Onko normaalia että lapseton vauvakuumeinen ystävätär
Hankkii omaan autoonsa turvakaukalon, jotta voisi kuljettaa kaveria ja tämän vauvaa?
Ostelee kaverin vauvalle vaatteita ja leluja?
Tulee joka päivä kyllään ja kylässä keskittyy vain kaverin vauvaan eikä puhu kaverilleen tai lapsen isälle juuri mitään.
Lyöttäytyy kaverin mukaan lääkärin vastaanotolle, kun kyseessä on kaverin lapsen sairaus?
Ottaa kaverin lapsesta kuvia ja esittelee niitä ympäri kyliä?
Kun on kaverin ja vauvan kanssa kaupungilla, yrittää koko ajan omia lastenvaunut vauvan äidiltä ja käyttäytyy suojelevasti jos joku epämääräinen ihminen lähestyy vauvaa?
Tarjoutuu varahakijaksi jos lapsi menee päivähoitoon?
Tämä kuvailemani henkilö on yli 30v., sinkku ja kärsii kuukautishäiriöstä yms. naisestenvaivoista, jotka vaikeuttavat lapsen saantia.
Onko tämä ihan normaalia käytöstä vauvan äidin ystävättäreltä?
Kommentit (29)
Vierailija:
Panin välit poikki kyseisen ystävättären kanssa ja uhkasin lähestymiskiellolla jos tulee lähellekkään vauvaani. Puhui aina lapsestani tyyliin " Minun pikku Nico-petteri" . Mutta kun huomasi että katsoin pahalla silmällä, alkoi puhutella lastani " Meidän pikku Nico-petteri" . ap
Ap. kin kuulostaa oikealta sialta ihmiseksi, mutta ehkä vielä saat mitä ansaitset.
T: Yksi jota ei häiritse se, että omat lapset saavat huomiota jahellyyttä muiltakin.
Ei kiinnostanut kaveerata ystävän kanssa, jonka miessuhteet olivat tyyliin ex-linnanvenkula, asunnoton alkoholisti, työtön rappioalkoholisti. Ja kaikkien miesten kanssa oli yrittänyt tulla raskaaksi. Lapseni olisi saanut päivähoitopaikan sen talon läheltä, jossa tämä naikkonen vieraili rappioalkoholistiystävänsä luona. En ottanut päivähoitopaikkaa vastaan. ap
^no se on sitten ihan eri asia ja ok perustelu, jos vain et halua olla ko. tyypin kanssa tekemisissä. Välien katkaisu kidnappauksen pelossa taas on jokseenkin, öh, käsittämätön pelko.
t. 32
Lapseni ei ole enää vauva, mutta olis kiva, jos olisi joku ystävä, joka ei pitäisi pahana sitä, että minulla on lapsi.
Omat kaverit kaikkosivat lapsen synnyttyä, aika yksin on saanut olla.
Minä luulen, että sinä kuvittelet kaiken. Ja ehkä sinä tiedätkin kuvittelevasi kaiken. Luultavasti sinua ärsyttää, että ystäväsi on niin kiinnostunut vauvastasi. Koet ehkä mustasukkaisuutta tai jopa kateutta siksi, että sinusta voi tuntua, että hän olisi parempi äiti kuin sinä. Et tosiaan taida ymmärtää milloin ystävä on hyvä ja luotettava ystävä. Sinä taidat nyt vain kärsiä jostakin paskanpuhumis ja seliseli valivali ja mielikuvituksen avulla suurenneltujen juttujen puutteesta.
MUTTA kaappajat harvoin ovat täysin tuntemattomia, vaan lähipiiriin kuuluvia. Niistä kaappauksista joissa naapurin pikkutyttö on napannut vaunut ja lähtenyt lenkille, voimme lukea lööpeistä.
...Mutta lähipiirin kaappaukset eivät otsikoihin päädy. Niistä harvoin halutaan edes tehdä rikosilmoitusta. Harvemmin kaappaaja on ystävä, mutta hyvin usein esim. oma äiti/anoppi, joka saattaa pohjustaa aikomustaa soittelemalla lastensuojeluun, ja tekemällä sinne VÄÄRIÄ ilmoituksia.
Sitten yks kaks, äiti/anoppi on hakenut lapsen päiväkodista, eikä suostu sitä vanhemmille luovuttamaan, koska " hän on parempi äiti lapselle" . Monen äiti/anoppi koittaa tosissaan omia lapsenlapsensa. Miksi? Sitä en tiedä, ehkä oma vanheneminen ja vaihdevuodet sekoittavat pään...?
Minusta on huolestuttavampaa pelätä, että ystävätär kidnappaa oman lapsen. Vähän höpsöltähän ystäväsi kuulostaa, mutta välien katkaiseminen tuosta syystä on minusta todella epäluuloista touhua.