Loppuuko vauvakuume ikinä?

oletteko uskonnollisia?



Puhuin miehelle tuosta vauvakuumeesta ja siitä, että toivon perheemme joskus vielä kasvavan yhdellä tai kahdella lapsella. Sanoi suoraan että ei ole tulossa.. ikääkin meillä vasta 25.. joten aikaa kyllä on.



ap

Meillä on lapset nyt 9v, 4v, 3v ja 1v5kk

Järki on sanonut kuopuksen syntymästä asti, että nämä on nyt tässä.



SILTI, jos mies yhtään vihjaisi, niin minä olisin valmis lopettamaan ehkäisyn heti ;o)

haaveilen isosta perheestä..



ap

Ennen esikoisen odotusta minullakin oli kova vauvakuume, mitään muuta en varmaan ajatellutkaan kuin omaa vauvaa. Nyt tämä toivottu esikoinen on 8kk, eikä ainakaan vielä ole yhtään vauvakuumetta.

vaikea sanoa, kun en itse ole koskaan sellaista potenut. Kaksi lasta on, 3,5 v. ja toinen 5 vko tuossa vieressä, molemmat harkitusti " järjellä" hankittuja ja suunniteltuja, ja nyt lapsiluku varmasti täynnä, molempien vanhempien mielestä. Nyt nautitaan (ja silloin kun ei nautita, eletään yhdessä muuten vaan ;) ) näistä kahdesta sen lyhyen aikaa, kun tätä pikkulapsiaikaa riittää, sitten muutaman vuoden päästä on ehkä vihdoin aikaa taas meille aikuisillekin ja erilaiselle elämälle isompien lasten kanssa; matkailua, harrastuksia jne. mistä nyt ei voi nauttia suuremmin.

pakko sen joskus on loppua. Varmaan sitten kun ikä tulee vastaan.

ap

Lapsia viisi ja se riittää.



Viidennen (nyt 3kk) odotusaikana jo tuli tunne että nyt riittää, tämä on oikeasti se viimeinen, vauvan synnyttyä tunne on vahvistunut ja keskityn nauttimaan meidän perheen viimeisestä vauvasta <3



*tyttösenäiti*

Meillä on lapset 02, 04 ja 07. Mies on sanonut, että lapsiluku on nyt täynnä.



Vielä ei onneksi itseä vauvakuume vaivaa, onhan nuorinkin vasta 10kk mutta entä, jos kuume nostaa taas päätään nuorimman päästessä taaperoikään...



Mun kuumeet ei ole olleet ohimeneviä. ainakaan vielä!



Tintta

eikä tahdo sitä omille lapsille. Kyllä mullakin järki sanoo, että paremmat lähtökohdat (rahallisesti ) voi tarjota jos niitä lapsia ei ole liuta. Mutta miksi tuo vauvakuume vaivaa (miehelle en kyllä ole uskaltanut edes mainita asiasta).



ap

Ehkä suurin ero on kaikki lähtemiset, on se yks enempi puettavana / hoputettavana enemmän.



Ja tietenki tavalliseen autoon ei enää sovita :)

Olon jotenkin varma että kuume ei enää tule kun meillä on tyttö ja poika.. mutta mutta täällä se taas on vieraana..



ap

Ei ikinä

mies ei kyllä usko mua jos sanon että sitten ne on siinä. Hänestä ne on jo tässä. Työasiat on kunnossa kummallakin, mulla vakiduuni mistä nyt hoitovapaalla. Olisin odottanut tätä vauvakuume olotilaa kunhan kuopus hieman isompi, mutta ei.. vuoden juuri täytti ja tässä sitä ollaan.

ap

Neljättä tahtoisin...

mikä siinä " vauvuudessa" polttelee, mitä se kuume on? Enkä nyt kysy veetuillakseni vaan ihan kiinnostuksesta, kun itsellä ei ole koskaan ollut vauvakuumetta. Vieraiden vauvojen näkeminen, niiden sylissä pitäminen tai haistelu ei aiheuta mitään oireita, enemmän minua hellyttää koiran- tai kissanpentu.



Lähinnä itsellä (siis kaksi lasta on, 3,5 v. ja 5 vko) on ollut sellainen aikataulutuspakko eli jos lapsia aikoo hankkia/saada, nyt on sen aika ja toisaalta sitten, että jos sisarus halutaan ja vielä sellaisella ikäerolla, että lapsista on toisilleen edes jotain seuraa, nyt on ryhdyttävä toimeen. Ja aina on huomioitu työ- ym. kuviot siten, että järjestely olisi mahdollisimman toimiva. Mutta mitään varsinaista vauvakuumetta ei siis koskaan ole ollut.



Itse pikemminkin koen pikkuvauvavaiheen jotenkin vaativana, sitovana, hankalana, yksinäisenä, ja vasta kun vauva kasvaa vähän isommaksi ja alkaa jutella, kävellä jne. alkaa se varsinainen " tutustuminen" ja rakastuminen lapseen, siihen saakka se on enemmän huolenpitoa ja valtavaa vastuuta. En muista, että lapsenakaan olisin juuri nukkeleikkejä tai kotia leikkinyt eli ehkä se hoivavietti sitten geneettisesti ja/tai kasvatussyistä on meikäläisellä matalampi...

kun nuo vähän vanhenevat. Mulla lapset -02 ja -04 ja olen tosi tyytyväinen nyt. On taas muutakin elämää.

itse lapsena leikkinyt nukkeleikkejä ja haaveillut jo pienenä omasta lapsesta. En ole superäiti, enkä anna kaikkea aikaa lapsilleni. Osaan olla itsekäs myös, onko sekin sitten itsekästä hankkia niitä lapsia, niiltä kun ei kysytä että haluaako ne syntyä. Yritän olla hyvä äiti ja rakastan lapsiani. Mikä sen ihanempaa kuin saada vastasyntynyt nyyti rinnan päälle, siitä alkaa tutustuminen. Ja kun alkavat puhua, niin opit tuntemaan lastasi vielä paremmin.. Kyllä ne vaan on ihania ja jokainen itse yhdessä puolisonsa kanssa päättää montako lasta omassa perheessä on.



Aloitukseni loppuuko vauvakuume ikinä? Ei ilmeisesti lopu kuin tekemällä lisää lapsia tai sitten sen kanssa on elettävä. Mutta olsisi kurja miettiä 20 vuoden päästä, että harmi kun ei sitä yhtä tai kahta lasta enää lisää tehty.





Olen myynnyt kuopuksen osalta kaikki vauvatavarat sitä mukaan pois kun niitä ei enää ole tarvittu. Ajatellut että ehkä en anna vauvakuumeen yllättää kun kaikki hankinnat tehtävä uusiksi. Onko tämä ihan itsensä huijaamista, sitä en tiedä ja en sitäkään onko järkevää hankkia lapsia pienellä ikäerolla isoa liutaa.



ap

Eikö mielessä käy, että ehkä yksi vielä... ?



Kun lapset kasvaa tarpeeksi isoksi, on luultavasti suurempi kynnys aloittaa tuo vauvarumba uusiksi. Olen miettinyt myös sitä, että miksi muut ihmiset päivittelevät toisen elämää ja sitä kuinka monta niitä lapsia on ja millä ikäerolla. Tiedän, että jos päätettäisiin nyt heti uutta yritellä, niin ihmetys olisi suuri. Teillähän kun on tyttö ja poika ja ovat niin pieniäkin vielä.. Mutta millä ihmeellä tämä vauvakuume loppuu..!!!???



ap

kertoi eräässä haastattelussa, että eräs kätilö oli kertonut hänelle, että nainen on ilmeisesti biologisesti tarkoitettu synnyttämään 4-5 lasta. Perusteli tätä jotenkin niin, että monella 2 tai 3 lapsen äidillä jää vauvan kaipaus syliin elämään, kun taas 4n tai 5n lapsen äidistä tuntuu että lapset ovat tässä.

Minusta tuntuu tältä (viisi lasta), mutten usko että menee ihan yksi yhteen. Jollakin syli on täynnä yhden jälkeen, toisella ei viiden tai kymmenenkään.

Eikä meillä ole poikaa ja tyttöä, vaan kaksi tyttöä.



Ja mieluummin hoidan kaksi kybällä kuin kolme, neljä noin suunnilleen. Ja teen myös vielä töitäkin joskus... Nyt kun isompi on yli viisi, huomaa myös, että työmäärä itse asiassa vain kasvaa harrastusten ja koulun myötä. Pienten kanssa on helppoa!



24