Ei kaikki isät ole muistamisen arvoisia, ei se
lisääntymiskyky vaan ole tae hyvälle tai edes kohtalaiselle vanhemmuudelle.
Kommentit (19)
nykyisin Keski-Suomessa kyntöhommiaan jatkava häntäheikki. kun pk-seudulla alkoi olla tukalat paikat, siis lapsia joka kulman takana, tyyppi pakkasi kimpsut ja kampsut ja muutti muualle.
Kohta kasvaa keskisuomalaisen kaupungin väkiluku kohisemalla.
Se joka on pannut lapset alulle ei mitenkään missään muodossa ansaitse isä nimitystä. Siittäjä se on.
Se siittäjä ei välitä lapsistaan ollenkaan. Kohta kahteen vuoteen ei ole näkynyt tai kuulunut. Lapset ei ollenkaan muista siittäjän näköä. Vanhempi on nyt alkanut kyselemään missä se on, miksi se ei käy heitä katsomassa ja minkä näköinen se on ja sekä kyselee että voisimmeko mennä sitä katsomaan. Lapsi kyllä puhui ihan isästä, mutta kun olen ihan täynnä koko otusta, niin en tahtoisi edes sitä sanaa kirjoittaa. Kiva yrittää lapselle siinä sitten selittää ihan asiallisesti, että miksi se ei käy ja miksi ei voida mennä sen luo.
tilastollinen totuus. Yksinhuoltajaisät ovat to-del-la vähissä.
Jos nainen hylkää täysin lapsensa, se on huomattavasti harvinaisempaa. Naine kantaa lapsen, synnyttää..Oma isäni jätti 70- luvulla ja ei halua olla missään tekemisissä. Olen kolmekymppinen ja kahden lapsen äiti. En olisi itse tehnyt lapsia koska uskoin, että kaikki miehet ovat samanlaisia sikoja. Lasteni isä on kuitenkin toista maata. Antaa henkensä lastensa takia, jos tarvis on. Oma isäni on arvostettu rehtori kaukana täältä. Ja kolmen lapsen isä.
Että näin. Vammat minulla sielussa. Isänpäiväaskartelut päiväkodissa ja koulussa olivat yhtä helvettiä.
teitä haukutaan katkeriksi idiooteiksi. Kyllä isää pitää muistaa ja vielä vanhanakin hoitaa, vaikka se olisi ihan täys nolla. Koska se on isä ja pitää kuulemma näyttää lapsille, että on tärkeää huolehtia vanhemmistaan.
valinneet, joten jos hitunenkin naisessa on katkeruutta "isää" kohtaan, niin se kyllä kertoo naiset arviointikyvystä enemmän kuin ehkä nainen haluaisikaan kertoa.
No, totta on se, että kaikki miehet eivät ole vastuuntuntoisia isiä, eivät naisetkaan.
Arvaan kuitenkin, että naisille synnytyksen, imetyksen jne. kautta, lapset ovat jollain lailla kiinteämmin mukana elämässä.
Miehen on kai kuitenkin helpompi irrottautua perheestä, mutta toisille kuten itselleni, perheestä irroittautuminen tarkoittaisi katastrofia.
Olkaa naiset iloisia jos lastenne isä on ns. vastuuntuntoinen ja lapsenne nauttivat miehen kasvatuksesta ja seurasta. Mies on isänpäivänsä ansainnut, vaikka "mies onkin".
Itselleni ainakin isyys on liian iso asia unohdettavaksi tai purettavaksi. Nautin isänä olemisesta ja siitä että todella saan kasvattaa lapsia omalla tavallani.
Äidit ja naiset, antakaa lastenne isällä mahdolllisuus olla lasten kanssa ja kasvattaa niitä omalla tavallaan, joka varmasti ainakin hieman poikkeaa omastanne. Älkää pyrkikö vaatimaan mieheltä samoja asioita kuin itseltänne, vaan antakaa miesten olla miehiä ja kasvattaa lapsianne miesten näkökulmasta, se on tervettä kaikilla. Eivät lapset rikki mene, vaikka miehet ovatkin hieman "rosoisempia ja jyrkempiä ja määräävämpiä ja äkkipikaisempia".
T: Isä
esim.narsistinen mies voi olla aivan ihana ennen lapsia- mutta sen jälkeen omille lapsilleen mustasukkainen ...ja poissaoleva isä...
t. vaimo joka valitsi unelmamiehen
että naiunen ei saa pidettyä lapsia järjestyksessä, vaan alistuu lasten kanssa "kilpalaulantaan". Lapsia pitää kasvattaa ja asettaa rajat.
Rajojen asettaminen on rankkaa puuhaa ja vaatii tiukkaa asennetta eikä saa antautua lasten vedättämiseen. Tähän valitettavasti naiset sortuvat miehiä useammin.
"Miksi miehet ärjyvät lapsille", johtuu siitä, että miehen on asetettava rajat, johon nainen ei kykene. Jos nainen asettaa a mihen kansas yhteiset rajat, jää toisen osapuolen ärjyminen 90%:sesti pois, ja lapset elävät turvatummassa ympäristössä, ymmärtäen rajansa jotka selkeästi tulevat molemmilta vanhemmilta.
Usko, että jos jompikumpi vanhemmista joutuu "ärjymään" on kyse vanhempien yhteenpelaamattomuudesta. Tällöin pitää molempien miettiä ja lähentyä kasvatustavoissa.
T: kokemusta on.
Vierailija - 8.11.2008 19:34 (ID 951744)
miksi miehet ärjyvät lapsille????
sama koskee myös naisia. Lasten tulo muutta elämää. Miehillä se näkyy varmasti aika usein haluna saada enemmän yhteistä aikaa äidiltä, joka käyttää kaiken aikansa lapsiin.
Lapset vaativan arkipäivältä myös huomattavasti parempia rutiineja, kuin kaksi aikuista ihmistä ilman lapsia.
Lapset vaativat parisuhteelta paljon, ja totta on että kahden ihmisen suhde ei kerro totuutta yhteiselämästä, kun mukana on pari kirkuvaa natiasta.
Parisuhteeseen, kasvatustapoihin ja rutiineihin tulee kiinnittää huomattavan paljon huomiota pienten lastenn kanssa. Itsekin olen joutunut näiden asioiden kanssa pahasti painimaan, mutta olen myös ratkaisuja löytänyt kantapään kautta.
Itselläni oli mm. poissaoleva vaimo, mutta myönnän, että itsekin olen koittanut panostaa asioihin entistä enemmän.
14
esim.narsistinen mies voi olla aivan ihana ennen lapsia- mutta sen jälkeen omille lapsilleen mustasukkainen ...ja poissaoleva isä...
t. vaimo joka valitsi unelmamiehen
valinneet, joten jos hitunenkin naisessa on katkeruutta "isää" kohtaan, niin se kyllä kertoo naiset arviointikyvystä enemmän kuin ehkä nainen haluaisikaan kertoa.
Isäni oli aluksi äitini kanssa ja kaikki oli ok. Hän oli hyvä mies ym. Mutta kuitenkin päätti hylätä minut. Huomaa kyllä, että olet mies ja vierität syyn naisten niskaan. "Mitäs valitsit huonon miehen, kärsi." Mutta kun loppupeleissä se kärsijä on aina lapsi! Entä ne miehet jotka panevat hetken mielihyvän takia naista ja nainen tuleekin raskaaksi. No, sehän on naisen vika, jos ei huolehtinut ehkäisystä tai ei pystynyt aborttiin.
Tunnen muutamia semmoisiakin tapauksia, joissa pitkään eletty yhdessä ja saatu lapset. Tuleekin avioero ja mies päättääkin kadota myös lastensa elämästä. Keplottelee myös niin, ettei tarvitsisi elareita maksaa.
Mutta tämähän on, arvon isä, täysin vain naisen ja hänen huonon arviointikykynsä vika.
Onneksi lasteni isä ei ole tuollainen kapeakatseinen ääliö kuten sinä! Sinä vierität kaiken vain naisen syyksi ja mies vapautuu vastuusta.
Onnea huomiselle sulle.
laittoi yöllä viestiä "kuinka hyvä poika meillä on". Jep, niin on, mutta ei hänen ansiostaan kylläkään.. JA joo, on petrannut isä-roolissaan, mutta en ikinä unohda niitä vuosia kun hän kohteli lasta kuin tiskirättiä, ei edes aina viitsinyt soittaa ja perua tuloaan ja lapsi pieni odotti pieni reppu selässää turhaan.. Milloin vei astmaattisen lapsen tupakan tuoksuiseen baariin jne.
No toivottavasti huomasit ironian ensimmäisessä lauseessani. On siinä hippune totuuttakin, mutta en tarkoittanut sitä koko totuutena. Kirjoitin muutakin, ja se muu oli ihan tarkoituksell ailman ironiaa.
14
useammin kuitekin mies on "armeijamaisempi" kasvatustavoiltaan, eli ankarampi ja enemmän järjestyksen mies.
Toki itsekin tiedän tapauksia, joissa asia on juuri toisinpäin.
Näistä eroista monesti johtuu jomman kumman osapuolen turhautuminen. Oli se kumpi osapuoli tahansa joka lepsuilee, niin itse henkilökohtaisesti suosin yleensä sitä tiukempaa rajojen asettamista.
Mielestäni yhteiskunta kärsii rajattomuudesta. Rajojen asettaminen on rakkautta. Tottakai rajansa kaikella, ei tässä mihinkään armeijjan pidä perheessä siirtyä, mutta tälläkin palstalla saa lukea huolestuneista äideistä, jotka kauhistelevat kun jälkikasvu on saanut jälki-isuntoa koulussa, todennäköisesti ihan aiheesta.
T: tällä miehellä oli erittäin mukava aamu (14)
Vierailija - 9.11.2008 00:04 (ID 953209)
Ei pidä paikkaansa että mies asettaa lapsille rajat.
mutta ei kaikista naisistakaan ole äideiksi jos on miehiä jotka ei lapsia tarvisi ollenkaan.
Kuten yksi edellä, minäkin luulin valinneeni unelmamiehen josta tulee ihana isä jne mutta pieleen meni. Narsistisia piirteitä on minunkin miehessäni. Isoin lapsi meidän perheessä.
Ja nämä kaikki piirteet tulleet lasten synnyttyä, ei ollut mitään vinkkiä ennen lapsia ettei hänestä oikeen isäksi ole. Vaikka kyllä moni hampuusikin on osoittautunut kivaksi isäksi, ei vakityö ja siisti ulkonäkö isää tee.
Itse en isääni aio muistaa mitenkään isäpaiväna. Eipä hänkään ole minua vuosien varrella muistanut. Isyys on läsnäoloa ja yhdessäelämistä, asioden jakamista, rakkautta, välittämistä jne... Tärkeää tietysti on minun elämän kannalta, että se tärkeä siittiö on aikanaan päässyt perille, mutta muusta ei isälleni kiitosta heru.