Lue keskustelun säännöt.
Rakastuin maajussiin.. :(. Nyt ISO ongelma.
11.12.2007 |
En tutustuessamme tiennyt, että mies aikoo siirtyä tilan jatkajaksi. Kesällä tila siirtyy miehen omistukseen, ja viimeistään parin vuoden kuluttua mies muuttaa maalle kotitilalleen. Nytkin mies on kesällä ollut lähes 24/7 kiinni maatilan töissä, keväällä sama homma jatkuu (mikä toki on ymmärrettävää, työ on työtä..). Nyt asumme kaupungissa yhdessä, mutta lähes joka päivä mies hoitaa päivätyönsä ohella maatilan asioita (hoitaa karja-asioita jne..) ja puhuu innokkaasti tulevasta tilastaan. Tila on miehelle todellä tärkeä, hänet on kasvatettu sen jatkajaksi. Nytkin mies lähtee joka viikonloppu kotitilalleen, jossa asuu vielä hänen vanhempansa ja mummo.
Ongelma on siinä, etten tiedä, pystynkö olemaan onnellinen tilalla. Lähin kauppa on 30 km päässä, kylä on todella pieni ja väestö vanhaa, koulut kaukana, ja mikä pahinta, minun alalla ei ole töitä ainakaan 80 kilometrin säteellä. Miehen mukaan minun ei tarvitsisi ryhtyä emännäksi, käy hänkin päivätöissä ja sen lisäksi aikoo hoitaa kasvinviljelyhommat, eli työntäyteistä elämää luvassa. Mutta kun ei siellä ole minulle töitä :(. Enkä tiedä, miten sopeudun siihenkään, että miehen vanhemmat, jotka nyt asuvat kotitilalla, rakentavat talon aivan naapuriin ja mummokin muuttaa naapuriin. Mies myös aikoo hoitaa vanhempiaan, kun he vanhenevat (mikä on tietysti kunnioitettavaa). Vanhemmat ovat uskonnollisia, mutta hyvin mukavia.
Rakastan miestä, mutta tulevaisuus pelottaa. Minun haave on ollut muuttaa jonnekin vähän syrjempään, mutta kuitenkin työpaikkojen ja palvelujen läheisyyteen (ettei esim. työmatkat veny tosi pitkiksi). Tuntuu, että tulevaisuudessa minä en voi " voittaa" , jos jään tähän suhteeseen. Onkohan mitään tehtävissä? Vai onko suhde tuhoon tuomittu? Rakastan miestä, mutta olen vielä nuori (24v), joten en tiedä, onko tämä sittenkään se oikea juttu?
Kommentit (44)
onhan teillä kuitenkin talvella joutilasta aikaa paljon jos se on vain ns. kasvinviljelytila, olkaa vaikka talvella siellä kaupungissa :) t.31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missäs sellaisia töitä on?
Vierailija:
onhan teillä kuitenkin talvella joutilasta aikaa paljon jos se on vain ns. kasvinviljelytila, olkaa vaikka talvella siellä kaupungissa :) t.31
Vierailija:
Hän vain totesi, että " on kuule paljon naisia, jotka innosta hihkuen muuttaa maataloon asumaan" . Miehen mielestä myös talosta pitäisi olla kiitollinen, ettei tarvitse ostaa omaa jne.. -ap
Näin se menee omassa suvussani. Suvun mielestä miniän tulee olla kiitollinen siitä, että saa ylipäätään asua Suvun Tilalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että miniän oletetaan raatavan pyyteettömästi tilan eteen. Millään miniän koulutuksella ei ole merkitystä. Vaikka tilalla asumiselle lasketaan hinta, miniän työmatkakustannuksia korvesta ihmisten ilmoille ei kukaan ajattele. Miniän töissä käymistä pidetään turhana, vaikka tosiasiassa se olisikin toimeentulon kannalta välttämätöntä. Yleensäkin ruumiillinen työ on ainoaa oikeaa työtä. Joka tilanteessa muistetaan, että miniällä on sentään ilmainen ylöspito Suvun Tilalla.
asuntoa ja jos tuntuu että maalla ahdistaa kesäisin niin menkööt ap töiden jälkeen sinne kaupunkiluukkuun talvisin ja ukko perässä kun ei tarvitse olla pellolla! Sellainen työpaikka että pääsee suurinpiirtein samalla ajomatkalla joko maatilalle tai kaupunkiosakkeeseen.
hankkia lähimmästä kaupungista itsellesi työpaikka ja hanki sinne myös kaupunkiasunto, jossa asut viikot ja viikonloput olet miehesi kanssa maalla. Suhdetta ei kannata lopettaa ennen kuin olet kokeillut miten tulevat kuviot toimivat.
Ja jos menet maatilalle asumaan, niin ehdottomasti alusta asti rupea pitämään itselläsi omalla nimelläsi tiliä, jonne talletat joka kuukausi jotain rahaa, jotta sinulla on oma pesämuna säästettynä, jos jossain vaiheessa tulee eron paikka etkä jää tyhjin käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Hän vain totesi, että " on kuule paljon naisia, jotka innosta hihkuen muuttaa maataloon asumaan" . Miehen mielestä myös talosta pitäisi olla kiitollinen, ettei tarvitse ostaa omaa jne.. -ap
Tosin tilanne on sikälikin vähän eri, että lähin kaupunkin on ihan vieressä ja Helsinkiinkin on matkaa vain satakunta kilometriä.
Kuulostaa kyllä pahasti siltä, että mies vaatii sinua paitsi uhrautumaan, vielä lisäksi olemaan kiitollinen siitä. Kannattaako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi nyt ap, mutta suhde kuulostaa tuhoon tuomitulta. Mies ei ymmärrä sinua lainkaan.
Vierailija:
Olen yrittänyt puhua miehelle, että minulle oman alan työpaikka on tärkeä. Mies on suhtautunut aika negatiivisesti ja sanonut, että " mitä sitten väitit suhteen alussa olevasi perheihminen, että haluat lapsia jne. ja ura ei ole ykkönen" . Mies ei ymmärrä, että toki olen perheihminenkin, mutta haluan kyllä hyödyntää pitkän koulutukseni ollakseni onnellinen. Tämä on niin vaikeaa :(. Pelkään vain, että teen virheen, jos päätän suhteen tässä vaiheessa tuon asian takia. Entä jos asiat olisikin järjestynyt tai mies muuttanut kantaansa (mitä en kyllä usko..)?ap
En kyllä näe teille tulevaisuutta. Ja eniten kauhistuttaa tuo anopin puuttuminen asioihin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tule onnistumaan. Rakkaudelle ei tietenkään mitään voi, mutta nyt olisi tehtävä ratkaisu järjellä eikä tunteella. Kyseessä on sinun elämäsi!
Itse olen maalta kotoisin, suorastaan korvesta. Enkä muuta ikinä takaisin maalle enkä varmasti muuta anopin lähipiiriin vaikka asuisimme Helsingin keskustassa ;)
Juokse nyt vaan pois niin lujaa kuin pääset. Unohda mies, vaikka vaikeaa se onkin. Loppuelämäsi ei ole siellä tilalla.
Miehelle sopii paremmin joku sellainen emäntä, jolla ei mitään omia ammattihaaveita tai muutenkaan haaveita omasta elämästä. Sellainen varmaan riemusti kiljuen voisikin asua tilalla, jossa pitää elää miestä, miehen vanhempia ja sukutilaa varten. Älä mene lankaan!
Itse olen " maatilan emäntä" , joka ei tee tilan töitä lainkaan, vaan käy tilan ulkopuolella töissä. Olen myös korkeakoulutettu ja tila onneksi sijaitsee lähellä isoa kaupunkia. Miehen vanhemmat asuvat nykyisin yli 10 km päässä, en olisi suostunut asumaan samassa pihapiirissä, mies sai valita minut tai heidät :). Kaksi vuotta ehdin jo asua heidän kanssaan ja täyttä tuskaa oli, vaikka mukavia ovatkin. Semmoinen kynnysmattofiilis oli kuitenkin. Olen itsekin todella varakkaasta perheestä, joten minulla ei ole vaaraa että jäisin tyhjän päälle. En tule hoitamaan miehen vanhempia koskaan, minähän käyn töissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tila oli silloin yksin miehen ja mies halusikin että hän omistaa yksin kaiken ja avioehto tehdään. Minä ensin suostuin mutta aikani asiaa mietittyäni tajusin kuinka väärin se mua kohtaan on. Että minä käyn töissä ja osallistun siinä missä mieskin kodin kuluihin ja vain toinen kerryttää omaisuutta ja toisen rahat menevät mopen perseeseen. Minä sanoin että joko minä lähden tai ukko myy talosta puolet mulle. Niin talo erotettiin muusta maatilasta ja tehtiin kaupat. Nyt jos ero tulisi niin mies joutuisi korvaamaan mulle puolet talosta ihan niinkuin oikeudenmukaista onkin kun siinä yhdessä asutaan, yhdessä lainat maksetaan ja yhdessä sitä kunnostetaan.
Ennenkuin muutat niin varmista selustasi, mitä sinulle jää erotilanteessa, mikä sinun asemasi on?
niin sitten on sovittava että miten sinulle erotilanteessa korvataan tehty työ, tilan, kodin ja lastenhoito. Ei kukaan voi olettaa että sinä ilmaiseksi piiaksi menet ja erotilanteessa jäät puille paljaille. Jos et kerran saa omaisuutta niin sitten sinulle kuuluu maksaa palkkaa jotka sijoitat vaikka johonkin rahastoon pahanpäivä varalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
llisellä kasvatusasenteella (äiti on siis vahvasti uskonnollinen, pitää pyhäkouluja, on jossain kirkkotoimikunnassa jne). Minä taas olen ihan erilaisesta perheestä (taustalla avioero, isän kuolema, perheväkivaltaa), enkä varmasti ole niin ihanne-emäntä (osaan kyllä aina satunnaisesti esittää sellaista..). Ei siinä muuten mitään, mutta tosiaan joutuisin olemaan hyvin tiiviisti miehen vanhempien kanssa ja ehkä hoitamaan heitä?Harrastan nykyään monenlaista ja pidän siitä, että ystäviä, omia sukulaisia , harrastuspaikkoja ym. on lähellä. MIehellä on maatilan lähistöllä koko turvaverkko ja paljon ystäviä, minulla taas ei mitään.
Miehessä on hyviä puolia, hän on perinteinen " periaatteiden mies" , ahkera, työteliäs, rauhallinen, komeakin. En ehkä osaa miehen piirteitä paremmin eritellä, mutta rakastan häntä joka tapauksessa. En vain tiedä, riittääkö se. Tuntuu, että minun pitäisi venyä aivan liikaa tulevaisuudessa. Ja tosiaan, mitäs sitten, jos ero tulisi? Jäisin tyhjän päälle.
Olen yrittänyt puhua miehelle, että minulle oman alan työpaikka on tärkeä. Mies on suhtautunut aika negatiivisesti ja sanonut, että " mitä sitten väitit suhteen alussa olevasi perheihminen, että haluat lapsia jne. ja ura ei ole ykkönen" . Mies ei ymmärrä, että toki olen perheihminenkin, mutta haluan kyllä hyödyntää pitkän koulutukseni ollakseni onnellinen. Tämä on niin vaikeaa :(. Pelkään vain, että teen virheen, jos päätän suhteen tässä vaiheessa tuon asian takia. Entä jos asiat olisikin järjestynyt tai mies muuttanut kantaansa (mitä en kyllä usko..)?
ap
Esitän kauhuskenaarion, joka voi todella toteutua: Olette olleet yhdessä muutaman vuoden, pari lasta on tullut onnenhuumassa tehtyä. Avioehto tehtiin, paperi vaan, eihän me koskaan erota. Sait hikisesti valmistuttua, mutta lasten vuoksi et ole saanut töitä ja kohta taitaa olla liian myöhäistä kun " olet ollut vaan kotona" . Appiukko on dementoitunut, samoin miehen mummo on liikuntakyvytön. Mies painaa päivätöissä, illat pellolla. Ei jaksa enää väsyneenä osallistua kotitöihin, kaatuu sänkyyn illalla kouraistuaan sinua persuksesta: mitä on ruokana, onko mun sukat pesty ja annatko tänään? Eu-tuet on loppuneet ja rahahuolet painaa niskaan. Niskaan puhaltaa myös ennen niin mukava mutta nykyään ankaramoraalinen anoppi, jonka mielestä sinun pitää auttaa poikaa elukoiden kanssa ja kasvattaa itse kaikki vihannekset ja leipoa leipä. Sinä hoidat tilalla ilman työttömyyskorvaustakaan lapset, kotityöt ja vanhukset. Riitelette väsyneinä. Työpaikalta johtajan uusi sihteeri iskee silmänsä mieheesi pikkujouluissa ja ilmoittaa olevansa raskaana. Miehesi haluaa uuden naisen ja avioeron. Teillä kun on mennyt jo niin pitkään huonosti ja olet pahantuulinen ämmä.
Sulle sait tästä: asunnoton, työtön yh, parhaat vuotes ex-miehesi maatilalle antanut ja niin kiukkuiset pelottavat ilmerypyt naamalle, että baarissa ei kukaan hae tanssimaan ja työnantajia ei kiinnosta pelkkä tutkintotodistus....
Vaikka rakastatkin, aina se pelkkä rakkaus ei riitä, koska muut asiat voi tappaa sen rakkauden.
Ja kun kattoo pornolehtitarjontaa syrjäseudun kioskeilla, mä luulen että maajussille ei niin helpolla löydy morsianta....
En lähtisi.
mutta rakastaako miehesi sinua. Minun mielestäni ei ihan jo noiden sanojen perusteella mitä on sanonut ja antanut ymmärtää. Jos mies rakastaisi, hän kyllä olisi sinua kohtaan reilu ja pitäisi sinua tasavertaisena. Antaisi sinulle mahdollisuuden omistaa se omaisuus mikä sinulle kuuluu ja muutoinkin puhaltaisi yhteen hiileen ja miettisi teidän tulevaisuutta, ei vain omaansa.
Ole nyt fiksu nainen äläkä tee elämäsi virhettä ja mene piikomaan ilmaiseksi toisten tiloille.
Kyllähän rakkauden eteen jotain kompromisseja pitää tehdä, mutta jos liiaksi ahdistaa, tuskin rakkaus riittää. Mutta mutta, et myöskään voi tietää mitä arki tilalla olisi ennenkuin siellä pidempään aikaa vietät. Löytyiskö töitä 80km päästä?
joten mielestäni nainen on nyt ilmainen piika. Älä ainakaan sellaiseen suostu!
itse olen maalta kotoisin, enkä ikinä voisi kuvitella muuttavani takaisin sinne. Haluan olla palveluiden lähellä.
Kotirouvaksikaan en uskaltaisi lähteä.
Ihan vain esimerkkinä siskon kummin kaiman tuttavan tarina:
Muutti miehen perässä miehen maatilalle, menivät naimisiin ja lapsikin on. Liittoa solmittaessa mies halusi avioehdon, ettei eron sattuessa mene perintötila. Tuon ehdon kyllä ymmärrän. Mutta nyt liitto rakoilee ja vaimo on jäämässä lapsen kanssa aika tyhjän päälle. Ei työpaikkaa, ei asuntoa, ei omaisuutta. Oli kyllä ennen lasta ansiotyössä, säästöt meni kotiäitinä yhteiseen hyvään.
Sinun tapauksessai minua mietityttää se, että vain toinen teistä teksi todella ison kompromissin. Ja toinen saisi kaiken mitä haluaa.
(nainen se kuitenkin aina päätyy hoitamaan). Olet nuori, joten löydät paremman vaihtoehdon!
Ymmärrän sen, että rakastat. Mutta riittääkö se?
Miehesi sanomiset ei tee myöskään minuun vaikutusta, tottakai voit olla perheihminen, vaikka haluat myös tehdä töitä!
Jos päätät lähteä tilalle, niin ota puheeksi se, että mitä sinä mahdollisessa erotilanteessa saat. Ei ole oikein, että jäät rahattomaksi ja kodittomaksi sen jälkeen kun olet hoitanut lapset, miehen vanhemmat, kodin jne.
Olisi kiva kuulla päätöksesi sitten kun sen teet!