Antaisitko lapsesi hoitoon tällaiseen ryhmikseen:

Toivoisin, että ovat innokkaita puuhastelemaan lasten kanssa ja lempeitä mutta jämäköitä.

kunhan ei ole pelkästään yli 5-kymppisiä tai pelkästään parikymppisiä. Molempia saisi olla.

päiväunille käydessä, pukiessa yms. Noin monta lasta tarvitsee jo laitosmaiset tilat kooltaan. Vai onko teillä jokin kartano asuntona? Lisäksi epäilen, jaksavatko noin pienten lasten äidit vielä päiväsaikaan hoitaa muiden lapsia. Siinä on jo ihan riittävästi venymistä, että hoitaa 2 omaa noin pientä lasta ja kodin.

Jos tosiaan pistätte tuollaisen pystyyn olisin kiinnostunut kuulemaan lisää! Mitä paperisotaa vaatii alkuun, ja miten löydätte hoitolapset (vai olisitteko kunnallisia?), ja muutenkin kaikki asiaan liittyvä kiinnostaa!!

t. yksi 3-kymppinen, joka haluaisi vaihtelua jo 10 vuotta kestäneeseen päiväkotiuraan.. =D Ryhmiskumppani olisi jo valmiina.. =)

" En. Mietikkää nyt millainen härdelli esim. ruoka-aikaan,

päiväunille käydessä, pukiessa yms. Noin monta lasta tarvitsee jo laitosmaiset tilat kooltaan. Vai onko teillä jokin kartano asuntona? Lisäksi epäilen, jaksavatko noin pienten lasten äidit vielä päiväsaikaan hoitaa muiden lapsia. Siinä on jo ihan riittävästi venymistä, että hoitaa 2 omaa noin pientä lasta ja kodin."



Ensi kuulemalta voi kuulostaa kaaokselta, mutta jo päiväkotityön ajoilta muistaa että ison lapsimääränkin kanssa pärjää kunhan on selkeä päivärytmi ja kunnolla organisoidut työt.



Esimerkiksi ulosmeno kannattaa hoitaa niin että toinen pukee ensin kolme lasta ja itsensä, menee ulos ja ottaa vastaan seuraavia lapsia kun toinen hoitaja pukee heidät sekä viimeiseksi itsensä.

Nukkumaan meno järjestyy aivan kuten päiväkodissa, eli pissatukset ja vaipanvaihdot, sitten koko porukka nukkariin ja luetaan satu. Toinen jää nukkariin lasten kanssa ja toinen menee vaikkapa valmistelemaan välipalaa tai siivoilemaan.



Miksi neljän lapsen hoitaminen olisi yhdelle ehdottoman ylivoimaista, kun monilla äideillä on niitä omasta takaa?

On totta, ettei se ole niin helppoa kuin hoitaa vain kahta, mutta sehän onkin työtä josta maksetaan palkkaa. Niin siihen on asennoiduttava.

Ei tällaiseen työhön kannata lähteä jos se tuntuu liian suurelta taakalta.



Kartanoa minulla ei ole, mutta ihan sopiva asunto.

Leikkitilaa kaksi olohuonetta, ruokailutilaksi keittiö sekä lapsille makuuhuone. Sisätilaa on yhtä lasta kohden reilut kymmenisen neliötä. Pihaa on 1700 neliön edestä joten ajattelisin että kahdeksan lasta tulee hyvin toimeen sellaisissa tiloissa päivähoidossa.

" Hei!

Jos tosiaan pistätte tuollaisen pystyyn olisin kiinnostunut kuulemaan lisää! Mitä paperisotaa vaatii alkuun, ja miten löydätte hoitolapset (vai olisitteko kunnallisia?), ja muutenkin kaikki asiaan liittyvä kiinnostaa!!

t. yksi 3-kymppinen, joka haluaisi vaihtelua jo 10 vuotta kestäneeseen päiväkotiuraan.. =D Ryhmiskumppani olisi jo valmiina.. =)"



Ensiksikin kannattaa miettiä haluatteko ryhtyä kunnallisiksi vai yksityisiksi perhepäivähoitajiksi.

Ottakaa yhteyttä päivähoitotoimistoon niin sieltä neuvovat eteenpäin.

Yksityiset kuuluvat ainakin Lahden seudulla Yksityiset Päivähoitajat ry:hyn jonka kautta saa tarvittavat ohjeet ja kaavakkeet.

Kun paperihommat on selvitetty niin hoitolapsia voi hakea itse ilmoittamalla (lehdissä, netissä, kaupan seinillä) ja ymmärtääkseni myös päivähoitotoimiston kautta. :)



En ole vielä itsekään kovin paljon selvillä asioista, liityin vasta tuohon em yhdistykseen mutta eiköhän nämä asiat ala tästä pikkuhiljaa rullata. :)

Eli kuinka paljon neliöitä vaaditaan per lapsi? Vai millä mitataan, että onko asunto tarpeeksi iso tuollaislle porukalle? Saatteko palkkaa pph:n palkan verran? Eli siis vanhemmat maksavat sen, mitä esim. nuo yksityiset pph:t suosittelevat?

Luin aiemmin päivällä samasta aiheesta, olitko silloinkin palstalla? =)

t. se toinen kiinnostunut.. =)

Nuoret jaksaa, mutta toisaalta perspektiivi elämästä puuttuu. Lisäksi en haluaisi laittaa lapsiani ryhmään, jossa on hoitajan omia ja noinkin pieniä lapsia vielä kaksin kappalein.

Miten teillä menisi työvuorot, jos hoito taphtuu toisen kotona? Entä jos toinen hoitaja/lapset sairastuu? Varsinkin sen hoitajan lapset, jonka kodissa hoito tapahtuu?!

Mutta tietenkin kun on kyse hoitomuodosta, jossa on tärkeää, että perheen ja hoitajan kemiat kohtaavat, niin haluan aina tavata ensin hoitajan ja käydä tutustumassa hoitoympäristöön. Ei sillä, että monikaan oikeasti olisi ammattitaidoton, mutta kaikkien kanssa ei vain synkkaa (meillä esim. kestovaipat käytössä ja vaikka olen hyvin joustava ja käytämme välillä myös kertiksiä, karsastan sellaisia hoitajia, jotka heti lynkkäävät koko ajatuksen kättelyssä. Ei niin kamalan tärkeä asia, mutta kun nyt jotain halusin esimerkiksi mainita.)

" Millaiset vaatimukset on tilalle?

Eli kuinka paljon neliöitä vaaditaan per lapsi? Vai millä mitataan, että onko asunto tarpeeksi iso tuollaislle porukalle? Saatteko palkkaa pph:n palkan verran? Eli siis vanhemmat maksavat sen, mitä esim. nuo yksityiset pph:t suosittelevat?

Luin aiemmin päivällä samasta aiheesta, olitko silloinkin palstalla? =)

t. se toinen kiinnostunut.. =)"



Tilasta en tiedä muuta kuin että täytyy olla leikkitilaa, nukkumatilaa jne. sekä turvallista. Ennen hoidon aloittamista tarkastajat käyvät tilat läpi ja kertovat mitä pitää tehdä jos parannettavaa on.

Saamme palkkaa pph:n verran, olemme kaksi erillistä perhepäivähoitajaa, molemmilla kaksi hoitolasta mutta työskentelemme samoissa tiloissa " tiiminä" .

Olin aikaisemminkin palstalla mutta en kirjoitellut kuit tähän ketjuun. ;)



---



" Liian nuoria pitämään kahdestaan ryhmistä.

Nuoret jaksaa, mutta toisaalta perspektiivi elämästä puuttuu. Lisäksi en haluaisi laittaa lapsiani ryhmään, jossa on hoitajan omia ja noinkin pieniä lapsia vielä kaksin kappalein."



Minkä ikäinen on tarpeeksi kokenut vetämään ryhmistä?

Lapsimäärä kuitenkin on sama kummallakin kuin yksin ollessamme.

Kahdestaan voimme työskennellä tiiminä joka helpottaa tiettyjä päivän " pullonkaulatilanteita" .

Olisin kiinnostunut kuulemaan mitä kautta elämän perspektiivi muotoutuu sellaiseksi että soveltuu hoitamaan neljää lasta?

Joillakin on neljä omaa lasta 25v:na ja hyvin tuntuvat pärjäävän. :)

Ja hoitopäivänä omia ja hoitolapsia ei erotella vaan kaikkien kanssa toimitaan hoitotilanteissa samanarvoisesti.

Ainakin niin ammattilaisen kuuluu toimia vaikka kaikkialla se ei ikävä kyllä toteudu. :(



---



" Ja se utelias jatkaa vielä.. =)

Miten teillä menisi työvuorot, jos hoito taphtuu toisen kotona? Entä jos toinen hoitaja/lapset sairastuu? Varsinkin sen hoitajan lapset, jonka kodissa hoito tapahtuu?!"



Työvuoro meillä on sama, päivän kestosta riippumatta.

Ymmärtääkseni sairastapauksissa lapset eivät tule hoitoon vaan heille järjestetään varahoitaja toisaalla. En ole vielä ottanut tarkemmin selvää.

Edes toisella haluaisin olevan jonkin sortin koulutuksen lasten kanssa työskentelyyn. Toiseksi en pitäisi siitä, että molempien hoitajien lapset ovat ryhmässä. Eli aika huonoja täytyisi toisten vaihtoehtojen olla ennenkuin valitsisin kyseisen ryhmiksen.

itse olin ollut hoitoalalla työssä ollessani 26 vuotias jo 8 vuotta, pidin (ja toki pidän edelleen) itseäni hyvin vastuullisena työntekijänä ja hoidin myös esimiehen sijaisuuksia (johon mun mielestä tarvii ammattitaitoa ja myös vastuullisuutta) eli ei tuon ikäinen nyt niin nuori enää ole.

Kaikki riippuisi siitä kun tapaisi " tytöt" ja näkisi paikan, mielelläni varmaan antaisin lapsemme hoitoon. Enemmän mun mielestä iäkkäimmissä hoitajissa on niitä " ongelmia" ja ovat kovin kaavoihin kangistuneitakin suurin osa.

yksityisen täytyy järjestää se itse. Eli tuollainen hoitopaikka olisi todella riskialtis, koska jos hoitajat tai lapset tai vaikka hoitajan puoliso, jonka kodissa hoito tapahtuu, sairastuisivat joutuisvat hoitolasten vanhemmat todennäköisesti pitämään lapsensa kotona.

" Voisin antaa hyvinkin, varsin hyvältä kuulostavat nuo hoitajien työtaustat.

Mutta tietenkin kun on kyse hoitomuodosta, jossa on tärkeää, että perheen ja hoitajan kemiat kohtaavat, niin haluan aina tavata ensin hoitajan ja käydä tutustumassa hoitoympäristöön. Ei sillä, että monikaan oikeasti olisi ammattitaidoton, mutta kaikkien kanssa ei vain synkkaa (meillä esim. kestovaipat käytössä ja vaikka olen hyvin joustava ja käytämme välillä myös kertiksiä, karsastan sellaisia hoitajia, jotka heti lynkkäävät koko ajatuksen kättelyssä. Ei niin kamalan tärkeä asia, mutta kun nyt jotain halusin esimerkiksi mainita.) "



Ymmärtääkseni vanhemmat ja hoitaja tapaavat ensin toisensa ja pidetään palaveri hoidon tarpeesta ja hoitajan kyvystä tarjota sitä.

Samalla käydään läpi kaikenlaisia yksityiskohtia ja tämän jälkeen molemmilla osapuolilla on yhä mahdollisuus perua jos vaikuttaa siltä ettei halua tehdä sopimusta.



Kestoista voisin ilmaista oman ajatukseni. :)

Minusta ne ovat erittäin fiksu ratkaisu sekä lapsen iholle että ympäristölle.

Ne voivat silti aiheuttaa jossain määrin melko paljon vaivaa hoitopäivän aikana (ellei vanhempi ota itse päivän lopuksi niitä pyykättäväkseen).

Itse ehdottaisin tuohon ratkaisuna osapäiväistä kestoilua, eli esimerkiksi päiväunilla voisi käyttää kestovaippaa koska vaippa saattaa hautoa peppua pitkään mutta muun päivän aikana olisi käytössä kertikset..

" Niin ja tuosta varahoidosta:

yksityisen täytyy järjestää se itse. Eli tuollainen hoitopaikka olisi todella riskialtis, koska jos hoitajat tai lapset tai vaikka hoitajan puoliso, jonka kodissa hoito tapahtuu, sairastuisivat joutuisvat hoitolasten vanhemmat todennäköisesti pitämään lapsensa kotona."



Ainakin täällä Lahden seudulla toimii varahoitaja juuri sairastapauksia tuuraamassa.

Vierailija:

Minkä ikäinen on tarpeeksi kokenut vetämään ryhmistä?

Olisin kiinnostunut kuulemaan mitä kautta elämän perspektiivi muotoutuu sellaiseksi että soveltuu hoitamaan neljää lasta?

Joillakin on neljä omaa lasta 25v:na ja hyvin tuntuvat pärjäävän. :)

Ja hoitopäivänä omia ja hoitolapsia ei erotella vaan kaikkien kanssa toimitaan hoitotilanteissa samanarvoisesti.

vetäjä olisi LTO ja jo useamman vuoden alalla toiminut. Muuten toivoisin hoitajien olevan kaikkien ikäisiä, niin nuoria kuin vanhempia. Molemmissa on hyvät puolensa. Nuoruus tuo tarvittavaa idealismia, draivia, usein iloisuutta, muutosta. Kokemus yhdistettynä viisauteen ja ammattitaitoon tuo ymmärrystä ja tietoa siitä, miten kannattaa toimia.

Yleisesti ihmiset, jotka ovat moraalisessa ajattelussaan kypsiä, ovat kykeneviä tekemään reiluja ratkaisuja, jos tulee sellaisia tilanteita, joissa arviointikykyä pitää punnita. Tällainen moraalinen ajattelu on vielä useimmilla kypsymässä ja keskeneräisenä, jos ikä on lähempänä 20v kuin 30v.

Ja toki monilla voi olla 25v vaikka kuinka monta lasta, mutta tärkeintähän on se, että ovatpa omia. Minä kuitenkin pitäisin tiettyjä kriteereitä lapseni hoitajille.

Iän tuomat hyödyt ja haitat tietää omakohtaisesti vasta sitten, kun sitä ikää tulee lisää. Kaikessa on puolensa.

Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat.



Luulen kuitenkin että tuollainen hoitomahdollisuus on melko harvinainen.

Useimmiten eri ikäisiä ja Lastentarhanopettajiksi koulutettuja hoitajia toimii yhdessä vain lastentarhoissa.

Perhepäivähoitajat ovat useimmiten naisia, joilla on oma lapsi/omat lapset vielä kotihoidossa.



Henkilökohtaisesti ajattelen että voisin luovuttaa omat pikkuiseni juuri nuorehkojen äitien vetämään ryhmikseen.

Päiväkoti tuntuu laitosmaisemmalta ja arvostan kodinomaista ympäristöä hoitopaikkana, erityisesti pienille lapsille.

Lisäksi ryhmis tuntuu yksittäistä perhepäivähoitajaa turvallisemmalta juuri siksi että on käytössä enemmän kuin yksi silmä- ja käsipari sekä toinen valvoo toisen työtä.



Jokainen kuitenkin valitsee lapselleen itse parhaaksi katsomansa hoitomuodon saatavien resurssien puitteissa.

velvollisuutta osallistua esim. ensiapukurssille? Entä perhepäivähoitajilla?

" en koska koulutus puuttuu, uskon että selviydytte lasten hoitamisesta, mutta en usko että teillä on esim kehityspsykologia tarpeeksi hallussa"



Se on varmasti totta, että tietopohja on aukollinen koska emme ole saaneet täydellistä alan teoriapohjaista koulutusta.

Mutta harvalla äidillä on kyseinen koulutus.



Tärkeintä on tukea lapsen kehitystä kehitysasteen mukaisesti antamalla sopivia aktiviteetteja ja toimintaa päivittäin.



Uskon, että maalaisjärjellä pääsee pitkälle ja aina voi kysyä ja ottaa selvää asioista.