen vuosi on ollut hankala, mutta koko sen ajan hänellä onkin jo ollut tuo toinen nainen olemassa. Eli onko ne kaikki riidat ym (joiden aloittajana on poikkeuksellisesti usein ollut hän) ollutkin tavallaan hänen tapansa irrottautua minusta. Saada ikään kuin oikeutus teoilleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nahjus-äijät yrittävät tapella ja tehdä perhe-elämästä vaikeaa ja saada sinut tekemään sen eropäätökset. ei riitä rohkeus kertoa itse missä mennään. ja sitten eron jälkeen on helppo vyöryttää tuska ja syyllisyys erosta naisen harteille- minähän löysin uuden heilani vasta ehti eron jälkeen...
en osaa sanoa tuohon kyllä mitään. kamalalta kuulostaa.. meillä samanikäiset lapset sekä 1v lisänä..
Jos siis miehesi ei aio pakata kamojaa ja häipyä jo tänään ilalla.
Asia vaatii sulta hirveesti voimia ja aikuisuutta nyt, mutta kaikki pahat sanat jotka saat jätettyä sanomatta laseten kuullen, ovat sellaista pääomaa ja sijoitusta omaan ja lastesi tulevaisuuteen, mistä tulet olemaan itsellesi kiitollinen myöhemmin.
Mee vaikka välillä ulos potkimaan puita tai jotain, kun tuntuue ttet pysty pitämään pokkaa, ja hanki omaa aikuista kuuntelu- ja keskusteluseuraa, mutta lasten edessä pysy roolissasi. Tai siis surullinen saa toki olla, mutta älä lähde mustamaalaamaan. Tsemppiä!