***JouluMasut Maanantaina***

Kyllä meillä lapset (silloin 6 ja 7v) kävivät mua kattomassa kun kuopus syntyi. Kuopus syntyi yöllä neljän aikaan ja puolilta päivin tulivat isänsä kanssa katsomaan. Oli ihana nähdä ite isommat lapset ja kovin olivat isommatkin tohkeissaan odotelleet jo että isä tulee hakemaan heidät :)).



Ihan heti ei ehkä kantsi, mä olen ainakin jokaisen sektion jälkeen yrjöillyt aikalailla vielä osastollakin asti mutta kunhan siitä nyt joku esim 5 tuntiakin on mennyt niin kyllä se siitä...Ja letkut, katetrit ym menee mukavasti peiton alla piilossa, toki käsissä on piuhoja ym mutta eipä ne lapset paljon niitä ole ihmetelleet, lähinnä vauvaa ihastelivat. Ja luulen että varsinkin nyt kun lapset on jo isompia (8ja 9v) niin tavallaan he pelkäävät nyt kovin, poika varsinkin, että mulle käy huonosti, pelkää jopa että äiti kuolee, niin uskon että on tärkeääkin että pääsevät näkemään että äitillä kaikki on " hyvin" .



Ja ehdottomasti kantsii mies yrittää houkutella mukaan sektioon!! Meillä on mies ollut joka kerta mukana ja on ollut iso tuki ja turva mulle istuessaan siinä mun pään vieressä. Eikä meillä ainakaan isä pääse leikkuriin ennen kuin kaikki valmistelut on tehty, eli vasta itse leikkaukseen isä haetaan istumaan. Ja kun vauva on syntynyt isä on ollut korvaamaton koska on ottanut kuvia vastasyntyneestä, ja minusta. Ensihetkestä jolloin olen syliini pienen käärön saanut (voih alkaa jo itkettää...). Ja kun vauva on pikaisesti tarkastettu ja äiti saanut hetken pitää sylissä vauvaa on isä ja vauva lähteneet hoitajan kanssa toiseen huoneeseen punnituksiin, pesuihin ym, ja äiti jää yksin leikkuriin loppuajaksi. Eli sektiossa isällä on suuri rooli siinä vauvan ensimetreillä koska äiti on heräämössä ekat tunnit, joten isä on vauvan kanssa ekat noin 2-3 tuntia. Mulle se on ollut ainakin tärkeää että olen voinut kysellä vauvasta kaikkea kun mies on aina välillä piipahtanut heräämössä mua katsomassa, kertomassa mitat ja vauvan vointia ym...



Eikä siellä leikkurissa haavaa tms näe ellei oikein ala kurkkia sermin yli, isä siis. Miestä on ainakin aina varoiteltu mihin katsoa kun kulkevat siellä..



Ponnari, tytön kiusaamiseen kantsii kyllä tosiaan puuttua. Meillä oli syksyllä samanlaista, " hiljaista" kiusaamista. Tyttöä ei huolittu mukaan leikkeihin ym, ja otin opeen yhteyttä, niin johan alkoi asiat muuttua. Onneksi tosi ihana ope lapsillani molemmilla niin on saatu herkästi puututtua tällaisiin asioihin aina.



t. mariadee jälleen kerran..

Jahka ehdit niin tulehan kertomaan synnytyksestä miten se meni. Entä miten noi verensokerit vauvalla heitteli? Oliko sulla sokerien kanssa ongelmia raskausaikana? Ite täällä vaan kauhistelen kun mulla on tuo diabetes nyt tässä raskaudessa että miten se vaikuttaa sitten käytännössä vauvaan..



Mutta onnea oikein paljon teille!