mitä se vauva arki ihan todellisuudessa on? onko se uhtä ihanaa juhlaa niinkuin puhutaan aina?

Esikoisen kanssa eka vuosi oli aika tuskaa, mutta toisen kanssa elo on yhtä juhlaa.

Kaksi lasta ja vauvoista olen nauttinut suunnattomasti. Ne on niin ihania!!! Mikään yöitku tms ei ole saanut minua hikeentymään. Vauvoille en osaa hermostua.



Mutta sitten uhmaikäisen kanssa onkin asia usein toisin. Valitettavasti. Siis vauvat on helppoja ja ihania. Vaikka toisella oli koliikki niin siltikin.

Nojoo, juhlaa ei ollut, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. :-) Tai ehkä pari korvatulehdusta ja muutaman oksennustaudin.

Koko juhla yhtä vauvaa, et voi rentoutua tai seurustella ja saat olla iloinen jos kahvikupposen voit juoda. Kyllä vauvan kanssa arki on kivempaa kuin juhla ;)

miksi miehen kanssa tulee koko ajan riitoja ja miksi äiti näyttää peiliin katsoessaan hiipivältä haamulta. Vauva-arki on myös pieniä iloja, vauvan ensimmäinen hymy saa äidin koko päiväksi hyvälle tuulelle. Mutta enimmäkseen se on päivästä toiseen samanlaisena toistuvia rutiineja. Äidiksi kasvamista.

Meillä lapsen vauva-aika oli elämni kamalinta aikaa. Sairas lapsi pisti kaikki uusiksi elämässä.

kasvaminen ottaa vain lujemmalle kuin toisilla.

Vierailija:

miksi miehen kanssa tulee koko ajan riitoja ja miksi äiti näyttää peiliin katsoessaan hiipivältä haamulta. Vauva-arki on myös pieniä iloja, vauvan ensimmäinen hymy saa äidin koko päiväksi hyvälle tuulelle. Mutta enimmäkseen se on päivästä toiseen samanlaisena toistuvia rutiineja. Äidiksi kasvamista.

Itse luulin, että kun vauva tulee nin simsalapim! olenkni vian rakastava äiti, ja rakkaus voittaa kaikki murheet, näin toki voi joksus tuntua, mutta ihan oikeasti, saatat olla todella väsynyt ja kiukkuinen jos lapsi herättelee öisin, ei se välttämättä ole mitään ihanaa kun saa 2h nukkua yöllä ja vaihdella kakkavaippoja 20 kertaa päivässä jne.



Ei kannata siis olettaa että jotain ihmeellistä tapahtuu pysyväsati, vaan laita vaikka nyt herästyskello joka yö soimaan 1h välein ja mene tekemään 20 punnerrusta joka kerta... siitä saat hyvää treeniä.

Vaikka olin niin nuori niin en ollut kuvittelu äitiyttä helpoksi. Jos tuossa iässä sen tajusin niin miksi n. 30v naiset luulevat kaikkea helpoksi?

Meillä oli ihan hirveää; Kun koliikista päästiin, lapsi sairastui vakavasti. Ravasin jatkuvasti sairaalassa. Mies oli paljon poissa pitkien työmatkojen vuoksi. Onneksi rakastan niin paljon lastani, että jaksoin ajan yli. Nyt alkaa jo elämä helpottamaan, mutta en ole päässyt näkemään ruusunpunaisia vauva-aikoja kuin unelmissani.

Ei kai kukaan enää nykypäivänä ainakaan vakavissaan kuvittele, että vauva-arki olisi yhtä kevyttä juhlaa vaan...? :O Se on valvomista, heräilyä, uusia huolia, turhautumistakin, 100% läsnäoloa ja itsensä unohtamista - ja silti myös ihania onnentunteita!



Mikään elämässäni ei ole koskaan koskettanut niin paljon ja syvältä kuin uusi elämä, joka on kaiken huipuksi saanut alkunsa minun ja mieheni rakkaudesta. Pieni suloinen ihmistaimi, josta olemme kaksin vastuussa. Samaan aikaan tunne on pelottava ja mahtava. Ja ne pienet, arkiset hetket, kun poikavauva ruiskauttaa päällenne pissat kaaressa tai pieni tyttönen heläyttää ensihymynsä tai ylipäänsä jo pelkkä vauvantuoksu ja tuhina, oih! Niitä hetkiä jää kaipaamaan. Vauva-arki on jotain tosi käsittämätöntä ja ainutlaatuisen ihanaa kaikessa kamaluudessaankin :)



Mutta nyt kun sen on saanut elää jo moneen kertaan, en enää jaksaisi. Fiilistelemme ennemmin jatkossa ihanilla muistoilla kuin aloitamme rumban taas alusta ;)

Kun lapsia on monta vauva-ajasta nauttii, vauva on niin ihana ja palkitseva, hellyyttää pienet ja isot. Univelka kasvaa ja kotitöitä on paljon, ei ehdi levätä. Mutta vauva on toisaalta luontevasti osa perhettä, kulkee mukana ja tottuu arkeen. Ensimmäisen kanssa kaikki oli uutta ja oikein onnenhuuruista.