Rakastuin maajussiin.. :(. Nyt ISO ongelma.

voi olla että haluaa sinne vain kodinhoitajan/synnyttäjän/anopinhoitajan. Jos kerta oikein sanoo, että " moni" sinne tulisi riemusta kiljuen.

Onneksi olet noin nuori, vuoden päästä hän on vain kiva muisto nuoruuden seurustelusuhteesta.

Olen kaupunkilaistaustainen maatalon emäntä. Mieheni on synytymästään saakka ollut innostunut tilan pidosta ja myös kasvanut siihen kiinni. Silti tiedän olevani hänelle ykkönen, koskaan en joutunut seurusteluaikana pelkäämään omaa paikkaani tilalla. Koen saavani arvostusta ja siksi työ täällä on palkitsevaa vaikka ajoittain melko raskasta, toisaalta, missäpä ei.



Pistä hyvä nainen mies mietintätauolle. Jos hän ei tajua mitä on menettämässä, anna miehen solmia suhde peltoon ja multaan. Arvosta itseäsi niin sinuakin arvostetaan.

Nuo sinun vastauksesi vaan antavat sen kuvan, että miehesi on täys sika! Ja jos olet rehellisesti vastaillut niin en näe teillä tulevaisuutta.

Oikeasti, joudut luopumaan paljosta jos lähdet miehen tilalle asumaan ja jätät kaiken siihen astisen elämäsi. Varsinkin tuo mitä kerroit unelma-ammatistasi. Miten estät katkeroitumisen myöhemmin? Eri asia, jos voisit käydä töissä tilalta ja vielä sen oman alasi. Jos sinulla ei olisi ammattia ja omia urahaaveita, tilanne olisi helpompi. Kun olet vielä niin nuorikin, niin ehdit löytää uuden paremman sopivan miehen itsellesi. Ymmärrän, että rakastat miestä, mutta tuossa on hankaluuksia tiedossa. Tilalle etsitään emäntää, jonka selvästi pitäisi mukautua sinne, joustoa tuskin tulee jatkossakaan.



Ajattele tilannetta muutaman vuoden päästä: teillä on lapsi(a), anoppi pyörii nurkissa ja sivistyksen pariin on kilometrejä...

Joutuisit luopumaan paljosta ja joutuisit todella vaikeaan tilanteeseen eron sattuessa. Huomioi sekin, että jos joskus saisitte lapsia, työkuviosi vaikeutuisivat entisestään. Jos olisit siellä 80 kilometrin päässä töissä, missä olisi lasten hoitopaikka? Miten sallivasti miehesi ja hänen vanhempansa suhtautuisivat sinun töissä käyntiisi? Veikkaan heidän olettavan, että sinä pysyt siellä tilalla hoitamassa lapsia ja vanhuksia ja leipää leipomassa.

täytyy tehdä avioehto. Tila on saattanut olla satoja vuosia saman suvun hallussa. Olisiko oikein että eron tullessa tila jouduttaisiin esim. myymään jollekin vieraalle? On hieman eri asia asua maatilalla kuin esim. kaupungin omistukerrostalossa.

Itse sinua 10 vuotta vanhempana suosittelen pistämään suhteen jäihin.

ap tässä ymmärtää miestä, mutta ymmärtääkö mies ap:ta?

Samalla pitää kuitenkin turvata sekin, että vaimolla on mahdollisuus turvata oma taloutensa. Ei voida olettaa, että vaimo omistautuisi tilalle, josta eron kohdatessa ei jää hänelle itselleen yhtään mitään. Yhtälö on todella vaikea, ja molempien osapuolten (ja yleensä myös miehen suvun) täytyy ymmärtää se.

Sinä et ole sinä, jos teet itsellesi tämän. Ei ole kuule sen arvoista, mielyttää anoppia eikä ketään muutakaan, se ei tule pitkällä aikajaksolla toimimaan.



Aloittakaa etäsuhteella ja mieti tarkkaan mitä teet.



Kokemusta on, ja ero siinä tuli, kun minusta ei karjakoksi ollut. Olin toistanut sitä sataan kertaan ennen vaihdosta. Ex-siippa sanoi ettei tilan töitä tarvitse tehdä. No eihän sellainen toimi, kun muu suku haukkuu ja vaatii.

llisellä kasvatusasenteella (äiti on siis vahvasti uskonnollinen, pitää pyhäkouluja, on jossain kirkkotoimikunnassa jne). Minä taas olen ihan erilaisesta perheestä (taustalla avioero, isän kuolema, perheväkivaltaa), enkä varmasti ole niin ihanne-emäntä (osaan kyllä aina satunnaisesti esittää sellaista..). Ei siinä muuten mitään, mutta tosiaan joutuisin olemaan hyvin tiiviisti miehen vanhempien kanssa ja ehkä hoitamaan heitä?



Harrastan nykyään monenlaista ja pidän siitä, että ystäviä, omia sukulaisia , harrastuspaikkoja ym. on lähellä. MIehellä on maatilan lähistöllä koko turvaverkko ja paljon ystäviä, minulla taas ei mitään.



Miehessä on hyviä puolia, hän on perinteinen " periaatteiden mies" , ahkera, työteliäs, rauhallinen, komeakin. En ehkä osaa miehen piirteitä paremmin eritellä, mutta rakastan häntä joka tapauksessa. En vain tiedä, riittääkö se. Tuntuu, että minun pitäisi venyä aivan liikaa tulevaisuudessa. Ja tosiaan, mitäs sitten, jos ero tulisi? Jäisin tyhjän päälle.



Olen yrittänyt puhua miehelle, että minulle oman alan työpaikka on tärkeä. Mies on suhtautunut aika negatiivisesti ja sanonut, että " mitä sitten väitit suhteen alussa olevasi perheihminen, että haluat lapsia jne. ja ura ei ole ykkönen" . Mies ei ymmärrä, että toki olen perheihminenkin, mutta haluan kyllä hyödyntää pitkän koulutukseni ollakseni onnellinen. Tämä on niin vaikeaa :(. Pelkään vain, että teen virheen, jos päätän suhteen tässä vaiheessa tuon asian takia. Entä jos asiat olisikin järjestynyt tai mies muuttanut kantaansa (mitä en kyllä usko..)?



ap

Muista että ihmisellä on oikeus muuttaa näkemyksiään elämänsä aikana. Eikä niistä raudanlujista periaatteista aina ole hyötyä, vaan jopa haittaa.



Ihminen oppii uusia näkökulmia kokemuksien kautta. Saa katua ja saa sanoa olleensa silloin toista mieltä, aika muuttaa ajatuksia.



Joku voi sanoa ettei ikinä tee lapsia ja perusta perhettä. Mieli voi muuttua ja siihen on oikeus.



Älä lähde tähä kyytiin alistettuna tunteella " no pakko kait se sitten on"

Jos ei mies sitä kestä, niin ei kun mäkeen vaan.

Älä uhraa itseäsi. Olet nuori. Sinun iässäsi minä en ollut edes tavannut miestäni ja nyt olen sekä uranainen, vaimo että äiti. Ja mieheni arvostaa tosi paljon sitä, että olen opiskellut pitkään ja kunnioittaa päätöksiäni. On mm. jättänyt työpaikkoja hakematta sen takia, ettei meidän tarvitse vaihtaa paikkakuntaa. Tämä toimii tietysti kumpaankin suuntaan.

Jos on tosi rakkautta etkä voi elää ilman miestä, niin se kyllä selviää tuona aikana. Vietät maatilalla lomat ja viikonloput, niin näet mitä se oikeasti siellä on. Jos suhde hiipuu, niin sen ei ollutkaan tarkoitus kestää. Jos jätät kaiken sinulle tärkeän, tulet todennäköisesti vaan katkeraksi ja syytät aina miestä siitä.

Mies hoitaa karja-asioita ja kuitenkin käy päivätöissä? Ei muuten onnistu päivätyöt jos aikoo tilaa jatkaa, karjaa kun on hoidettava 24/7. Ymmärsinkö jotenkin väärin vai onko tämä joku provo?

ym.. -ap

että pariskunnan toinen puolisko muuttaa toisen maailmaan ja jättää kaiken omansa. Siitä seuraa pelkkää tuskaa.

Vierailija:

Jos on tosi rakkautta etkä voi elää ilman miestä, niin se kyllä selviää tuona aikana. Vietät maatilalla lomat ja viikonloput, niin näet mitä se oikeasti siellä on. Jos suhde hiipuu, niin sen ei ollutkaan tarkoitus kestää. Jos jätät kaiken sinulle tärkeän, tulet todennäköisesti vaan katkeraksi ja syytät aina miestä siitä.

Näin juuri.

Ja vielä tahtoisin korostaa, että maatilalla työt eivät koskaan lopu. Ja jos miehelläsi on vielä päivätyökin, niin huh huh... Itse olen maatilalla kasvanut, ja täytyy sanoa, että ikinä en maajussia ottaisi. Olen liian mukavuudenhaluinen... ; )