Mistä tietää mikä on totuus?

tai sitten etsikkoaika. Niitä tulee ihmiselle muutamia. Lue Raamattua, yritä löytää totuus sieltä.

Synnyt, kasvat, elät, kuolet, sen jälkeisestä ei ole mitään konkreettista tietoa ja kaikki perustuu uskomiseen ja ihminen voi uskoa mihin haluaa. Parempi olla liikaa pohtimatta tuollaisia asioita joihin ei itsellä ole vaikutusta.

vaan omasta sydämestäsi.



Lisääntymisvietti on pelkkää biologiaa, suvun jatkuminen on tärkeää vielä senkin jälkeen kuin meitä ei enää ole.

Niin ja vaikuttaa siltä että maailma raaistuu. JA pikku hiljaa ihminen tuhoaa maailman.:( Mihin paikkaan onkaan tullut lapset " tehtyä" .:(



ap

Niin ja olen käynyt vasta lähellä kuolemaa. Kiitos kehittyneen sairaalahoidon. 50-v sitte olisin luultavasti menehtynyt.:(



Ei lapset jääny orvoksi.





Tämä Pysäytti miettimään näitä asioita. Vaikka olen jo aikaisemminkin näitä asioita pohtinut.

Nyt on sellanen olo että en taija kovin pitkään etes elää. Lapsesta asti sairastellut ja nyt tämä uusi juttu.



ap

JA sekin vielä että olen luultavasti liian raaka itselleni, en ole voinut antaa anteeksi itselle 10v sitte tekemääni tekoa. Välillä en etes mieti sitä mutta kyllä se näköjään vaivaa aika ajoin. Siis abortti.;( Miten hullu sitä on että sen pystyy tekemään. Olin kyllä sillon nuori ja shokissa. Mutta miksi en miettinyt paremmin. Miksi en saanut tukea enemmän sillon että olisin pitänyt lapsen.



ap

Yhden pienen ihmisen elämä tuntuu jotenkin niin merkityksettömältä tässä maailmankaikkeudessa. Me eletään täällä silmänräpäys ja universumi jatkaa kehityskulkuaan.



En usko jumalaan mutten pidä sen olomassaoloa mahdottomanakaan. Ajattelen niin, että jostain mulle on suotu tämä elämä lahjaksi, ja se voi loppua hetkenä minä hyvänsä. Sitten ei ole enää mitään. Siksi koitan elää täysillä, hetkessä, nauttien, ja tehdä elämästäni itselleni parhaan mahdollisen.

onpa mukava lukea että joku muukin ajattelee ja pohtii samoja. Pitäs kai osata jotenkin rajoittaa tätä pohtimista ja olla armollisempi itselle?

Ettei ihan nuppi sekoa.

Niin ja ymmärrän että olen itse tehnyt valinnat ja pitää ottaa omista teoista vastuu.



Minä myös ajattelen niin että abortti olisi hyvä kieltää lailla, se tuottaa niin paljon tuskaa loppujen lopuksi niille naisille jotka siihen päätyvät. Alkuun se saattaa olla helpotus mutta kyllä omatunto kolkuttaa. Mitenhän ne lääkärit ja hoitajat jotka sitä tekee jaksavat henkisesti?



EIkö siinä tule sellanen olo että päivittäin murhaa ihmisalkuja?





taas ap

Se on ollut jopa yleistä huvia joskus, eikä edes rikollista. Tietty väkivaltaisuus on osa ihmisluontoa aina, valitettavasti.

Toisaalta mietin että miksi ei saisi katua? Miksi ei saisi tuntea katumusta ja surua omista teoista?



Ymmärrän toisaalta sen ettei ole hyväksi jäädä menneisyyteen rypemään ja kauheesti ittiä rankaista ja syytellä. Mutta en voi ajatuksiani aina katkaista ja olla miettimättä omia tekojani. Kyllä se on jäljet ja arvet jättänyt.

JA niiden arpien kanssa on eläminen. Toisaalta olen myös oppinut omista virheistä.



JA erittäin varovainen olen etten arvostele muita ihmisiä tai puhu heistä pahaa. Kun on itse tehnyt jotain tuollaista niin tuntuu ettei ole vara arvostella toisia.

ap

no näinhän se on. Aina on ollut raakuutta, sotia, väkivaltaa yms.

Mut jotenki minusta tuntuu että esim pohjoismaissa on raakuus lisääntynyt ja ihmisten pahoinvointi lisääntynyt.



Ja et varmaan voi sitä kieltää etteikö maapallo pikku hiljaa saastu ja tuhoudu?







ap

Kun pyrkii elämään elämänsä niin,että oppirahat ei käy liian kalliiks,ja kaikesta oppii

mutta toki elämässä on ollut asioita joita kadun, ja niitä olen mielessäni vatvonut, ehkä liikaakin. Kuitenkin koen, että elämä jonka olemme saaneet lahjaksi ei sisällä pelkästään " kivoja" asioita ja kokemuksia, vaan siinä tulee koko paketti, ja myös ne ikävät asiat on vain elettävä läpi. Sun kohdalla tuo aborttikokemus on varmaan asia joka lopulta on kasvattanut sua jollain lailla. Jokainen tekee virheitä, sulla se on ollut abortti, ja olet taas puolestasi säästynyt joltain muulta ikävältä asialta elämässä.



En nyt muuten oikein osaa neuvoa, kuin että hyväksy elämä sellaisena kuin se tulee, ota opiksi kokemuksista ja muista että tulevaisuutta voit muuttaa, menneisyyttä et.

Ois mukava jos olisi joku tuttu kenen kanssa pohtia tämmösiä asioita, jutella oikeen kunnolla. Mutta tuntuu ettei ole ketää jota kiinnostaa. Ihmiset vain porskuttaa menemään ja kehittävät itseä ja haluavat koko ajan enemmän ja enemmän.





Mua on alkanut ärsyttää kaikki ulkoiset asiat. KAikki sellainen että pitää olla viimesen päälle kaikki, pitää näyttää kavereille ja naapureille että meillä on rahaa ja valtaa. YÖÄK!



Tuntuu että mitä varten ihminen ei tyydy vähempään. Miksi ihminen kerää omaisuutta? Kaikenmaailman krääsää, kun mitää ei saa kuitenkaa täältä mukaa kun aika tulee.



JA olen jotenki päättänyt etten itse ostele mitää turhuuksia. JA haluan elää vaatimattomammin. Rahasta ei kyllä ole tiukkaa ollenkaa, päinvastoin. Mutta ärsyttää koko raha, miehelle se on jotenki niin tärkeä. Pitäis koko ajan olla säästämässä ja haalimassa sitä lisää.



JA " pelaa" raha asioitten kanssa niin että kun lapset ovat murkkuja niin sitä on säästössä niin ettei tartte kituuttaa. Hyvähän se on ajatella ja osata käyttää rahaa. Mutta miksi siitä tulee niin tärkeä??



ap

Kiitos vastauksesta. Lohdutti sinun teksti.





ap

rikkaaks,vaikka ei olis paljon rahaakaan

Miten osaan kasvattaa lapseni niin että he uskaltavat tulla kertomaan minulle jos heillä tulee vaikeita asioita elämässä eteen. Miten osaan olla sellainen aikuinen joka ei ole tuomitsemassa ja moittimassa jos lapsi tekee virheitä. HAluasin olla lapsilleni äitinä se jolle lapsi voi tulla puhumaan jos tulee vaikeita asioita eteen.



Esim ei toivottu raskaus.



Itse en uskaltanut vanhemmilleni puhua mitää. JA jälkeenpäin jos olisin sen uskaltanut tehdä niin abortti olisi 100% varmasti jäänyt tekemättä.:( Harmittaa että en uskaltanut ottaa sillon puheeksi.



JA nykyään toivon että voisin olla semmonen vanhempi omille lapsille jolle on helppo tulla kertomaan asioita ja helppo kertoa se totuus, ettei lapsen tarvi pelätä miten suhtaudun.



Mutta tuntuu etten osaa suhtautua nytkää aina oikeen jos lapsi on toiminut väärin.:(



ap

Ajattelen tosta raha-asiastakin just niin kuin sinä! Joka sana ois voinut olla mun kirjoittamaa. Jotenkin kaikki raha ja materia tuntuu niin turhalta, kun elämä ja kaikki on niin väliaikaista, eikä täältä mitään mukaansa saa. Tämän pienen elämän aikana sitä mielummin keskittyy ihmissuhteisiin, kokemuksiin ja esim. matkusteluun kuin tienaamiseen.



Harmi ettei tunneta, mä jaksaisin keskustella sun kans tunti tolkulla näistä asioista.



t: 11=19

syntyä, elää hetki jos sitäkään ja kuolla tyhjyyteeen.