***JouluMasut Maanantaina***
Kommentit (42)
Täälläkin nukuttu alkuvaikeuksien kautta (hengitys tosi hankalaa, asentoa löytyny millään, kuuma jne) todella hyvin ja sikeästi, että oikein aamusta tuntui olo uudesti syntyneeltä;-) (Vauva vois alkaa syntymään, en minä ;-)
Alkaa pikkuhiljaa kiukuttaa koko odottaminen, aiemmat on tasasesti syntyneet 39+3 ja 40+3 viikoilla, jotenkin sitä joka ikinen kerta asennoituu, että tämä syntyy varmaan 37 viikolla, että pääsis hoitelemaan pikkuruista vauvaa, mutta turha luulo, pakko se on uskoa, että minun vauvat ovat tyyytyväisiä hautomokoneeseensa;-) Paikallislehdessäkin vauvat jotka oli meidän synnärillä viime viikoilla syntyneet oli alle tai ihan vähän päälle 3kg... No tuskin se kilon ero niin kauheesti tuntuu, eihän mammat;-) Ja se hyvä puoli on kyllä lähes nelikilosessa että omani ovat olleet tyytyväisiä ja syöneet hyvin. Tärkeintä tietysti on, koosta viis, että kaikki olisi vauvalla hyvin!
Tänään olisi ohjelmassa ajantappoa paikallisessa kaupungissa, Ikeaan vois kanssa suunnata ja ja... Jotain on pakko keksiä, kun ei voi enää vaan olla..Ai niin joulukortit pitäis kanssa laittaa.
Nyt koululaisten koulutielle laittoa, lähtekäähän nyt joku tänään synnärille, minäkin voisin tietty lähteä...
Ponnari ja Tonttunen 39+3
Huomenta vaan kaikille!
Tulikohan sannikselle yöllä lähtö?
Täällä vähän huonommin nukuttu yö takana, nenä tukossa ja hiki ja kuuma. Molempiin kankkuihin viilsi yhtäaikaa, niin että mitenkään päin ei ollut hyvä olla ja vessassa piti kanssa ravata normaalia enempi. Pitkän viikonlopun jäljiltä unirytmitkin ihan sekaisin, joten taitaa tulla ihan höpölöpö päivä tästä. Tällä viikolla jo joulukuun puoliväli!!
Joulukortit kirjoitettu ja lahjat hankittu, tai no yhtä lahjaa vajaa, mutta sekin on jo tiedossa ja pitäisi vaan käydä hakemassa. Tulisi nyt vaan lunta... ja pysyisi maassa.
Olen varmaan ainoa, jonka miestä ei haluta peittojen heiluttelu... Mies tuntee sen tunkeutumiseksi piiperön alueelle, varsinkin kun erehdyin sanomaan miehelle, että pää tuntui jo lääkärin käteen viime tutkimuksessa... No onneksi läheisyyttä löytyy muuten tosi paljon ja mies pitää hyvänä, ja eipähän ole ainakaan ahdistelemassa koko ajan. Hassua vaan, kun itse voisi vähän irrotellakin sillä saralla, mutta miehestä pelkkä ajatuskin on jo outo, kun on kaveri masussa mylläämässä samaan aikaan :)
Mutta joskopa sitä jälleen vaihteeksi pesisi koneellisen pyykkiä.. Jotain hyödykästä tällekin päivälle :)
Gaijis ja piiperö 37+4
käyn lukemassa ahkerasti teidän juttuja ja pakko tänä aamuna sanoa että nauttikaa viellä viimeisistä hetkistä ja öistä,nauttikaa raskaudesta vaikka se vaikeaa olisikin ja yrittäkää rentoutua.
valvoa saa sit kun vauva syntyy ja tekemistä riittää-ainakin meillä.
eli siis välillä tuntuu että kädet ei riitä ja vaikka mies apuna ollut kovasti on tunne silti sama.
tytölle haluaa antaa aikaa antaa ja pojalle pitäs kans...syöttö tissillä saattaa kestää tunnin aina ja sit vaipanvaihdot jne...aika menee siivillä ja ei kovin oo tietoo omasta huilaamisesta.lisäksi saat pestä pulloja jne...ja tehdä ne koti työtkin.
viime yönä mm.nukuin ite jopa 2h meillä pojalla oli kumma yökukkuja yö ja halusi vain syödä a olla hereillä...kävin nukkumaan 3.30 ja poika nukkui silloinkin rintakehääni vasten pyllypysyssä ja tyynyt seläntakana istuma asennossa nukuin näin pojan kaa 2h sit oli taas ruoka pojalla ja sit nukahti koppaan...ite sit heräsinkin aamu toimia tekemään ja nyt pitäs keretä tehdä vaik mitä ennen kun poika syö jälleen.
eli tekemistä piisaa....
kuitenkin siis onhan tämä ihanaa jalapset ovat niin ihania ja rakkaita et se kiukku yöllä mikä joskus itselle tulee ja ne kyyneleet kun väsyttää niin unohtuu nopeasti kun omat lapset näkee.
meillä tyttö ollu aivan ihana veikalle.pusuttaa,auttaa haluaa kovasti,pitäny sylissä,syöttäny tuttipullosta,taputellu pepulle...eli olen hänen halutessaan ottanut hommiin aina mukaan... välillä tyytö sanoo et ei veikan tarvii syödä ja haluan kanssa syliin silloin kun veikka on sylissäni.mut muuten mennyt kivasti meillä sen suhteen.
tyttö siis meillä 2v9kk
mut nyt mun mentävä...
mukavia päiviä ja NAUTTIKAA!
VAAVIT IHANIA JA NIITÄKIN UUTISIA KYLLÄ SAA TULLA ET ON OMAN NYYTIN SYLIIN SAANUT...
HALAUKSIA KOVASTI TEILLE KAIKILLE!
manja ja poika 6pvä ja tyttömme myös 2v9kk
Eipä ollut häävi yö täälläkään..
Tää raskaus on tuonut vanhalle opetuksen siitä mitä on levottomat jalat..Ois voinut jäädä tuokin asia omakohtaisesti kokematta, yli ärsyttävää..Höh.
Kuopuskin kömpi jo varhain keskelle ja nukkui rauhattomasti poikittain meiän välissä. Kyllä taitaa joutua vuodesohvan ostoon, saan nukkua vauvan kanssa siinä ja imettää rauhassa ja poika nukkukoon isänsä kanssa, ei tässä muu auta jos mielii, että porukka nukkuu, isäntäkin väsyneenä on tooosi kärttynen.
Illalla ompelin taas yhden kestovaipan, tänään lisää kun into on päällä kerran=) ja jos koittais ne taatelikakut taas leipoa, jos edes toinen pääsisi pakkaseen saakka;D
Ponnari, minusta on ollut kiva ja helppo hoidella noita yli nelikilosiani, on olleet jänteviä käsitellä , niin valmiin oloisia maailmaan ja myös ruokahalu kohdallaan, nyt tässä ihmettelen, että kuinka sitä pärjää pienemmän kanssa, kaverien kolme ja puolikiloset tuntuu aina niin kirpuilta ja jotenkin helpommin rikki meneviltä=)
Mutta eiköhän se pyllyn pesu ja tissuttelu mene samallalailla pienemmänkin kanssa=)
Ja ei tää varmaan kauas neljästä kilosta jää etenkin jos joulun yli saa äitin masussa hautua valmiimmaksi kohtaamaan kylmän maailman.
Katellaan, tiedä jos ne vaikka huomenna kääntää ja hautomo saa olla käynnissä tammikuulle...
Gaiole, kyllä se meiän isikin aina hiukan orjailee vauvaa mahassa, että se näkee tms=) . Miesten ajatusmaailma on joskus vähän....
Jeps vaan odotellaampas tuleeko tällepäivää vauvauutisia..
Lahja ja mahatonttu 37+3
Heipparalluskaa! Täälläkin hyvä yö takana, ainoastaan et kävin puol yhden aikaan vähän " kävelemässä" täällä kotona unenpöpperössä kun vähän ahdisti. Nyt on massu alkanut ahdistamaan enemmän :-P Jo on aikakin. Mut sit posottelin tuonne 7.30 asti suoraa putkea.
Flunssakin aika hyvin hellittänyt, limaa pukkaa ja ääni maassa mutta muuten OK olo. Limatkin ottaisin mielummin vastaan toisesta rööristä :-P !!
Vielä viikko pari sit pystyin puuhailemaan 7-8 tuntiakin pystyssä jotain, eilen sit käytiin tytön kans kaupoilla ja sit kotona otin pienen leipomissession, pakastimeen siis tytön synttärijuhlajutskoja, sit leivoin sämpylää ja paistoin pihvit (syötiin hampurilaisia iltaruuaks nam) ja sit vielä tein kahvileipää illaks kun miehen vanhemmat tuli käymään.
n.5h seisottuani rupes silmissä mustumaan, ei vaan yksinkertaisesti pystynyt enää. Oli pakko mennä pötköttämään. Nykyään hakeudun ihan pienenkin rasituksen jälkeen (tunti leikkipuistossa) sängynpohjalle voimia keräämään.
Saunaa illalla ja ipanoiden pesua ja kuurausta mutta ei siis yhtä ainokaista supistusta ole näkynyt noin 1,5 vuorokauteen, missäköhän luuraavat...??
Ponnari, mä oon ainakin supertyytyväinen ollut 4-5 -kiloisiini ja nyt oon ihmeissäni kun tämä pikkuruikku on laskettuna aikana vaan jotain 3,5kg että kuinka sitä osaa edes hoitaa ;-) !
Gaiole, älä välitä vaik mies ei oikein innostu makkarihommista, varmaan se on miehelle aika kova pala et hän on periaatteessa millien päässä pikkuvauvan päästä... Meilläkin ukko aina varmistaa et ei kai tää satu vauvaa ja ei kai vauvan päähän tuu jotain kuoppaa :-P !!
Meikäläisellä tänään ohjelmistossa kämpän raivaus ja mopilla pahimmat roskat pois keskilattialta kun tulee vieraita iltapäivällä :-) Sit kun on kämppä raivattu niin lööbailen vaan soffalla, ehkä yritän kutoa vähän poitsun joululahjakaulaliinaa, parikytä senttiä jäljellä. :-)
Mun yhdellä parhaista ja vanhimmista kavereista tänään laskettu aika, asustelee tuolla Länsi-Euroopassa. Jännät paikat taas :-) meillä vois PERIAATTEESSA (muttei todennäköistä) vaavit syntyä samana päivänä, hänellä kun ei myöskään oo mitään oireita vielä ja eka vasta tulossa. Mut eiköhän hän synnyttele tässä viikon sisällä :-)
Lähden aamupalalle, joulutee ja sämpylät odottelee kutsuvasti tuolla...
Sintagma 38+1
(37+5)
Muutama viikko siinä menee rutiineja hakiessa kun tulee toinen vauva, ensin tuntuu ettei ennätä mitään jne. mutta kyllä se siitä lähtee kivasti luistamaan kun saa rytmistä kiinni!!
Tuo ykkössatsi=) jolla ikäeroa 1v9kk, niin alku oli aikamoista sähläämistä, mutta muutamassa viikossa saatiin jonkinlainen rutiini elämään ja sitten lähti rullaamaan oikeen kivasti.
Esikoinen tykkäsi siskostaan ihan mahottomasti, se ei ikinä ollut mustasukkainen tai mitään, melkeen kaikki valokuvat mitä tytöstä vauvana on, isoveikka hymyilee onnellisena vieressä, hoitopöydälläkin makoili vauvan vieressä kun vaipat vaihdoin=) Sillon kun ei puhdistuspyyhkeillä, joita kului pilvin pimein, pyyhkinyt vauvan poskea tai massua..
Nyt ne kyllä tappelee noidenkin aikojen edestä, ei sillä;D
Tää kuopus poitsu on kyllä sitten sellanen tahtomies, kaikkien lellikkinä ollut, että pikkasen mietityttää mitä se vauvasta sanoo, tuskin päästään kakkossatsin kanssa yhtä helpolla vauvan saapumisesta kotiin kun ykkösen..
Jääpä nähtäväksi mutta pahimpaan oon varautunut, toivottavasti yllätyn positiivisesti! Toivossa on hyvä elää..
Lahja taas..
synnärillä, että leikkuusaliin pääsee. Piti päästä jo aikoja sitten mutta sinne tuli kiireellinen. No, eiköhän kolmeen mennessä olla kahtena kappaleena.
Mua ei kyllä yhtään jännitä mutta väsyttää senki edestä. Unta ei vaan saa. Mies tuossa nukkuu tyytyväisenä... Mieletön nälkä ja jano!! Alkaa vähän heikottaa kyllä jo. Unelmoin appelssiinista täällä vain..
Pian tosiaan ollaan leikkuupöydällä ja pikkuWanilla pääsee katteleen tätä maailmanmenoo. Ainakin siis yksi synnytys tällekin päivälle.
Voikaahan rakkaat mammat paksusti ja lepäilkää. :) Mä taidan vielä hetken yrittää levätä kanssa ennen koitosta.
Beibi07 ja Wanilla 39+3
Vauvanhakureissu on nyt tehty, tosin koneelle en ole hetkeen päässyt. Viime tiistaiaamuna 4.12 syntyi meille poika viikoilla 39+3. Yöllä menin sairaalaan ja aamulla klo 11 poikamme näki päivänvalon. 3225g ja 51 cm oli mitat, siro poika siis. Kaikki sujui paremmin kuin hyvin ja voitiin kumpikin loistavasti. Kotiin päästiin jo seuraavana aamuna. Ihanaa oli et kaikki sujui hyvin eikä edes ollut kidutusta, pelkäsin kovasti et menee samal taval ku edellinen, jonka synnytys jäi hampaankoloon, mutta ei käynyt näin vaan sain aivan mahtavan kokemuksen :)
Nyt sitten täällä kotona pitää kiirettä, kun on tuo 1v 10kk isoveli vauvalla, mutta ihan hyvin on lähtenyt käyntiin arkikin. Hassua et on tuo vauva nyt tällä puolella, ei oikeinitse vielä todeksi usko.
Tsemppiä kaikille viimeisille viikoille, käyn kyllä varmasti lukemassa juttuja! Kiva tietää milloin tapahtuu :) Yrittäkääs jaksaa vielä viime hetket!!
Mammiainen ja 6 päivää vanha vauveli
Meillä oli esikoisella ja tokalla 2,5v ikäeroa ja tuo vanhempi oli ihan täyskahjo ekan kuukauden, ei keskittynyt mihinkään ja hyppi seinillä vaan ja jatkuva meno päällä. Ja sit kun vauva tosiaan söi tunnin välein tunnin eli puolet vuorokaudesta, niin oli aika kohkaamista se elämä. Mut kyllä se parin viikon jälkeen rauhoittui! :-) Voimia vaan, kymmenen päivän päästä on varmaan jo toinen ääni kellossa! Toivottavasti saat nukuttua, se on nimittäin aika oleellista oman jaksamisen kannalta...!
Syntyis jo tää beibi... On kumma kun tieten tahtoen haluaa tehdä elämästä vaikeeta!!
Siirryn muuten takaisin merkkaamaan noita OIKEITA viikkoja, ärsyttää tää " teeskentely" et olis jo pidemmällä kun oikeesti on... :-P Olkoon viralliset viikot mitä tahansa, niin minä olen kuiteskin
Sintagma 37+5
Ja onnea taas kaikille vauvansa jo kotiin saaneille!! Ihanaa kun käytte kirjoittelemassa miten arki on lähtenyt sujumaan!!
minä se vaan laiskistun kirjoittelemisessa loppua kohden =D
Miten muuten olette kirjoittaneet joulukortteihin (nehän pitää kohta lähettää), mä kirjoitin kaikkien meidän nimet +vauva, mutta onko vähän hätäilyä, sillä mitä vaanhan voi tapahtua... (kaikkea sitä miettiikin)
Meillä ei kyllä vielä ole vauvalla elkeitäkään että ulos tulisi masusta. Viikonloppuna supisteli, ja paria saattoi hyvällä tahdolla sanoa kipeäksi (eli oikeasti ei kyllä olleet kipeitä) peittoja ollaan heiluteltu lähes joka päivä, torstaina siivosin oikein kunnolla jne. mutta ei mitään, silloin tällöin kun kovemmin kävelee tulee niitä kivuttomia supistuksia... noh, olen jo pikku hiljaa asennoitunut niin että voi olla että meillä vietetään vielä kolmestaan tämä joulu =DD toisaalta on inhottavaa jos joulunpyhinä joutuu olemaan ns. lähtövalmiudessa, ja silloin esikoisellekin on varmaan hankalampi saada hoitajaa=(
selkä on ollut parempi, kun en ole ollut koulussa istumassa, eli taidan nyt lopettaa sen leikin, vielä olisi muutama tunti ollut istuttavana, mutta ehtiihän tuota sitten myöhemminkin!panacodia en ole ottanut ainakaan kolmeen päivään =D
Ja voi että mua ärsyttää ihmiset jotka sanoo mun todetessa että ei ole vielä mitään merkkejä ilmassa, niin he tokaisevat että eikös jo ala tuntua että saapi tulla =DDDD (olen melkein kuukauden puhunut että saa jo tulla=)
Ei muuta kuin tsemppistä kaikille jotka kärvistelee ison mahan ja erilaisten vaivojen kanssa, kyllä se tästä!!
heiluri ja vauva 39+4
pyykit kyllä koneessa pyörii ja astiat vaihdettu + pientä järjestelyä tehty... normaalisti olisin jo piiiiiiiiitkällä.... Tietokoneessa on magneetti ja kuopuksen kanssa muumeja katsonu: samalla keskusteltu siitä onko muumien mörkö tuhma vai kiltti:-DD
Meillä aina lapset reagoineet ihanasti pikkusisaruksiin, vähän liiankin kanssa yrittäneet hoitaa. Tämä kuopus on kyllä aika lellikki ollut joten saa nähdä kuin käy. Toisaalta nyt odottaa valtavan suurella innolla.
Tuossa siivosin sähköpostilaatikkoa ja löysin heti alkuraskaudessa laitetun viestin vastauksen, nimittäin madam mammalta..... Madam mamma ennusti silloin keväällä, että poika syntyy jouluaattona. Jouluaatto tuntuu kyllä ihan realistiselta, saa nähdä;-) mutta kyllä siellä jo kahdessa ultrassa on tytteli näkyny. Ukko ennusteli että syntyis 23.12, katsotaan kumpi on parempi ennustaja:-DDD
Oliko täällä muilla vastaavia hömppäennustuksia???
P-M
Beibi07: tsemppiä vielä tuleviin tunteihin, kiva kun laitoit kuulumisia viimeisillä hetkillä:-)
Mammiainen: lämpimät onnittelut nyytistä!
P-M
mullon myös Madam mamman viesti muistissa mutta se on pitkän ajan takaa, ennen kun edes odotin tätä vauvaa.
Joka tapauksessa siinä on että saan pojan tammikuussa 2008=)
Plus vielä poika 2009 ja tyttö 2011 jos oikein muistan vuodet mutta kuitenkin oli muutaman vuoden sisään tästä eteenpäin vielä noi kaksi eli olisin kuuden lapsen mamma jos oikein ennustaa=) huh, siinä olisikin touhua;D
No, aika tuurilla tainnu tulla tuo tammikuinen poika,
joulukuulla tää silti tieten ulostautuu jo ja tytöltä tuntuu, mutta saapas nyt nähdä, eihän sitä ikinä tiedä!!
Lahja the häirikkö
oon kirjottanut osotteet valmiiksi, huomisen jälkeen kun tiedän onko sektio ennen vai jälkeen joulun kirjotan toivojat. Jos vauva syntyy ennen joulua, otan kortit mukaan synnärille niin saan laittaa vauvankin toivojaksi painoineen ja syntymäpäivineen. Jos sektio joulun jälkeen niin sitten lähtee kortit postiin jo tällä viikolla.
Tuon kuopuksen aikaankin tein näin, syntyi 21.12 klo 1.53 ja päivällä rustasin kortit valmiiksi ja vein postilaatikkoon ja kerkesivät ennen joulua perille.....
Kiva kaukasemmillekin sukulaisille ja tutuille ilmotella vauvasta, kaikki ei edes tienneet sellaisen olevan tulollaan=)
Neuvolassa käyty ja nyt kohta puoliin lähden äitiyspolille. Mulla todettiin raskausmyrkytys ja tääällä ruvetaan ehkä synnytystä käynnistelemään jo tänään. Pissassa oli proteiinit 2+ ja painoa oli tullut 1.400g/viikko turvotus on ihan kamalaa jalat on kuin ilmapallot. Eilen jo sitä ihmettelin.. Verenpaine on myös 149/112 joten ei tarvi enää ihmetellä.
Nyt vain rupesi jännittämään varsinkin se kun olen kuullut että käynnistyksessä supistukset on paljon kivuliaampia kuin luonnollisessa synnytyksessä. Onko näin? Onko jollain kokemusta tästä?
Nyt lähden vielä katsomaan sairaala kassin kuntoon ja sitten lähdetään äitiyspolille. Täällä on varmaan jo huomenna nyytti kainalossa : )
sannis85 ja masuasukki rv 40+4
ja oikein paljon onnea kaikille nyyttinsä saaneille. On ihanaa lukea vauvauutisia ja jännittää lähtevien puolesta. Ja fiilistellä niiden mukana jotka jo kertoilevat vauva-arjesta :).
Täällä on sitä odotusta kirjaimellisesti. Supistuksia on ja kipeitäkin, muttei säännöllisiä. Joku kirjoitti sähköiskukivusta alaselässä, ihan tuttu juttu, meinaa välillä lähteä jalat alta kun oikeen kunnolla viiltää. Ilmeisesti vauvan pää painaa issias(?)hermoa tai jotain, tosi kurja tunne. Ässät on kokeiltu, mutta tuntuu vaan pahentavan oloa eikä kuitenkaan mitään tapahdu. Toivottavasti edes sitten lyhentävät tulevaa synnytystä. valivalivali. Tänään neuvola...
Toisaalta neljä viikkoa ei ole enää pitkä aika, toisaalta se tuntuu ikuisuudelta...
Päkis ja tonttunen rv38+3
Tulehan kertomaan pian kuulumiset. Kohta sullakin nyytti kainalossa:-)
Minulle madam Mamma ei enää lisää lapsia lupaillut, toisaalta tuntuu, että nyt lapsiluku täynnä, mutta toisaalta.... eihän sitä ikinä tiedä
P-M toinen the häirikkö;-D
P.S äskön tuli pieni pala limatulppaa!!! Mutta vain pieni pala, ehkä viidennes siitä, mitä aikoinaan tullut
Viimein sain pesueen kutakuin terveeksi ja eskariin, pitkän sairastamisen jälkeen. Olen siivoillut, vielä voisin imuroida keittiön.
Viime yö oli riman alitus. Nukuinkohan ehkä muutaman tunnin, mä en jaksa. Riideltiin miehen kanssa taas sellainen " kerran vuodessa" vuosisadan riita! Tää vaan taisi olla jo toinen tämän raskauden aikana. Mä en vaan kestä sitä ja sen vastuuntunnottomuutta, ei se mistään välitä. Kaikista vähiten musta. Se vaan haastaa riitaa joka asiasta, eikä haluakaan selvittää. Ihan älytöntä. Tämä on senkin elämä, luulisi että siitä haluaisi tehdä mahdollisimman hyvän.
Mä haluan kroppani takaisin, " jatkaa elämää" . Tämä on jotenkin tällainen paussivaihe koko raskaus. Ei voi oikein kuin odottaa, sitähän se on. Tiedän, että tulen olemaan ihan superväsynyt yöheräilyistä yms. Mä olen kuin yh, kun tuo mies ei ota vastuuta tai ymmärrä auttaa. Se käy töissä ja sen mielestä sen ei tarvitse muuta tehdä. Ok, mutta mä hoidan sitten sen kaiken muun niin kuin parhaaksi näen, turha siihen on tulla mitääntekemättömänä arvostelemaan.
No joo, anti olla...
Vauva olisi tervetullut koska vaan, saisi samalla muuta ajateltavaakin.
Onnea taas uusille tuhisijoille ja perheille. Tuoksutelkaa sitä vauvan tuoksia, se on jotain korvaamatonta.
Masu on pinkeenä ja vauva punkee alaspäin. Jospa tuosta riidasta ja tästä väsymyksestä käynnistyisi synnytys, heh... Muut heiluttelee peittoja, itsestä se on nyt ihan mahdoton ajatus...
Doshijas ja Nuppu 39 (38+4)
Beibille hirmuisesti tsemppiä vaikka tuskin enää olet lukemassa, jos olet jo leikkurissa, huih!! Ihanan rauhallisesti sä olet siellä, mä olen jo nyt kuin tulisilla hiilillä vaikka sektioon vielä viikko aikaa, tasan viikon päästä siis minäkin...apua!!
Ja Mymmeli, ihanaa kuulla että kaikki sujuu, meillä kun tuo sama ikäero tulossa :)). Ja kaikille muillekin onnea, ja tsemppiä. Manjalle, jotenkin kuulostaa niin tutulta tuo arki, meillä oli ihan samanlaista " showta" alkuaika (lue:eka vuosi) kun kakkonen syntyi, ikäreoa oli vain 1v2kk ja meno oli melkoista, ei paljon unta tuona vuonna tullut...mutta hengissä siitä näemmä on selvitty.
Tänään kävin neuvolassa, kaikki ok, mitä nyt mahani on vaaaltava!! Toiseksi suurin sf mitta neuvolatädin historiassa ;). Vaatimattomat 40 tuo mitta nyt kun viikkoja on 38+1. Loppui jo asteikko siinä kortissa, piti jatkaa lisää numeroita. Onneksi ei ole tulossa alatiesynnytys, olisin taatusti aivan paniikissa.
Tasan viikon päästä siis sovittu sektio meillä, jännittää jo nyt kaikki siihen liittyvä, ja toipuminen ym ym. Viime yönnä vessassa käydessä jo panikoinkin miten uskallan siihen leikkauspöydälle taas nousta, kammottavaa. Inhoan kaikkia pikku haavojakin joten tuo leikkaus on mulle tosi kauhistus. Ja eritoten pelkään kaikkea mitä VOI sattua, veritulppaa, verenvuoroja, kuolemaa jne, että miten nämä lapset sitten pärjäävät jos äiti kuoliskin. Kauheita ajatuksia aina yöllä sitä tuleekin päähän :(.
Huomen aamuna meen vielä naistenklinikalle kuulemaa ohjeita veritulpan, liikkumisen ym varuiksi ja sitten meen teettämään ne tukisukat leikkaukseen, liekö joku uusi käytäntö kun sellaiset käskettiin hommata? Ne pitää sitten laittaa leikkausaamuna ennen kuin tyyliin liikahdankaan jalkaan ja pitää ne jalassa ne sitten leikkauksen ajan ja kait sen jälkeenkin? Kaikenlaista...
Nyt meillä alkaa olla valmista kaikki vauvalle, sänky on ja turvakaukalo kaivettu tuolta jostain ja putsattu, kotiintulovaatteet ok:na. Hassaua että kohta täällä taas on yksi pikkuinen lisää. Ja jotenkin niin hirmu haikeeta, tämä kun on nyt se vika vauva. Sterilisaatio tehdään siis sektion yhteydessä :(((. Tosin en lisää " haluaisikaan" mutta silti haikeeta, niin lopullista. Että vika viikko elämäni aikana nyt tästä mahasta ja pikku potkuista nautiksella...
Onko muuten kellään istukka osoittautun kalkkeutumisen merkkejä? Mulla oli viikko sitten ultrassa näin nähtävissä, lääkäri siis sanoi. Mitä sekin sitten tarkoittaa?
t. mariadee ja istukkamies 38+1 (tai menkkojen mukaan 39+0)
Täällä taas nukuttu niin sikeästi yö. Eilen yritettiin antaa vauvalle häätö, mutta eipä saatu edes yhtään supistusta aikaan. Illalla kävin shoppailemassa, eli olin tunnin kuolleena sohvalla kun kävelin tuon olemattoman matkan. Sitten vielä lämmitettiin sauna (tänään vasta varastoksi muuttuu) ja ukko hiero samalla pahasti jumiutuneet hartiat. Sitten illalla vielä peittojakin heiluteltiin. Vauva on ilmeisesti linnottautunut tuonne:-/ Tänään aion vielä tehdä suuren siivouksen, joka paikka kauheassa sotkussa. Tuskimpa auttaa.
Tänään varmaan saadaan vauvauutisia! Toivottavasti vielä lähtöuutisiakin. Kuka se kirjoittelikaan jumppapallosta? Taidan hankkia semmoisen, pysyy selkäkin suorempana, kun istuu koneella semmoisen päällä, ja eipä tuo haittaa jos samalla nuo lantionpohjalihaksetkin jumppautuvat:-)
P-M 39+1