tietoa kaivataan
Mitä tarkoittaa kilpirauhasen vajaatoiminta?ja kauan joutuu syömään lääkkeitä jos sellainen alkaa
Kommentit (2)
Kilpirauhasen vajaatoiminta
07.10.2004
Kilpirauhanen on ¿perhosen muotoinen¿, noin 15-25 grammaa painava umpirauhanen. Se sijaitsee kaulalla kilpiruston sivuilla ja alapuolella. Kilpirauhasen toiminnalla on merkittävä vaikutus ihmisen terveyteen, sillä sen erittämät hormonit (tyroksiini (T4) ja trijodityroniini (T3)) säätelevät elimistön aineenvaihduntaa. Ne kiihdyttävät elintärkeitä toimintoja joka puolella kehoa. Kilpirauhashormonien eritystä puolestaan säätelevät aivojen osat nimeltään aivolisäke ja hypotalamus.
Kilpirauhashormonit vaikuttavat kasvuun, energian käyttöön, lämmöntuottoon ja lisääntymiseen sekä säätelevät suoliston immuunivasteita. Lisäksi ne vaikuttavat vitamiinien, valkuaisaineiden, hiilihydraattien, rasvojen, elektrolyyttien ja veden käyttöön. Kilpirauhashormonit voivat myös muuttaa muiden hormonien ja lääkkeiden vaikutusta.
Kilpirauhasen tuottaessa oikean määrän hormoneita ihmisen aineenvaihdunta toimii normaalisti. Joskus kilpirauhanen kuitenkin tuottaa liian vähän tyroksiinihormonia, jolloin elimistön aineenvaihdunta hidastuu. Tätä tilaa kutsutaan kilpirauhasen vajaatoiminnaksi eli hypotyreoosiksi.
Oireet
Potilas on usein yli 40-vuotias nainen. Oireet ovat yksilöllisiä ja kehittyvät yleensä hitaasti, jopa vuosien kuluessa. Hormonituotannon vajauksen aste vaikuttaa oireiden vaikeuteen:
heikkous, uupumus, uneliaisuus
palelu
kalpeus
vähentynyt hikoilu
kuiva, hilseilevä, kylmä tai karkea iho
ummetus
painon nousu
ruokahaluttomuus
masennus, hermostuneisuus
nivel- tai lihaskivut
kasvojen, käsien ja jalkojen turvotus
ohuet, hauraat sormenkynnet
ohuet, hauraat tai kuivat hiukset, hiustenlähtö
hidas puhe
muistihäiriöt
haju- ja makuaistin huononeminen
käheys
kuukautishäiriöt, lapsettomuus
pienikasvuisuus
hampaiden kehityshäiriö
Aiheuttaja
Kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan jakaa primaariseen eli kilpirauhasesta johtuvaan (95 % tapauksista) ja sentraaliseen eli aivolisäkkeestä tai hypotalamuksesta johtuvaan (5 % tapauksista). Yleisimmin vajaatoiminta on pysyvää.
Tavallisin vajaatoiminnan syy on kilpirauhasen autoimmuunitulehdus (autoimmuunityreoidiitti). Siinä elimistön immuunijärjestelmän tuottamat vasta-aineet käyvät erehdyksessä kilpirauhasen kimppuun vähentäen tyroksiinin tuotantoa. Tällöin kilpirauhanen voi joko surkastua tai kasvaa kyhmyiseksi struumaksi
Melko yleisiä vajaatoiminnan aiheuttajia ovat kilpirauhasen edeltävä radiojodihoito tai leikkaus. Muita mahdollisia syitä ovat esim. puoliäkillinen kilpirauhastulehdus (subakuutti tyreoidiitti), synnytyksen jälkeinen kilpirauhasen autoimmuunitulehdus (postpartaalinen tyreoidiitti) ja eräät lääkkeet (litium, jodia sisältävät valmisteet). Näiden syiden aiheuttama vajaatoiminta voi olla ohimenevää. Joskus aiempi kaulan alueen sädehoito tai kilpirauhasen synnynnäinen kehityshäiriö on vaivan takana.
Muita riskitekijöitä ovat naissukupuoli, yli 40 vuoden ikä, lihavuus, tupakointi, tyypin I diabetes tai muu autoimmuunisairaus ja lähisukulaisen autoimmuunisairaus.
Harvinaista sentraalista vajaatoimintaa aiheuttaa esim. aivolisäkkeen erittämän kilpirauhasta stimuloivan hormonin (TSH) rakenteelliset poikkeamat.
Diagnoosi
Kilpirauhasen vajaatoimintaa epäiltäessä potilas haastatellaan ja hänelle suoritetaan kliininen tutkimus. Mahdolliset sairauteen liittyvät muutokset ulkonäössä (kts. oireet) huomioidaan. Kilpirauhasesta tunnustellaan muoto, koko, kyhmyisyys ja aristus. Kilpirauhanen voi olla joko pieni tai kyhmyinen ja suurentunut. Potilaan verenpaine ja syke saattavat olla matalia. Akillesrefleksi on joskus hidastunut.
Potilaalta otetaan myös verinäyte, josta määritetään kilpirauhasta stimuloivan hormonin (TSH) ja vapaan tyroksiinin (T4V) pitoisuudet. Yleensä primaarisessa kilpirauhasen vajaatoiminnassa TSH-arvo on suurentunut ja T4V-arvo pienentynyt. Lievässä tautimuodossa T4V-arvo voi olla vielä normaalirajoissa. Sentraalisessa kilpirauhasen vajaatoiminnassa puolestaan TSH-arvo ei ole suurentunut ja T4V-arvo on pieni tai normaalirajoissa.
Joskus potilaan verinäytteestä mitataan vielä kilpirauhasvasta-ainepitoisuuksia kilpirauhasen autoimmuunitulehduksen varmistamiseksi.
Kilpirauhasen omatoiminen tutkiminen. Tee helppo viiden kohdan testi.
Hoito
Kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan tyroksiinitableteilla. Yleensä yleislääkäri aloittaa lääkityksen, jota suurennetaan viikkojen - kuukausien kuluessa ylläpitoannokseen. Hoito on yleensä elinikäinen
Lääkitys aloitetaan, kun TSH-pitoisuus on koholla ja potilaalla on oireita. Jos TSH-arvo on koholla, mutta T4V-arvo on normaalirajoissa ja potilaalla on lieviäkin oireita, voidaan suorittaa hoitokokeilu tyroksiinilla. Tällöin hoito lopetetaan, jollei siitä ole apua. Hoito kannattaa myös, jos TSH-arvo on merkittävästi suurentunut, mutta potilaalla ei ole oireita.
Sentraalisessa eli aivolisäkkeestä tai hypotalamuksesta johtuvassa kilpirauhasen vajaatoiminnassa tarvitaan erikoislääkärin suorittamia jatkotutkimuksia.
Seuranta
Kilpirauhasen vajaatoiminta sen tyroksiinihoito ovat yleensä pysyviä. Kun ylläpitoannos on saavutettu, voidaan TSH-arvoa seurata muutaman vuoden välein. Samanaikaisesti mitataan ajoittain myös T4V-pitoisuus.
Periytyvyys
Osa kilpirauhasen vajaatoimintaa aiheuttavista tiloista on perinnöllisiä. Keskimäärin puolelta niistä, joiden lähisukulaisella on pitkäaikainen autoimmuunisairaus, löytyy kilpirauhasvasta-aineita. Jotkut ihmiset perivät alttiuden saada vajaatoiminta, mutteivät koskaan itse sairastu.
Yleisyys
Kilpirauhasen vajaatoimintaa voi esiintyä kaikenikäisillä. Potilaat ovat usein kuitenkin yli 40-vuotiaita naisia. Hankittua kilpirauhasen vajaatoimintaa esiintyy noin 2 %:lla naisista ja 0,1 - 0,2 %:lla miehistä. Vastasyntyneillä esiintyvyys on noin 1/4000.
Ennuste
Hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa merkittävän terveysriskin. Tyroksiinihoito kuitenkin poistaa oireet tavallisesti hyvin. Yleensä lääkitys on elinikäinen.
häh?