Kokemuksia epiduraalin sivuvaikutuksista?!

Olen itse atoopikko myös ja monelle allerginen. Mm. leikkaussali- ym. teipit aiheuttaa tosi pahan ihottuman. Mutta epiduraalista ei tullut mitään moista. Toki puutuneen ja puutumattoman alueen rajalla vatsanahassa oli pientä kutinaa mutta se ei ollut mitään allergista vaan pikemminkin pintahermoista johtuvaa, luulisin ainakin ;)



Mulle ongelmaksi tuli pissaaminen kun alakerran hermosto meinasi olla toimimatta kuten kuuluu. Onneksi vaiva hoitui katetroinnilla eikä se ollut mikään iso juttu ollenkaan. Mutta joskus noinkin voi käydä epiduraalin takia.



Kannattaa vaikka ottaa yhteys omaan sairaalaan ja kysyä sieltä kätilöiltä tai pyytää vaikka anestesialääkäriä tai hoitajaa puhelimeen!

molemmilla kerroilla saanu vaivakseni selkäkivut epiduraalista. ja tällä jälkimmäisellä juuri tuon kuvailemasi ah niin ihanan kutinan. ihan hirvee kutina, mutta onneks iihen sai ataraxia sitten ku tajusin sanoa että kutittaa niin penteleesti. se on kyllä kauheesta kun iho niin herkkänä että kaiken kosketus kutittaa, myös patjan jolla istuin.

Epiduraali- ja spinaalipuudutus



Anestesialääkäri ja synnytyssalin hoitohenkilökunta yrittävät parhaansa, että puudutus onnistuisi hyvin eikä sivuvaikutuksia tai komplikaatioita syntyisi. Joskus lieviä ja vaarattomia sivuvaikutuksia esiintyy, sen sijaan komplikaatioita syntyy erittäin harvoin.



1) Vapinaa esiintyy tavallisesti puudutusten jälkeen. Sitä voi ilmaantua synnytyksen jälkeen muutenkin. Lämmin peitto voi auttaa tähän oireeseen.



2) Verenpaineen laskua saattaa esiintyä puudutusten jälkeen. Tähän on yleensä syynä tehokas kivunlievittyminen, joka rentouttaa äitiä. Puudutusten aikana seurataan säännöllisin väliajoin äidin verenpaineita synnytyksen loppuun asti. Mikäli verenpaine laskee hoidetaan se tehokkaasti lisänesteytyksellä tai verenpainetta kohottavalla lääkityksellä. Lyhytkestoisena tapahtumana sillä ei ole sikiötä haittaavaa vaikutusta.



3) Kutina johtuu kipulääkkeestä, jota on laitettu epiduraali- tai spinaalitilaan. Yleensä kutina on lievää ja ohimenevää mutta, jos kutinasta on äidille haittaa, voidaan sitä hoitaa lääkkein.



4) Parestesiat (" hermopistokset" ) ovat sähköiskumaisia tuntemuksia selässä tai alaraajoissa, joita voi tulla epiduraalikateria paikalleen pistettäessä. Tällöin katetrin kärki saattaa hipaista hermoa matkalla epiduraalitilaan. Tämä on yleensä vain hetkittäinen tuntemus, pysysvää haittaa syntyy erittäin harvoin.



5) Selkäsärkyä saattaa paikallisesti tuntua siitä kohdasta, josta puudutus on laitettu. Tämä yleensä kestää pari kolme päivää. Toisaalta jopa 50%:lla äideistä on selkäsärkyä raskauden aikana jo ennen synnytystä. Epiduraali- tai spinaalipuudutuksen ei ole todettu lisäävän raskaudenjälkeisen pitkäaikaisen selkäsäryn ilmaantumista.



6) Päänsärkyä esiintyy raskauden ja synnytyksen aikana useasta eri syystä. Joskus harvoin se ilmaantuu epiduraalipuudutuksen (< 1 %:lle synnyttäneistä) tai spinaalipuudutuksen (< 8 %:lle synnyttäneistä) jälkeen. Syynä tähän on selkäydinnesteen tihkuminen selkäydintilasta (spinaalitila) puudutuksen yhteydessä tehdyn reiän kautta. Puhutaan ns. postspinaalipäänsärystä. Tavallisesti päänsärky alkaa noin vuorokausi puudutuksesta ja on tyypillisesti pystyasennossa paheneva päänsärky. Suurin osa päänsäryistä paranee itsekseen 2-3 vrk:n kuluessa. Sitä voidaan hoitaa levolla, nesteytyksellä ja tavallisilla särkylääkkeillä. Jos päänsärky on kova ja haittaa lapsenhoitoa, voidaan tehdä ns. veripaikka, jossa omalla verellä tukitaan reikä spinaalitilaan. Tämä toimenpide tehdään leikkausosastolla anestesialääkärin toimesta.



7) Osittainen kivunlievitys. Joskus kipulääke ei saavutakaan tiettyjä kipualueita puudutuksen jälkeen ja aiheuttaa vain lievää kivunlievitystä tai kipeitä kohtia. Tätä voidaan yrittää parantaa asentoa muuttamalla tai esim. vetämällä epiduraalikatetria hieman ulospäin. Joskus täytyy asentaa uusi katetri toiseen kohtaan, jotta kipu lievittyisi riittävästi.



8) Vakavat komplikaatiot, kuten hermojuurivaurio, verenvuoto epiduraali- tai spinaalitilaan, halvaus tai infektio, ovat erittäin harvinaisia. Koska spinaali- ja epiduraalipuudutuksissa pistetään selkään ainetta, on tavallista ajatella, että mikä tahansa synnytyksen jälkeinen hermovaurio johtuisi puudutuksesta. Kuitenkin suurin osa hermo-oireista (tuntopuutokset, säryt alaraajoissa, osittaiset halvaukset) synnytyksen jälkeen johtuvat mm. lapsen pään aiheuttamasta hermopinnetilasta synnytyskanavassa tai äidin asennosta synnytyksen aikana, harvoin puudutuksesta.

Noniin, jännä kun kuulee aina ylistettävän noita puudutuksia ja varsinkin epiduraalia niin mihin unohtuu mainita nuo sivuvaikutukset. On mulla tutustuminen sairaalaan vielä ennen joulua niin voin siellä sitten kysyä, että kuinka useesti SEKS.ssä on sattunut noita kutinoita ja muita harmeja puudutuksesta johtuen.



Mulla on ollut ihan kamalaa kutinaa koko raskausajan ja välillä meinaa hulluksi tulla niin kamalaa olis olla samassa jamassa vielä synnytyksen keskellä, kun olo on entistä tukalampi. Atarax pöllyssä sitten taas ei riitä voimia ja intoa iloita itse tapahtumasta....



Onneksi sitä on muitakin konsteja! Toivotaan kuitenkin kaikille epiduraalin ottaville onnea matkaan!



T:Astralis

-olin aivan taju kankaalla

-supistukset laantuivat ----> jouduttiin antamaan oksitosiinia

-mieletön vapina

-tokassa synnytksessä epiduraali tehosi vain toiselle puolelle kroppaa, joka oli aivan halvaantunut, toinen puoli tunsi kaiken. Olipa kiva kärvistellä sairaalaan pedillä, kun liikkua ei voinut :(

-naaman " halvaantuminen" , en pystynyt kunnolla puhumaan edes



Onneksi tajusin olla ottamatta epiduraalia kolmannessa synnytyksessä! Eikä se nyt niin paljoa sattunut, ainakin mulla epin sivuvaikutukset olivat paljon sietämättömämpiä kuin synnytyskivut. Myös neljäs synnytys mennään ilman epiduraalia, mikäli se minusta riippuu!



Padmi

Itselläni kaksi lasta ja kummassakaan synnytyksessä ei ole laitettu epiduraalia. En ole ollut mitenkään sitä vastaankaan, mutta olen antanut kätilön ja lääkärin päättää kivunlievityksestä - ainoastaan olen kertonut, miltä tuntuu ja luottanut sen jälkeen heidän ammattitaitoonsa. Sain molemmissa synnytyksissä ilokaasun lisäksi kohdunkaulan puudutteen, joka oli ihan ok. Eihän se missään nimessä kipua vienyt kokonaan pois, mutta sen kanssa selvisin hyvin.



Esikoinen syntyi avoimessa tarjonnassa ja oli melko iso (55cm/4260g) => ponnistus kesti 1,5 tuntia. Kätilön kanssa mentiin synnytyskertomus läpi laitoksella ja hän totesi, että epiduraalin kanssa minun olisi ollut mahdoton ponnistaa poikaa pihalle omin keinoin. Olisi jouduttu turvautumaan vähintään imukupin käyttöön. Kohdunkaulan puudutteesta oli tuskin mitään jäljellä loppuponnistuksessa, mutta ainakin tasan tarkkaan tunsin kehoni ja sen, miten kannattaa ponnistaa ;-). Sattuihan se, mutta tilanne/kipu ei jättänyt mitään traumoja.



Yksi ystäväni on saanut tuon aiemmassa viestissä kuvatun päänsäryn joskus jonkun muun leikkauksen jälkeen, kun hänelle laitettiin epiduraali. Särky oli kuulemma niin helvetillistä, että ei missään nimessä suostunut ottamaan epiduraalia synnytyksessä.



Lähtökohtaisesti en vaatisi yhtään mitään tiettyä kivunlievitystä vaan kertoisin tuntemukseni h-hetkellä mahdollisimman tarkkaan ja luottaisin aina henkilökunnan arvioon - hehän niitä asiantuntijoita ovat.



t. Jogu (31+0)

Itse koin epiduraalin niin taivaallisena puudutteena ensimmäisessä synnytyksessä, että pyysin sen toisellakin kerralla. haittapuolina oli toisella kerralla 4 päivää kestänyt selkäsärky ja myös tuo hillitön kutina, joka kesti useita tunteja. Meni kuitenkin kummatkin vaivat itsestään ohi, tai no selkäsärkyyn pyysin särkylääkettä kun särki muutenkin synnytyksen jälkeen. Horkkamainen vapina ei minulla johtunut epiduraalistsa, koska se alkoi jo ennen puudutteen laittamista. Joka tapauksessa jos joskus vielä synnytän, voisin yhä vieläkin ottaa epiduraalin. Sen turvin olen saanut nauttia synnytyksistäni, jos näin voi sanoa!

mutta hyötyyn nähden olivat suht pieni vaiva vaikkakin onhan se inhottavaa kun vapisee kauttaaltaan niin kovasti että hädin tuskin sängyssä pysyy ja samaan syssyyn kutisee mahottomasti :o/ vapina saatiin kuriin lämpöpeitolla ja kutinan kestin kyllä ihan hyvin.

epiduraalin tai spinaalin aion pyytää nytkin.



niiloakseli rv 27+4

Joillakin se laitto ei tunnu missää, miusta se oli taas tosi inhottavan tuntuista. Lisäks mulla se meni jotenkin väärään paikkaan, koska se ei tehonnut. Synnytyksen jälkeen vasen jalka oli ihan turta, joten se oli sitten mennyt toispuoleisesti. Kipuun se ei vaan vaikuttanut yhtään mitenkään.



Mulla kohdunkaulan puudutus auttoi tosi paljon, nukuin jopa tunnin sen saatuni. Ajattelin pyytää sen seuraavallakin kerralla. En enää koskaan halua epiduraalia, ellei ole pakko.



Tytteli-83 rv 15+6

Silti haluan nyt (kun aika pieni lapsi tulossa, edellinen vajaa 5kg) kokeilla olla ilman. Mulla särki selkää pari kuukautta synnytyksen jälkeen siitä epiduraalikohdasta, ei ollut suuri haitta kuitenkaan.

Luin kirjasta et jos epiduraali menee liian " ylös" niin voi lamata keuhkojen toimintaa. Lisäksi neula voi hipaista joitakin hermoja niin että aiheuttaa joko ohimenevää tai jatkuvaa ongelmaa sen hermon kanssa, kipua ja särkyä siis. Nämä ovat tosi harvinaisia oireita kylläkin.



Sintagma 38+6

Ajattelin laittaa rohkaisevan viestin, minulle ei tullut mitään sivuvaikutuksia epiduraalista, en kyllä ole atoopikko.Vei tunteja kestäneet hirveät kivut pois. Semmoinen pieni juttu vain oli, että mahan iho meni tunnottomaksi, mutta puudutuksestahan onkin kyse. Olin lukenut noista sivuvaikutuksista ja mietin vähän, uskaltaako sitä ottaa. Minulla ainakin kannatti.

mutta ponnistusvaihetta se kyllä hankaloitti, kun en tuntenut minkäälaista ponnistuksen tarvetta! Vain kovaa kipua. En alunperin edes halunnut epiduraalia, mutta kätilö päätti toisin ja kun kyse oli ensimmäisestä synnytyksestäni, en osannut vastaankaan tarpeeksi laittaa. Itse puudutuksen laitto oli todella epämukava kokemus ja siinä vaiheessa myös oksensin oikein reippaasti. Puudutus ei sitten todellakaan toiminut kipuja poistavasti. Piti vain sängyssä yrittää kipristellä, vaikka olisin halunnut liikkua. Ponnistusvaihe pitkittyi, kun sitä ponnistamisen tarvetta ei tosiaankaan tullut. Nyt toinen raskaus loppuvaiheessa ja tällä kertaa aion pitää oman pääni, eli ei epiduraalia. Jotakin muuta kyllä ihan mielellään.

Tehosi, mutta ponnistusvaiheessa multa oli kadonnut tarve ponnistaa. Siinä hoitaja käski ponnistamaan ja mä olin, että miten tää nyt menee kun ei ponnistaminen tunnu luonnolliselta. (Loppupeleissä lapsi työnnettiin mun masusta pois)

Muuten kyllä epiduraali auttoi mua suunnattomasti, kivut kaikkosivat pois..

kutina ja ihottuma on yleensä jonkinlainen allerginen reaktio lääkeaineelle. Joten atooppisella iholla en usko olevan mitään yhteyttä siihen.

mutta kaikille tutuille jotka on epiduraalin ottaneet, on tullut sivuvaikutuksia; kutinaa, tunnottomuutta, monen päivän päänsärkyä/selkäkipua.



Esikoisen synnytyksen lähestyessä kun mietin eri kivunlievitysmahdollisuuksia, oli otsikoissa tapaus jossa äiti oli kuollut synnytyksessä, kun epiduraali oli laitettu väärään paikkaan. Se on varmaan aika harvinaista, samoin halvaantuminen, mutta en haluaisi ottaa sellaista riskiä. Kun muitakin vaihtoehtoja on.

Itseäni ahdistaisi ajatuskin, että jos en pystyisikään olemaan ihan liikkumatta, niin neula voisi osua väärään paikkaan, huonoin seurauksin...



Epiduraaliin liittyy kuulemani mukaan myös usein:

*liikkumattomuus, joka voi olla aika ikävää varsinkin jos puudute ei tehoa

* katetrointi, koska ei välttämättä voi kävellä wc:hen, tai ei tunne hätää

* imukuppi ja repeämät, koska ei välttämättä tunne tarvetta ponnistaa, mutta uloshan vauva on saatava

* hillitön tärinä



Ammeeseen ei ainakaan kaikissa sairaaloissa pääse, jos ottaa epiduraalin, en tiedä pääseekö suihkuun. (siis synnytyksen aikana)

Mulla esiintyi myös kutinaa sektion jälkeen, mutta hyvin lievänä ja meni nopeasti ohi. Lisäksi olen aina puudutuksen jälkeen oksentanut.

Tosin en tiedä johtuiko kutina ainoastaan epiduraalista, koska laitettiin myös spinaalipuudutus. Vakavampi sivuvaikutus tuli, kun anestestesialääkäri sähläsi puudutuksen kanssa ja laittoi epiduraalin myös spinaalitilaan. Seurauksena kova päänsärky ja veripaikan laitto.

molemmilla kerroilla aivan mieletön kutina! Ei ollut kivaa, ei. En saanut edes mitään lääkettä helpottamaan kutinaa, en kyllä tosin muista pyysinkö. ;)



T: kahden T:n äiti

Epiduraali todellakin tehosi, kaikki kivut katosivat. Ponnistusvaiheessa en kuitenkaan tuntenut tarvetta ponnistaa ja lopulta vauva lapsi työnnettiin mahan päältä ulos. Ja repesin siinä sitten ja olin tosi kipeä jälkeenpäin. Jotenkin synnytyksestä jäi paha mieli, kun olisin itse halunnut ponnistaa ja olin kuvitellut kaiken menevän toisin. Lisäksi ne tikit vaikeutti elämää tosi paljon, en pystynyt hoitamaan vauvaakaan kunnolla ja vähän masennustakin kaiken tämän takia oli. Eli harkitsen ensikerralla kaksi kertaa, en halua kokea samaa, liika tunnottomuuskaan ei ole kiva. Sitäpaitsi en edes epiduraalia pyytänyt, tuntui että olisin pärjännyt ilmankin, mutten vastaankaan laittanut.

Ensimmäisessä synnytyksestä ei moista tullut, mutta reilu vuosi sitten toisessa hampaat vain kalisivat yhteen, vaikkei edes palellut, vaan pikemmin olin ihan hiki hatussa. Kätilö sanoi tuon vapinan olevan ihan " normaali" sivuvaikutus. Tarkoitti kai sillä yleistä.



Itse vannon (tietenkin vain omien kokemusten perusteella) epiduraalin nimeen. Sen ansiota on varmasti, että voin sanoa molempien synnytysten olleen todella helppoja. Voin verrata omia synnytyskipujani (tai kiputuntemuksiani) kuukautiskipuihin, vain vähän aikaa ehtivät kivut olla voimakkaampia ja sitten sainkin molemmilla kerroilla epiduraalin.



Sen kyllä myönnän, että ponnistuksen tarve tuntui hyvin vienona. Kakkonen jouduttiin avustamaan imukupilla ulos, mutta toimenpide oli lyhyt ja helppo. Syynä oli vähän hankala tarjonta ja lapsen koko (4 kg). Sitä en tiedä, oliko epiduraalilla osuutta asiaan.



Summa summarum: minulla epiduraali toimi loistavasti. Voin puhua imperfektissä eli menneessä aikamuodossa, sillä meidän lapsilukumme on täynnä. :-)



Iituli

eikä pahaa sanottavaa. vapinaa oli mutta minun oli kylmä. Sain rentoutua niin että kaikissa kolmessa synnytksessä kohdunsuu aukesi 3 cm 10 cm tunnissa siitä kun epiduraali oli laitettu. Viimesessä synntyksessä ponnistusteho oli kehno mutta päättäväisyydellä sain lapsen silti ulos 10 minuutissa. Ja ponnistaminen ei minusta sattunut missään synnytyksessäni erityisen paljoa..lieneekö olla osuutta epiduraalilla? Minulla siis hyviä kokemuksia pelkästään.